Veeällille ja eiveeällille! Lukekaa ihmeessä!

Kuuluu tämän foorumin parhaimmistoon!
Siinä lyhyt kommenttini!

ei- vl:istähän tossa puhutaan?

sen jo aika useat lukeneet jo ennen mainostasikin!

Anteeksi antaminen

   Ihan ensimmäiseksi Mopille harras pyyntö ja myös ylläpidolle, että antaisitte olla tämän avauksen palstalla, huolimatta suorapuheisuudestani. Seuroissa on nykyään helppo "pyytää" syntejä anteeksi. Ei tarvita muuta, kuin tulla seurapaikalle ja ottaa mielessään vastaan siunaus.

Toista oli seuroissa vaikkapa 1960-luvulla.
Silloin ymmärrettiin, että syntejä sai anteeksi vain seuroissa henkilökohtaisesti pyytämällä.

Silloin saarnan loppuosassa saarnamiehen suu kävi tiuhaan... Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa sinun syntisi anteeksi ja kun pyytäjiä oli paljon, eritoten suviseuroissa, ei puhujaparka kerinnyt jokaiselle sanoa erikseen, vaan synninpäästösanoja piti lyhentää,.. Jeesuksen nimessä, jeesuksen, jeesuksen nimessä ja veresä, kaikkki anteeksi, uskokaa rakkaat, jeesuksen nimesä ja veresä, kaikki on anteeksi..

Mutta palataanpa niihin 60-luvun pirttiseuroihin, joissa katuvainen monesti myös alkoi vuodattamaan kaikkien kuullen, mitä syntejä onkaan tullut tehdyksi. Joskus tuli sellaisia tunnustuksia, että ne henkilöt, joita vastaan oli tehty rikkomuksia, saattoivat välihuomautuksia ladella..
vai semmoinen ketale, eipä sinustakaa olisi uskonut tuommoisia.

Ja kun mies tunnusti hairahtuneensa vieraaseen naiseen, talon piikaan esim. suuttui vaimo oikein tosissaan alkaen pieksää miestään seurapenkissä.

Ei ihme, että ennen puhuttiin rymyseuroista.
Itsekkin ehdin olla muutamissa sellaisissa ja myös hoitokokousseuroissa, joissa ei kovin vähällä saanut anteeksiantamuksen evankeliumia.

Kyse oli siitä, että saadakseen anteeksiantamuksen, väärään uskoon menneen piti tehdä parannus myös väärästä hengestä' ja kuivasta hengestä ja milloin mistäkin.

Ja se oli niin iso asia se väärään henkeen meneminen, ettei sittenkään, vaikka halusikin tehdä parannusta väärästä hengestä, tahtonut aivan vähällä piinalla selvitä.

Tälläisen henkilön katsottiin aiheuttaneen niin paljon pahaa Jumalan valtakunnassa, ettei anteeksianto käynyt ihan tuosta nuin vaan helposti.
Ja vaikka olisikin saanut, niin "pedon merkki" jäi kantamaan hairahtunutta niin, ettei häneen luotettu enää täysin ja eikä hänelle uskottu entiseen malliin seuratehtäviä eikä luottamustoimia.

Anteeksi antaminen on pirun vaikeaa kaikille meille. EN OLE kuullut, enkä nähnyt, että Suomen Rauhanyhdistys RY: olisi koskaan myöntänyt tehneensä mitään virheitä johtamisissaan ja toimenpiteissään. Tästä johtuen sanotaan, ettei hoitokokouksissa ole mitään anteeksi pyydeltävää, koska mitään virheitä ei olla tehty, mitä nyt pieniä ylilyöntejä paikallisissa rauhanyhdistyksissä.

Anteeksi antaminen on vaikeaa kotonakin perhe-elämässä. Aviopuolisoiden on hyvin vaikeaa antaa anteeksi ja saada anteeksi.
Omasta kokemuksesta voipi sanoa, ettei haluta antaa, kun tietää, että samat loukkaukset tulee toistumaan jo kenties seuraavana päivänä.

Toiselle puolisolle on mukavaa kostaa olemalla tuppisuuna muutaman päivän.
Puhumattomuus on saattanut joskus jatkua viikonkin päivät, kunnes ei enää jaksa mököttää.

