Suomalainen Dementtia-koti

Suhtautuminen on yksilöllistä, mutta esim. höpöjen juttujen korjaileminen ja väkisin realiteetteihin vetäminen ei minusta ole hyvä, eikä siinä ole mitään järkeäkään, kuten itsekkin totesit. Päinvastoin sellainen voi aiheuttaa entistä enemmän sekavuutta. Höpöihin juttuihin itse vastaan niin, että pysyn siinä asiassa, tai tunteessa mikä kulloinkin on päällä. Jos esin. asiakas puhuu äidistä ja isästä ym. lapsuuden kotiin liittyvästä, voin alkaa puhua siitä ajasta, tai kysyä että onko sinulla ikävä isää ja äitiä. Ja kelläpä meillä ei olisi, se kai on sitä turvallisinta aikaa meidän kaikkien elämässä ollut. Moni palaa mielellään juuri lapsuudenkotiin ajatuksissaan. Minusta kaikkein tärkeintä on aina, kun keskustelee dementoituneen kanssa, on se, että ei nolaa toista. Esim. jos toinen puhuu, että pitäisi mennä karjaa hoitamaan, niin sanoa, että missäs ne lehmät sitten on.. tai mennääs katsomaan missä ne lehmät on.. Tälläisiin voisi kokeilla sitä, että olet ollut kova töitä, onko sinulla ikävä sitä aikaa, kun sait tehdä koti-töitä ym.
Koska kaikkien niiden höpöjen alta löytyy yleensä joku tunne, josta voi puhella. Tai sitten toistella sanoja, jotka esiintyvät äitisi puheessa usein, ja vastailla niitä.
On ihanaa, että äitisi puhe on säilynyt niin hyvänä, toisilta kyky osallistua keskusteluun häviää hirmuisen äkkiä.
Dementoituneen sanomisten korjaamisesta saa itselleen vain hirmuisen stressin. Ja kinaamaan ei kannata lähteä, sen kinan tulee häviämään aina, ja saa itselleen vain pahan mielen.
Minusta tuntuu, että te molemmat toimitte omalla tavallanne aivan oikein, jos äitinne on hyväntuulinen, nauravainan ja iloinen. Koska kuitenkin on parasta ja luontevinta toimia niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu.
Toivottavasti sait tästä jotain ajatuksia..
Tämä on yksi lemppari aiheitani, ja alkaessani en aina malta olla niin lyhyt sanainen kuin pitäisi.

Kaisa kirjoitti:

Suhtautuminen on yksilöllistä, mutta esim. höpöjen juttujen korjaileminen ja väkisin realiteetteihin vetäminen ei minusta ole hyvä, eikä siinä ole mitään järkeäkään, kuten itsekkin totesit. Päinvastoin sellainen voi aiheuttaa entistä enemmän sekavuutta. Höpöihin juttuihin itse vastaan niin, että pysyn siinä asiassa, tai tunteessa mikä kulloinkin on päällä. Jos esin. asiakas puhuu äidistä ja isästä ym. lapsuuden kotiin liittyvästä, voin alkaa puhua siitä ajasta, tai kysyä että onko sinulla ikävä isää ja äitiä. Ja kelläpä meillä ei olisi, se kai on sitä turvallisinta aikaa meidän kaikkien elämässä ollut. Moni palaa mielellään juuri lapsuudenkotiin ajatuksissaan. Minusta kaikkein tärkeintä on aina, kun keskustelee dementoituneen kanssa, on se, että ei nolaa toista. Esim. jos toinen puhuu, että pitäisi mennä karjaa hoitamaan, niin sanoa, että missäs ne lehmät sitten on.. tai mennääs katsomaan missä ne lehmät on.. Tälläisiin voisi kokeilla sitä, että olet ollut kova töitä, onko sinulla ikävä sitä aikaa, kun sait tehdä koti-töitä ym.
Koska kaikkien niiden höpöjen alta löytyy yleensä joku tunne, josta voi puhella. Tai sitten toistella sanoja, jotka esiintyvät äitisi puheessa usein, ja vastailla niitä.
On ihanaa, että äitisi puhe on säilynyt niin hyvänä, toisilta kyky osallistua keskusteluun häviää hirmuisen äkkiä.
Dementoituneen sanomisten korjaamisesta saa itselleen vain hirmuisen stressin. Ja kinaamaan ei kannata lähteä, sen kinan tulee häviämään aina, ja saa itselleen vain pahan mielen.
Minusta tuntuu, että te molemmat toimitte omalla tavallanne aivan oikein, jos äitinne on hyväntuulinen, nauravainan ja iloinen. Koska kuitenkin on parasta ja luontevinta toimia niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu.
Toivottavasti sait tästä jotain ajatuksia..
Tämä on yksi lemppari aiheitani, ja alkaessani en aina malta olla niin lyhyt sanainen kuin pitäisi.

