Rakastan ihmistä, joka ei tee minua onnelliseksi. Olen ehkä ihastunut toiseen, jossa on paljon erinomaisia ominaisuuksia, mutta myös isoja miinuksia... Uskallanko vain repäistä itseni irti ja alkaa etsimään uutta, parempaa... Elämän suuria päätöksiä.
Ikävä tilanne kai
vaativako
19461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Yksinkertaista.
Miksi hän ei tee sinua onnelliseksi?
Voisiko ihastus tehdä sinut onnelliseksi tuolla saralla ,mutta mitkä ovat ihastuksen isot miinukset?
Kukaan ei voi sanoa pitäisikö repäistä itsensä irti. Joku ratkaisuhan tilanteeseen tulisi löytää.
On asioita, joita hän ei voi tarjota/jää puuttumaan, tärkeitä sellaisia. Ihastus ehkä voisi, en tiedä. Ei ole reilua luetella miinuksia tänne.
Olisi kyllä erittäin virkistävää aloittaa tutustumaan johonkin ihan uuteen ihmiseen/uusiin ihmisiin. Sitoutua vasta, kun/jos on aivan varma.
Rakastan ihmistä ja olet hänen kanssa suhteessa, mutta hän ei tarjoa, mitä seksiä?
Ei ole reilua?
Eihän kukaan täältä toisiaan tunnista.
Se mikä olisi tärkeää on se että huolehdit sen nykyisen suhteen pois alta ennen kuin aloitat mitään.
Isompia asioita. No en lähde niitä luettelemaan tänne ;) Miten kuolettaa rakkaus?
Rakkauden kuolettaminen liittyy siihen mitkä ne asiat ovat. Käytännössä haet itsellesi oikeutuksen luopua rakkaudesta joten syiden pitää olla hyvät joten niiden tulisi liittyä noihin asioihin jotka ei tee sinua onnelliseksi.
Olisi paljon helpompaa, kun toinen pettäisi tai jotain vastaavaa. Hän on liian hyväsydäminen.
Yritä korjata.
Kun ei voi korjatakkaan.... siksi tämä tilanne on niin ikävä!
Miksi ei?
Kaikkia asioita ei voi korjata.
Onko hän kuollut?
Pitkään kun on yhdessä alkaa suhde tuntuun tylsältä, suuri jännite on muuttunut tasaiseksi, tasapaksuksi arjeksi.
Ei ole sitä ihastuksen alkuhuumaa, ei aina edes tiedä onko enää rakastunut, vai vaan tottunut olemaan toisen kanssa. Alkaa jopa miettiin onko tässä tottumuksesta eikä vaan uskalla lähteä.Siinä suhteessa on ehkä ristiriitoja, on alueita joissa on tyytymätön, mutta myöskin hyviä puolia.
Kannattaa miettiä onko ne syyt mitkä ei tee onnelliseksi suuria vai pieniä? Korjattavissa?
Harvan kanssa kuitenkaan toimii asiat ja jos sellaisen on löytänyt ja ongelmien mittakaava on suhteellisen pieni niin harkitsisin tarkkaan.
Sitten ihan sellaisia käytännön kysymyksiä:
Jos näet nykyisen puolisosi toisen kanssa tai ajattelet hänen rakastuvan toiseen tunnetko mustasukkaisuutta?
Mieti asiaa ihan rehellisesti, sillä tästä voi ennustaa sen miten paljon ero sinuun vaikuttaa. Jos tunteita on niin nykyisesi menetys tulee tuomaan sinulle sydänsuruja, erotuskaa jonka käsittelyyn menee aikaa. Sinun kannattaa varautua asiaan.
Itse lähdin suhteesta jossa oli lopussa paljon ristiriitoja, vaikka muuten suhde oli siihen kriisiin asti toiminut hyvin ja oli fiilis että en rakasta tuota miestä enää. Kuvittelin eron helpoksi hommaksi, mutta tunteeni ja luuloni huijasivat minua pahemman kerran.
