Kyllähän minä rakkauden löydän muualtakin eikä rakkauteni ole hänessä se on minussa.. Ja mulla on halu rakastaa, vaikka ystäviä, sukulaisia, tuntemattomia, mutta vain yhdestä voi tulla jotain spesiaalia,, tiedän että saisin rakkautta jos vaan annan vihreää valoa mutta rehellisesti kukaan ei pääse hänen tasolleen sytyttämisessä. Ei kukaan, jos en päästä.
Täytyy kai hyväksyä että rakkaustarina alkaa siitä kun toisen tuntee, kokonaan..
Eikä tutustuminen onnistu puheväleittä..
Tutustun ihan kaikkiin ihmisiin polkuni varrella, löydän vielä vertaisesi luotan siihen, sellaisen joka antaa rakkauttaan ja vie mut mukanaan vaikka avaruuteen.
Se löytyy, aivan varmasti.
Lämmin kakkonen on kyllä parempi kuin yksinäisenä ykkösen kanssa..
Ja kakkosesta voi tulla ykkönen, helposti..
Lenkillä ajateltua :)
Täytyy kai hyväksyä että rakkaustarina alkaa siitä kun toisen tuntee, kokonaan..
Eikä tutustuminen onnistu puheväleittä..
Tutustun ihan kaikkiin ihmisiin polkuni varrella, löydän vielä vertaisesi luotan siihen, sellaisen joka antaa rakkauttaan ja vie mut mukanaan vaikka avaruuteen.
Se löytyy, aivan varmasti.
Lämmin kakkonen on kyllä parempi kuin yksinäisenä ykkösen kanssa..
Ja kakkosesta voi tulla ykkönen, helposti..
Lenkillä ajateltua :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
hienosti kirjoitettu...olenhan yksinäinen ykkösen kanssa...
Niin, kun sydän ei päästä irti tuntee jollain tapaa olevansa sidoksissa tähän ihmiseen jossa ei ole mitään järkeä.
Rakastan ujoutta, se on söpöä..
Eikä kukaan ole oikeasti ujo kun tutustuu, ne aarteet löytyy sieltä vähän sivummalta.. Hiljaisista tyypeistä
Olen tuosta vähän eri mieltä. Monet puheliaammat ja sosiaalisetkin ihmiset voivat olla todella lämminsydämisiä ja uskollisia kumppaneita. Vastaavasti hiljainen tyyppi voi olla hyvin kiero tapaus.
Suuna päänä hölöttävät ovat kai aika avoimia. Myös pahassa. Rasittavia, kyllä, uskollisesti sitä.
Ei sitä tarvitse olla joko hiljainen hissukka tai hölösuu. Voi olla jotain siltä väliltä, niinkuin suuri osa ihmisistä on.
On fiksua olla vähän syrjemmässä tutkia ja kuunnella muita..
Se kertoo älykkyydestä.
Toisaalta on pystyttävä tarpeen tullen aloittamaan keskustelukin, aivan lukossa oleva kuitenkaan ja eristäytynyt ihminen on vielä fiksumpi mutta ei ehkä unelmienkumppani.
Tuo on stereotypia että älykäs ihminen istuu eristyksissä kotonaan. Ekstroverttikin voi olla älykäs.
ekstrovertit ei kykene itsenäiseen toimintaan erityisen hyvin. aina haluavat laumassa toimia. puolison hankkiminenkin tökkii kun porukassa kokoajan.
Kyllä kykenevät ellei ole ääritapauksesta kyse.
Kunnon provo!!
Minulle on vain yksi kerrallaan spesiaalitapauksia. Yksi ja ainoa.
Ei mun sydänparka enempää jaksa. Rakkauden kyllä, kahteenkin. Muttei ikinä sitä syyllisyyden tunnetta. Olen vain sellainen, enkä osaa muuksi muuttua.
Ja sillä ykkösellä ei niin väliä vaikka se on oma vaimo,ei muuta kun uusia salasuhteita.Sellasta se näyttää olevan tänä päivänä. Antaa aika hyvän kuvan ihmisen moraalista.Ei voi rehellisesti erota entisestä jos suhde ei toimi.Ja aloittaa sitten puhtaalta pöydätä uuden kanssa.Mutta mitäpä sitä väliä siitä kotona odottasta vaimosta ja lapsista kunhan itte saa mitä haluu ,kaikkien muiden yli voi kävellä.
Voi niitä ykkösiä ja kakkosia olla naisillakin.
Lapsellinen veto.Sukupuolestahan nyt ei ollut kyse vaan pettämisestä ylipäätänsä.
Aloituksessa ei ollut kyse pettämisestä vaan siitä että rakastuu ihmiseen ollessa vielä itse varattu, mutta eroaa ja haluaa tutustua tähän toiseen ihmiseen joka ei kuitenkaan päästä lähelle.. Siihen että loppujenlopuksi jäin yksin unelmoimaan tästä ihmisestä ja niistä mielikuvista jotka ovat muistoissani ja joka on uskomattomin koko elämässäni, myös katoamisensa jälkeen.
Olimme exän kanssa sopineet kauan sittem että erotaan viimeistään kun lapset ovat isoja.
Mutta rakkaus tuli ja vei, ja jätti.
Olen kuullut tarinoita kun lapset ovat kasvaneet ilmapiirissä jossa ero on jatkuvasti läsnä, se on huono..
Eikä kaduta laisinkaan.
Tuohan nyt on ihan typerää. Ei uuden rakkauden vuoksi erota, on epäsopivaa aloittaa uusi suhde heti eron jälkeen. Itsekin olen muutaman mukavan tyypin täsdä tavannut, mutta en voi nyt paremmin tutustua ennenkuin ero on selvä. Yksi heistä on näyttänyt olevan vähän hämillään, kun melkein pakenen häntä. Onko joku muka saanut parisuhteen jostain uudesta eron jälkeen.
Sun kirjotuksesta saa kuvan, että on epäsopivaa tuntea tunteita jos on varattu ja vielä sen eronkin jälkeen jonkin standardoidun ajan. Ihmettelen suuresti tuollaisia, jotka kykenee noin suureen tunteiden kontrollointiin. Melkein pelottavaa suorastaan. Onko sulla joku sääntöohjekirja elämän elämiseen? Mikä sulle sitten on aitoa? Tunnetko spontaaniutta? Sulla on varmaan ihan huikea itsekontrolli kaikilla elämän osa-alueilla.