Lue lisää

Olen kotoan dementoituvaa omaista hoitavana kanssasi samaa mieltä, että laitoshoidossa olevan potilaan kohdalla on aivan yhdentekevää, vaikka hänen juttuihin menee mukaan eikä korjaíle niitä
Kotona tilanne on aivan toinen: täällä on pakko pitää jonkinlaista tietoa siitä, mikä tavara on esimerkiksi vieraan tai perheen lapsen. Jos lattialla on "äidin kutoma matto" niin olkoon,mitäpä väliä sillä on. Entä jos hän pukee päälleen "äidin kutoman villapaidan", joka todellisuudessa on 15-vuotiaan omilla rahoillaan ostama muotipaita. Mikä neuvoksi?
Tai jos hän on kotona lähdössä katomaan äitiään tai ruokkimaan lehmiään? Hankalaksi asian tekee se, että hän todella muistaa kulkureitin sekä kävelymatkan päässä olevaan entiseen kotiinsa että navettaan, mutta ei sitä,että äitivainaa on ollut vuosikymmeniä haudassa eikä sitä, että nykyisessä navetassa on nykyaikainen EU-ajan robottinavetta, jossa hän saa vain vahinkoa aikaan?
Hän puhuu myös puuta heinää eikä oikein voi olla varma, mitä asiaa hän todellisuudessa tarkoittaa. Sanat kuulostavat kyllä oikeilta, mutta niiden merkitys on aivan jotain muuta kuin terveillä. Miten siitä sitten ottaa selvää?

EppuK kirjoitti:

Olen kotoan dementoituvaa omaista hoitavana kanssasi samaa mieltä, että laitoshoidossa olevan potilaan kohdalla on aivan yhdentekevää, vaikka hänen juttuihin menee mukaan eikä korjaíle niitä
Kotona tilanne on aivan toinen: täällä on pakko pitää jonkinlaista tietoa siitä, mikä tavara on esimerkiksi vieraan tai perheen lapsen. Jos lattialla on "äidin kutoma matto" niin olkoon,mitäpä väliä sillä on. Entä jos hän pukee päälleen "äidin kutoman villapaidan", joka todellisuudessa on 15-vuotiaan omilla rahoillaan ostama muotipaita. Mikä neuvoksi?
Tai jos hän on kotona lähdössä katomaan äitiään tai ruokkimaan lehmiään? Hankalaksi asian tekee se, että hän todella muistaa kulkureitin sekä kävelymatkan päässä olevaan entiseen kotiinsa että navettaan, mutta ei sitä,että äitivainaa on ollut vuosikymmeniä haudassa eikä sitä, että nykyisessä navetassa on nykyaikainen EU-ajan robottinavetta, jossa hän saa vain vahinkoa aikaan?
Hän puhuu myös puuta heinää eikä oikein voi olla varma, mitä asiaa hän todellisuudessa tarkoittaa. Sanat kuulostavat kyllä oikeilta, mutta niiden merkitys on aivan jotain muuta kuin terveillä. Miten siitä sitten ottaa selvää?

Lue lisää

Haasteellista mutta varmasti antoisaa. Ja kysyy kyllä valtavasti muulta perheeltä ymmärrystä ja pitkää pinnaa. Mutta ihanaa, että hoidat äitiäsi kotonasi.

Ehkäpä yksi neuvo olisi, että sellaiset vaatteet ym, olisi perheen lasten omissa huoneissa, ja lukollisissakin kaapeissa. Ehkäpä lasten huoneiden oviin lukot? Voi tietysti kuulostaa kamalalta, että pitää kotona olla lukollisia kaappeja, mutta niinhän meilläkin täällä on pakko pitää esim. pesuaineet, korut ja arvo esineet WC;n lukollisessa kaapissa.
Niin, useinhan heille nimenomaan tulee se lähtö sinne navettaan, jonne aina on menty työtä tekemään. Tai sitten kotiin vanhempien luo. Joillakin meillä täällä auttaa se, että puhutaan niistä vanhemmista, puhutaan navetta tmv. töistä. Monta kertaa se voi olla halua olla vielä tarpeellinen, hyödyllinen ihminen. Sanoa, että olet tehnyt paljon töitä.. Vaikea antaa näin "sanoja".. Meillä täällä huomaa, että varsinkin iltapäivisin alkaa tietty levottomuus, silloin yritetään kehittää jotakin tekemistä millä päästä se levoton hetki ohi.

