Olenko ainoa "sekopää"joka kaipaa ihmistä,jota ei päässytt edes kunnolla tuntemaan??Muutaman tunnin "tutustuminen" ja mies syöpyi mieleeni,enkä osaa enää paljon muuta ajatella.Tunnen itseni maailman naiivimmaksi naiseksi,vaikkakin tiedän että tunne on se joka minua aina on vienyt elämässä!Ikää kumminkin jo sen verran,että luulisi järjenkin jo jotain sanovan,mutta ei niin ei!!!Kertokaa joku kokemuksia,joohan?
Ikävöikö joku muukin "tuntematonta"
Liiannaiivi
5332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokeile viettää aikaa perheesi kanssa? Eikö aviomiehesi ihmettele sun nettiaddiktioa?
Et. Sama tunne tääläkin..
En ihastunu tuntemattomiin. ihastun luonteeseen joten silloin olen keskustellut usemman kerran ihmisen kanssa ja tunnen jo luonnetta kun ihastun.
Joku jossain kadulla kerran näkemäni ihminen jolle en sanaakaan puhunut on mielessä kaksi minuuttia kohtaamisesta ja sen jälkeen muisto häviää. Seuraavana päivänä häntä ei enää edes muista koskaan tavanneensa.
Nuorempana (17-18 v ikää ollessani) kun oli joku hirvee tarve todistella että nyt on aikuinen ja "aikuiset miehet" ( 18-25v ) kiinnostuu minusta ja oli kovakin hakupäällä niin oli vähän sellainen että kaikki miesten huomio kihahti hattuun ja jäi mieleen viikkokausiksi.
Alkoi "teinityttömäinen" romantisoiva naiivi haaveilu että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka totuus tästäkin usein on se että sitä vaan kulkee ohi jonkun joka vaikuttaa kiinnostavalta ulkoisesti, Sitä katsoo ja ehkä hymyilee vähän, mutta sitten tulee kohta ehkä uusi yhtää kiinnostava jota katsoo samanlailla edellisen jo unohtaneena ja viikkojen päästä ei muista enää niistä ketään.
Aikuisempana ja jo katseisiin ja miesten huomionosoituksiin tottuneena nuo ei kihahtele hattuun enää niin kuin pikkutyttönä. En ala haaveilee mitään suuria rakkaustarinoita ja häitä sun muita yhdestä katseesta
Täällä yksi sekopää myös. Olisi mahdollisuus tutustua paremmin, ei vain kumpikaan osata ottaa sitä ratkaisevaa askelta. Ehkä parempi niin.
Miksi se on parempi niin? Mun mielestä sitä katuu myöhemmin jos ei uskalla heittäytyä. Jos tutustuminen nyt ei sitten mene ihan putkeen niin mitä sitten se on vain elämää.