Lapsen kiinostus urheiluun

Normaalisti lapset kiinostuvat urheilusta jo muutaman vuoden vanhana. Vähän vanhempana sitten mennään koulukavereiden kanssa jalkapallokentälle pelaamaan, liitytään jääkiekkoseuraan ja koulun liikuntatunneilla kilpaillaan toisia vastaan mitä erilaisimmissa lajeissa. Vapaa-ajalla myös katsellaan televisiosta urheiluohjelmia. Kun Suomi osallistuu jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin, tätä jännitetään ja voiton tullessa lähdetään ulos juhlimaan.

Kaikki tämä on osaa normaalia nuoruutta. Kun tytöt alkavat kiinostaa, näkevät tytöt reippaista urheilusta kiinostuneissa nuorissa potentiaalisia poikakavereita. Kiinostus urheiluun ja osallistuminen urheilujoukkueen toimintaan kielii pojan olevan normaali nuori jota kehtaa esitellä omallekin isälle vävyehdokkaana.

Entäpä sitten jos lasta ei kiinostakaan urheilu, vaan jokin älyllisempi asia. Jos kiinostus kohdistuukin esim. elektroniikkaan, tähtitieteeseen, kirjallisuuteen tai muuhun tälläiseen? Jos normaali kiinostus urheiluun ja urheilujoukkueen voittoon ei sytykään? Tälläinen nuori aikuiseksi kasvettuaan helposti syrjäytyy parisuhde-elämästä eikä saa ensimmäistäkään tyttöystävää.

Vanhempien pitäisikin koettaa ohjata tälläistä nuorta urheiluharrastusten pariin. Tähtietiedettä käsittelevät kirjat tulisi takavarikoida ja ohjata nuori liittymään paikalliseen jääkiekkoseuraan. Elektroniikan kanssa puuhailun sijaan tulisi nuoren istua television ääressä katsomassa urheiluohjelmia. Hiljalleen tälläinen kasvatus sitten tekee nuoresta normaalin urheilusta kiinostuneen nuoren joka löytää ajallaan sen ensimmäisen tyttöystävänkin.