Sanat katoavat, ja tosiaan dementoitunut voi puhua aivan puutaheinää.. Avainsanojen toisto.. eli ottaa siitä puhetulvasta joku sana, toistaa sitä.. myötäillä.. katsoa silmiin, koskettaa. Rauhoittaa tilanne ja pysähtyä siihen hetkeen. Joskus se auttaa, toisinaan ei.

Itse olen kokenut, että olen saanut validaatiosta valtavasti itselleni "työkaluja" näihin hankaliin tilanteisiin.´

Tärkeintä on minusta sen asian oivaltaminen, tai ajatteleminen, että se tunne, mikä vanhuksella on, että se pitäisi sieltä höpöjuttujen takaa löytää, koska se tunne on aina aito, vaikka sanat hukassa olisivatkin. Ja se, että he eivät tahallaan ole, ja tee höpöjä.

Kaisa kirjoitti:

Haasteellista mutta varmasti antoisaa. Ja kysyy kyllä valtavasti muulta perheeltä ymmärrystä ja pitkää pinnaa. Mutta ihanaa, että hoidat äitiäsi kotonasi.

Ehkäpä yksi neuvo olisi, että sellaiset vaatteet ym, olisi perheen lasten omissa huoneissa, ja lukollisissakin kaapeissa. Ehkäpä lasten huoneiden oviin lukot? Voi tietysti kuulostaa kamalalta, että pitää kotona olla lukollisia kaappeja, mutta niinhän meilläkin täällä on pakko pitää esim. pesuaineet, korut ja arvo esineet WC;n lukollisessa kaapissa.
Niin, useinhan heille nimenomaan tulee se lähtö sinne navettaan, jonne aina on menty työtä tekemään. Tai sitten kotiin vanhempien luo. Joillakin meillä täällä auttaa se, että puhutaan niistä vanhemmista, puhutaan navetta tmv. töistä. Monta kertaa se voi olla halua olla vielä tarpeellinen, hyödyllinen ihminen. Sanoa, että olet tehnyt paljon töitä.. Vaikea antaa näin "sanoja".. Meillä täällä huomaa, että varsinkin iltapäivisin alkaa tietty levottomuus, silloin yritetään kehittää jotakin tekemistä millä päästä se levoton hetki ohi.

Sanat katoavat, ja tosiaan dementoitunut voi puhua aivan puutaheinää.. Avainsanojen toisto.. eli ottaa siitä puhetulvasta joku sana, toistaa sitä.. myötäillä.. katsoa silmiin, koskettaa. Rauhoittaa tilanne ja pysähtyä siihen hetkeen. Joskus se auttaa, toisinaan ei.

Itse olen kokenut, että olen saanut validaatiosta valtavasti itselleni "työkaluja" näihin hankaliin tilanteisiin.´

Tärkeintä on minusta sen asian oivaltaminen, tai ajatteleminen, että se tunne, mikä vanhuksella on, että se pitäisi sieltä höpöjuttujen takaa löytää, koska se tunne on aina aito, vaikka sanat hukassa olisivatkin. Ja se, että he eivät tahallaan ole, ja tee höpöjä.

Lue lisää

Meillä on täysin mahdotonta pitää kaikkea lukkojen takana, mutta paljon helpottaa se, että mummolla on oma asunto tässä vieressä. Naulakko ei enää ole turvallinen vaatteiden säilytyspaikka, omat huoneet kyllä.

Sanoisa tuli mieleen tuo, että monet potilaat lukevat jotain loitsua taukoamatta. Miten ne sen muistavat, kun eivät enää mitään muuta. Arvatkaa, kuinka hermoille käyvää on kuunnella kymmenen tuhatta kertaa vuorokaudessa sama nelisanainen loitsu!

EppuK kirjoitti:

Meillä on täysin mahdotonta pitää kaikkea lukkojen takana, mutta paljon helpottaa se, että mummolla on oma asunto tässä vieressä. Naulakko ei enää ole turvallinen vaatteiden säilytyspaikka, omat huoneet kyllä.

Sanoisa tuli mieleen tuo, että monet potilaat lukevat jotain loitsua taukoamatta. Miten ne sen muistavat, kun eivät enää mitään muuta. Arvatkaa, kuinka hermoille käyvää on kuunnella kymmenen tuhatta kertaa vuorokaudessa sama nelisanainen loitsu!

