Lahjakortti Alkoon

Kävin tänään Alkossa ja kokemus oli mukava, kuten se nykypäivänä yleensä kaikille on. Myymälään tullessani tervehti näkösällä ollut henkilökunta minua, vaikka kassoille alkoi jonoa jo kertyä. Missään ei ollut havaittavissa perjantaikiireen aiheuttamaa lisärasitusta henkilökunnalle. Koin asiakkaana henkilökunnan olevan minua varten, eikä toisinpäin, kuten joskus aikoinaan oli yleistä.

Monesti ajatellaan, että Alkon asiakas on itsestään huolehtimaan kykenemätön puliukko, joka veronmaksajien rahoilla käy hakemassa lääkettä tutiseville käsilleen. Vaikka itse tähän asiakaskategoriaan lukeutuisinkin, on sanottava, ettei myymälässä kukaan muu vastannut yllä olevaa kuvausta. Kaikki olivat pukeutuneina siisteihin, jopa tyylikkäisiin asusteisiin, joista kieli niin yhteiskunnallinen parempiosaisuus kuin usko tulevaisuuteen ja omaan taloudenhoitoon. Paskahousut eivät myymälässä asioineet, kenties minua lukuunottamatta.

Vaikka koinkin puhkikuluneessa tuulipuvussani olevani Alkon myymälään alipukeutunut, eivät sen enempää asiakkaat kuin henkilökuntakaan kiinnittäneet siihen mitään huomiota. Oli kuin olisin ollut kaiken menettänyt tuhlaajapoika, ja juuri palaamassa maailmalta kotiin isäni suhtautumista peläten, mutta tullen kaikesta huolimatta rakkaudella vastaanotetuksi.

Katselin hyllyjä, jotka olivat täynnä mitä houkuttelevamman värisiä ja oloisia juomia. Oli viinejä, joista yhdet sopivat kalan, toiset lihan kanssa. Hintaluokan perusteella eräät olivat tarkoitettu nautittavaksi yksin korkeintaan nakkikioskiruuan kanssa, toiset puolestaan ilman ruokaa ja vain parhaassa mahdollisessa seurassa. Yhdellä hyllyllä oli tummanruskeita ja koristeellisia lasipulloja, toisella taas läpinäkyviä, muotoilultaan pelkistettyjä ja kirkasta nestettä sisältäviä muovipulloja.

Minun kukkarolleni sopivat pelkistetyt muovipullot vedenvärisine sisällyksineen paremmin kuin kalliit konjakit. Katselin vodkakokoelmaa ja valitsin joukosta juuri sen pullon, joka kaikken kiihkeimmin halusi viettää perjantai-illan kanssani. Valinta ei aina ole helppo, koska en ole helpoimpia ihmisiä, joiden kanssa tullaan toimeen. Asun myöskin haasteellisissa olosuhteissa, joten olen jo vuosia löytänyt parhaat seuralaiset juuri Alkon myymälästä. Pahvista kyhätyssä kodissani ei juurikaan tarvitse kotitöitä tehdä, joten parhaiten minua lämmittää vodka.

Otin hyllystä tarvitsemani annoskoon ja suuntasin kulkuni kassalle. Jonossa seistessäni huomasin seinällä pienen kortin, jossa luki "lahjakortti" ja sen alla "Alko". Ilmeisesti kortille voitiin ladata jotenkin ATK-tietoteknisesti rahaa, ja antaa kortti jollekulle läheiselle, joka voisi kyseisen rahamäärän Alkon myymälään käyttää.

Lukuisten metsissä vietettyjen vuosien ahavoittamille poskilleni vierähti kyynel. Kuinka ihanaa olisikaan saada lahjakortti Alkoon. Ei tarvitsisi laskea senttejä, vaan voisi ottaa hyllystä sitä kalleinta ja koristeellisinta seuraa pahvikotiin.

Oma muovipulloni kirkkaine sisältöineen liukui hihnalla eteenpäin ja minun oli nopeasti nieltävä kyyneleeni. Maksoin juomani kohteliaalle myyjälle ja korjasin pienen muovisen kumppanin reppuuni. Kävellessäni myymälästä ulos, en voinut olla kyynelehtimättä lisää ja olla ajattelematta lahjaa, jonka kuka tahansa voisi lähimmälleen antaa. Lahja, joka lämmittäisi kylmimmälläkin säällä - lahjakortti Alkoon.