Oletko läski ja katkera? Niin minäkin.

Vastaan vaikka ei ole ihraa

En ollenkaan, miksi pitäisi olla. Olen sellainen kuin olen, mä mielistele ketään.

Mielummin rento ja onnellinen läski kuin kireä ja onneton laiheliini. Voishan sitä olla asiat huonomminkin, vaikka salama tai syöpä iskeä niin ei siinä enää ylipainoa itkettäisi. Onko oikeasti niin väliä kuoletko 70- vai 80-vuotiaana? Sairaalloinen eli pahin lihavuuden muoto voi viedä tuon 10 vuotta, ei sen enempää. Zimbabwelainen voi odottaa elävänsä 35-vuotiaaksi. Ei tännekkään jäädä, se on varmaa vaikkei mikään muu ole.

Mulla on 4 kiloa ylipainoa. Koskaan elämässä näin ei ole ollut. Iso osa tuosta ällöstä rasvamäärästä on vatsalla. Viime syksynä teloin itseni niin että en ole päässyt liikkumaan tavalliseen tapaan. Olen tehnyt kaikkeni, että olen harrastanut joka päivä siitä huolimatta jotain liikuntaa. Onneksi, muuten tuo ylipaino olisi mycket mera suurempi. Inhoan kaikkea läskiä omassa kehossani. Se tuntuu vähäisenäkin selkeesti ylimääräiseltä ja epäterveelliseltä. Katkera en ole, en edes kivuistani joista en oo vielä päässy eroon. Läskien kertyessä pitäisi jokaisella hälytyskellot soida. Ei oo tervettä semmoinen läskistyminen.

Painoo on hieman liikaa. Pidän itsestäni enempi hiukan laihempana. Pidän ruoasta ja annoskoko taitaa olla hieman liian iso. Suklaa myös maistuu 1- 2 x viikossa. Vaatekokoni on 44 eli liikaa. Haluaisin itseni kevyemmäksi.

ällotti kun vatsan ympärillä oli koko ajan mukana oma pelastusrengas.
Lisäämällä liikintaa ja vähentämällä syömistä se alkoi pikkuhiljaa sulaa pois. Oliko se helppoa? Ei , aina. Mutta nyt olo on paljon parempi eikä ala-selkäänkään enää satu.

Kysymykseesi olenko katkera, vastaus on että vaikka olinkin läski, en ollut katkera koska itse minä ne läskit keräsin. Ja saadessani niistä tarpeeksi, tein töitä että sain ne myös pois.

Ihana naisellinen nainen. Miten sellainen voi syntyä ilman selluliittiä ja pehmusteita. katkeruus syntyy siitä kun lapsena koki hylätyksi tulemisen kokemuksen tai vanhempi/opettaja tai pahoinvoiva ikäkaveri latistivat, eikä aikuisena kykene kasvamaan irti lapsuuden traumoista eikä uskalla nauttia elämästä tai kehostaan. Sitten paetaan addiktioihin, dissataan muita, suoritetaan ja voidaan pahoin/tyhjyyden tunne), etsitään epäterveitä suhteita jotta kokisi taas kelpaamattomuuden jne. Eikä kukaan katso ja sano, minä rakastan sinua. Silleen että tarkoittaa. Minä tosiaan rakastan. Se on riemastuttava tunne. Rakastan häntä sellaisena kuin hän on. Enkä koe tarvetta vahtia hänen elämää tai voi pahoin. Tottakai on kipuja ja pelkoja mutta haluan nähdä hänet enkä malta odottaa. En tiedä mihin se johtaa vai johtaako mihinkään mutta minä rakastan häntä oikeasti ja olen valmis mihin vain. Haluan saada hänet liekkeihin, nauramaan ja olemaan oma itsensä. Vaikka kiukkuaa minulle tai toruu, niin sisimpäni hymyilee. Minä rakastan häntä. Olen vapaa.

Voi olla läskiäkin eikä ole pakko olla katkera. Jos on oikein luuviulu niin luuletteko että heillä on kaikessa parempi olla , ei ole. Itse minä läskini kannan ja se ei kuulu pätkääkään muille.