Lue lisää

Kaikki vanhat sananparret, lorut, sananlaskut.. minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.. Näin on ikävä kyllä tässäkin tapauksessa.. Joskus kyllä yritän sitten kysellä jotain muuta runoa, lorua tai laulua.. tosin siinäkin on se pelko, että sitten jää ko. rallatus päälle. Yritän aina kehua, kuinka hienosti muistaa vielä noinkin vanhoja loruja.. Meillä onneksi on se mahdollisuus, että voidaan vaihtaa sitten vaikka puolta töissä (meillä 2 seitsemän hengen dementiakodin puolta, 1 henkilökunnasta on aina vastuussa yhdestä puolesta) ja pääsee sitten kuuntelemaan toisenlaisia juttuja.

Kaisa kirjoitti:

Kaikki vanhat sananparret, lorut, sananlaskut.. minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.. Näin on ikävä kyllä tässäkin tapauksessa.. Joskus kyllä yritän sitten kysellä jotain muuta runoa, lorua tai laulua.. tosin siinäkin on se pelko, että sitten jää ko. rallatus päälle. Yritän aina kehua, kuinka hienosti muistaa vielä noinkin vanhoja loruja.. Meillä onneksi on se mahdollisuus, että voidaan vaihtaa sitten vaikka puolta töissä (meillä 2 seitsemän hengen dementiakodin puolta, 1 henkilökunnasta on aina vastuussa yhdestä puolesta) ja pääsee sitten kuuntelemaan toisenlaisia juttuja.

Lue lisää

Pitäisikö meidänkin vaihtaa jonkun toisen omaishoitajan kanssa potilasta, että saisimme vaihtelua juttuihin?
Todella kriittisissä tilanteissa amamttilaiset voivat lähteä vaikka tupakalle, ja toinen hoitja tulee sillä aikaa selvittämäään asiaa. Kotioloissa vaan se "toinen" hoitaja on samassa persoonassa kuin ensimmäinenkin.
Laitoksissa hoitajien ei tarvitse kuunnella samaa kuin noin 8 tuntia työvuorossa.Me omaiset kuuntelemme jopa 24 tuntia, vuorokaudet läpeensä. On se muuten uskomatonta, kuinka vähällä unella jotkut tulevat toimeen.
Jos potilas lausahtaa saman ruonon tai laulunsäkeen 7 kertaa minuutissa, laskekaa siitä, missä vaiheesa mittanne täyttyisi.

omaishoitaja kirjoitti:

Pitäisikö meidänkin vaihtaa jonkun toisen omaishoitajan kanssa potilasta, että saisimme vaihtelua juttuihin?
Todella kriittisissä tilanteissa amamttilaiset voivat lähteä vaikka tupakalle, ja toinen hoitja tulee sillä aikaa selvittämäään asiaa. Kotioloissa vaan se "toinen" hoitaja on samassa persoonassa kuin ensimmäinenkin.
Laitoksissa hoitajien ei tarvitse kuunnella samaa kuin noin 8 tuntia työvuorossa.Me omaiset kuuntelemme jopa 24 tuntia, vuorokaudet läpeensä. On se muuten uskomatonta, kuinka vähällä unella jotkut tulevat toimeen.
Jos potilas lausahtaa saman ruonon tai laulunsäkeen 7 kertaa minuutissa, laskekaa siitä, missä vaiheesa mittanne täyttyisi.

Lue lisää

On se 8 tunnin työvuoron aikana 7 dementoitunutta kenestä me huolehdimme, yö vuoronaikana (10 tuntia) on yhdellä hoitajalla 14 dementoitunutta, ja osa heistä valvoo aina, koska meillä ei mene kenelläkään unilääkkeitä.
Meillä tosiaan on mahdollista vaihtaa puolia, jos esim. joku asukkaistamme on agressiivisella levottomalla päällä, silloin joskus tilanteen laukaisee se, että siihen tuleekin joku muu, tai sitten esim. hoitaja käy vaihtamassa puseron tmv..
Ei siinä useinkaan ajatella mikä sille hoitajalle parasta olisi, vaan mikä on asukkaan parhaaksi

Kaisa kirjoitti:

On se 8 tunnin työvuoron aikana 7 dementoitunutta kenestä me huolehdimme, yö vuoronaikana (10 tuntia) on yhdellä hoitajalla 14 dementoitunutta, ja osa heistä valvoo aina, koska meillä ei mene kenelläkään unilääkkeitä.
Meillä tosiaan on mahdollista vaihtaa puolia, jos esim. joku asukkaistamme on agressiivisella levottomalla päällä, silloin joskus tilanteen laukaisee se, että siihen tuleekin joku muu, tai sitten esim. hoitaja käy vaihtamassa puseron tmv..
Ei siinä useinkaan ajatella mikä sille hoitajalle parasta olisi, vaan mikä on asukkaan parhaaksi