Eron jälkeen se menettämisen kipu ja sen voimakkuuus yllätti minut täysin! En ollut tajunnutkaan kuinka lujaa se silti otti minuun. Olin harrastanut itsepetosta, että en olisi enää rakastanut miestäni. Olin verrannut "rakastamista" siihen ensihuumaan ja rakastumisen tunteeseen, enkä ymmärtänyt miten tunteemme ja suhteemme oli vuosien aikana syventynyt tasaisemmaksi rakkaudeksi. Kypsemmäksi rakastamisen muodoksi jossa ei koeta enää vain niin suuria tunnepiikkejä kuin alussa.
Eroa en kuitenkaan kadu, koska tilanteemme oli minusta niin vaikea ettei siinä muu auttanut enää kuin pistää meidät erilleen elämää jatkamaan. Kun asiat on sotkettu liian pahasti siitä on vaikea saada enää mitään ehjää, toimivaa suhdetta kokoon.
Mitä tulee tähän sinkkuelämään.
Ei tämä herkkua ole aina. Paljon löytyy vapaita mutta harva niistä hyvä ja itselle soveltuva sitten pidemmän päälle. Varattuja tunkee ovista ja ikkunoista haluaan päästä osingoille sinkuista.
Eroa ei pidä pelätä, mutta ei saa luulla tätä sinkkuuttakaan miksikään taivaanlahjaksi.
Itse kun pitkässä suhteessa eroa mietin suurin vitutus oli ajatus että kaikki pitää aloittaa alusta. Koko parisuhdeleikki. Ihastua, rakastua jne jne. Irvistin ajatukselle että ei saatana mikä vaiva kun tässä olisi kaikki valmiina ja tässä olisi niin "helppo" jatkaa. Nauratti kun exäni vieressä yhtäkkiä puuskahti ääneen
"ei vittu, pitääkö mun nyt alkaa käymään baareissa etsiin uutta naista ja alkaa kouluttaan siitä mulle naista? Hirvee vaiva.. "
nauroin itsekseni että on siinäkin mies. Sai vapautensa takaisin ja hän valittaa siitä että voisi lähteä naisiin, eikä haluaisi lähetä vaikka mä sitä tuupin ja itse vielä mietin tässä irvistellen itsekseni samaan asiaa mitä tuo mies sanoo ääneen!
Hyvä kirjoitus! Olisin varmasti mustasukkainen... Ja en millään jaksaisi baareista lähteä etsimään/kouluttamaan itselleni sopivaa. Jos päädyn eroon, tuskin vakavaan suhteeseen heti päädyn. Tulen varmasti olemaan hyvin vaativa sitä uutta kohtaan, joten voihan olla, että lopulta jään ikisinkuksi.
Eron jälkeen suosittelen pitään paussia suhteista ja käsitteleen se hajonnut suhde kunnolla, silloin oppii myös itse eniten siitä menneestä suhteesta.
Itse olen ainakin tajunnut tosi paljon omia virheitä ja virheratkaisuja vasta silloin kun käsittelin eroamme eron jälkeen.
Ja aina kun ajattelen eroprosessia.... päädyn aina uhrautumaan enemmän nykyisen suhteeni vuoksi.
Sinun pitää tehdä se päätös itse. Muuten kadut tai jopa syytät sinua eroon neuvoneita.
Itse laitoin paperille yhdessä jatkamisen plussat ja miinukset kun tein eroratkaisuja.
Tiedän.... olen tavallaan jo kerran tehnytkin. Jotenkin puuttuu laajempi perspektiivi. En jotenkin luota itseeni näissä asioissa. Monet sanoneet jopa liian negatiiviseksi. Saatan olla liian vaativa itseäni kohtaan.
Juuri tämän ketjun takia haluan, että avioerolaki muutetaan sellaiseksi että palataan avioliittoa edeltävään taloustilanteeseen.
Kaikki nämä elintason tikapuilla kiipijä naiset loppuvat.
Rahallisesti en hyödy....