On pakko saada rauhoittua ja purkaa kiukut, ennenkuin voi alkaa antamaan anteeksi.

Miten anteeksiantaminen tapahtuu epäuskoisen ja uskovaisen välillä?
Enpä ole kuullut, että uskovainen pyydellessään epäuskoiselta anteeksi, sanoisi: Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi, rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Ei, näin ei kehdata anteksiantoa epäuskoiselle julistaa, vaan se tapahtuu lyhyen kaavan mukaan:"No, saat anteeksi"!

Onko niin, ettei tällaisessa tapauksessa taivas annakkaan anteeksi, jos mennään lyhyen kaavan kautta, ilman Jeesuksen nimeä ja verta.

Myös maailmanpolitiikassa hallitukset pyytelee anteeksi vaikkapa rajaloukkauksia tai pilapiirroksia, mutta eipä siellä taideta Jeesusta ottaa mukaan anteeksi pyyntöihin.

Monestikaan anteeksipyytäjä ei saa edes vastausta, vaan se hiljaa hyväksytään.

Tarina kertoo, että anteeksisaannin sijaan pyytäjä on saanut haukut. Vai sellainen roisto se sinä olet ollut, eipä olisi ikinä uskonut.

Olisit vaan ollut hiljaa, etkä kertonut, niin olisit säästynyt monelta seuraamukselta.
Ja se työsuhteesi on nyt sitten tästä päivästä lähtien poikki. Ala vetää, tuossa on ovenreikä!

Kun epäuskoiset pyytelee toisiltaan anteeksi, niin siihen ei oteta Jeesusta mukaan nimineen ja verineen.
Todellinen syntien anteeksianto kun tapahtuu oikeasti vain lestadiolaisuuden kaavaa noudattaen.

Ei taida nykyinen suomen hallitus pyytää anteeksi, jos heikkokuntoisia potilaita kuolee sairaanhoitajien lakon takia.
Kysymys on vain hallituksen jääräpäisyydestä. Ikinä ei ole kuultu, että hallitus olisi myöntänyt olleensa väärässä ja sitä myöten pyydellyt anteeksi ymmärtämättömyyksiään.

Myös lestadiolaisuudessa ei ylin johto koskaan tee virheitä omasta mielestään, vaan aina on kaikki mennyt oikein ja ne tekemättömyydetkään eivät ole virheitä.
Kun ylimpänä johtajana on itse Taivaan Jumala, ei mitään virheitä tai erheitä voi tapahtua, koska ollaan suoraan Jumalan johdon alaisina.

Mutta palataanpa taas sille tavanomaiselle perhetasolle.
Pahimpia riitapukareita ovat juuri perheiden vanhemmat, avioparit. Senhän näkee jo isoista avioeroluvuistakin, ettei riitoja ja erimielisyyksiä osata hoitaa, vaan ainoa ratkaisu on erota ja etsiä uusi parempi kumppani.
Ääritapaukset on sitä, kun tapellaan oikeasti puukkojen ja pyssyjen kanssa.

Lestadiolaiset perheet ovat paljon sovinnaisempia, kuin epäuskoiset perheet.
Mutta poikkeuksia tietysti aina löytyy.

Pahinta mykkäkoulussa on se, kun toinen puoliso kieltäytyy seksistä pitkiksi ajoiksi kostaakseen sillä tavalla. Siinä ei suostuttelut auta, sillä silloinhan toinen pääsisi liian helpolla.

Anteeksiantaminen kun ei saa olla liian helppoa.
Kumpikaan ei halua tai pysty muuttumaan. Siksi olisi tärkeää pitkä seurusteluaika, jotta näkisi, onko molemmilla samanlaiset ihanteet, tavat, tottumukset. Samanlainen usko ei paljoa auta eteenpäin, jos on käytännön elämässä tyystin erilainen. Itse on tehnyt sen virheen, että menin naimisiin täysin erilaisen ihmisen kanssa.

Siinä sitä on sitten ollut loputonta taistelua. Olisko tuota mukautunut toisen tapoihin vuosien varrella. Ehkä jonkin verran.
Huumorilla pärjää, mutta kun toinen ei ymmärrä edes sitä, ollaan loputtomalla risutiellä.