Lue lisää

"Ei siinä useinkaan ajatella mikä sille hoitajalle parasta olisi, vaan mikä on asukkaan parhaaksi "
Siis laitoksessa ja kotona, omaishoitajan kohdalla. Kotona täytyy jonkun ajatella sitä hoitavaa omaistakin, hän kun on ehkä ollut jo sen 8 tuntia töissä jossakin osastolla hoitamassa muita dementikkoja ja sen jälkeen hänellä on 16 tunnin urakka kotona oman omaisensa kanssa ennen seuraavaa työvuoroa. Ja työvuoron aikanakin voi olla huoli siitä, miten se vanhus siellä sen aikaa yksin pärjää.
Tästä aiheesta Kotona hoitava omainen / laitoksessa tai kotipalvelussa työtä tekevä olisi varmaan syytä aloittaa uusi keskustelu - paremmalla ajalla, nyt pitää lähteä viemään mummolle lääkkeet ja aamukahvit.
Mehän pelaamme kuitenkin samassa joukkueessa ja molempien tavoite on tämän potilaan hyvinvointi, omaa hyvinvointia pois sulkematta!

Kun sattui pieni kirjoitusvirhe, onpa hirveätä. Toivottavasti itsellesi ei koskaan ikinä käy noin.
Mukavaa päivän jatkoa sinullekkin. :)

Kaisa kirjoitti:

Kun sattui pieni kirjoitusvirhe, onpa hirveätä. Toivottavasti itsellesi ei koskaan ikinä käy noin.
Mukavaa päivän jatkoa sinullekkin. :)

Viis oikeinkirjoitusvirheistä, tässä oli kuitenkin kyse siitä, että ammattilainen kirjoittaa demenTTia,,,,minkätasoista se hoito sitten voi olla jos ammattilainen ei hallitse edes alkeellista oikeinkirjoitusta aiheesta.....voi kettu!

nipodeemus kirjoitti:

Viis oikeinkirjoitusvirheistä, tässä oli kuitenkin kyse siitä, että ammattilainen kirjoittaa demenTTia,,,,minkätasoista se hoito sitten voi olla jos ammattilainen ei hallitse edes alkeellista oikeinkirjoitusta aiheesta.....voi kettu!

Lue lisää

Että joskus innostun aiheesta niin, että tosiaankin voi tulla kirjoitusvirheitä.
Itse pidän tärkeämpänä sitä, että tiedän mistä puhun, ja tiedän olevani erittäin ammattitaitoinen ja todella nautin työstäni dementoituneiden parissa. Täällä ei toisiaan voi olla pilkun n....ja kaikissa asioissa, meillä on tärkeämpiäkin asioita mietittävänä. :)

En ymmärrä miten oikeinkirjoitus liittyy aiheeseen - kyllä tänne saa kirjoittaa vaikka kielioppi ei olisi täysin hallussa - tärkeintä on, että asiat tulee ymmärretyksi. Tietysti jos ei ymmärrä keskustelun aiheesta mitään niin sitten kait se on yksi osallistumismuoto tuokin ---huh

Nykyään meitä sh-opiskelijoita opetetaan, että ei ole "fiksua" käyttää sanaa dementikko. Kunnioittavanpaa on käyttää dementiaa sairastava henkilö/vanhus.(samoin esim. ei diabetikko, vaan diabetesta sairastava henkilö.)"Höpö-hopö juttu" ei myöskään ole kunnioittavaa esim. saman voisi ilmaista: ei kykene puhumaan ymmärrettäviä kokonaisia lauseita, kykenee puhumaan yksittäisiä sanoja, osia sanoista puutuu, puhe epäselvää, "takeltelevaa", "puuromaista" jne.

Opinäytetyöniaihe dementia kirjoitti:

Nykyään meitä sh-opiskelijoita opetetaan, että ei ole "fiksua" käyttää sanaa dementikko. Kunnioittavanpaa on käyttää dementiaa sairastava henkilö/vanhus.(samoin esim. ei diabetikko, vaan diabetesta sairastava henkilö.)"Höpö-hopö juttu" ei myöskään ole kunnioittavaa esim. saman voisi ilmaista: ei kykene puhumaan ymmärrettäviä kokonaisia lauseita, kykenee puhumaan yksittäisiä sanoja, osia sanoista puutuu, puhe epäselvää, "takeltelevaa", "puuromaista" jne.

Lue lisää

Tiedän tämän ongelman.
Minusta on edesvastuutonta sanoa jopa neuvontatilaisuudessa näin:
"leimaamisen välttämiseksi emme puhu dementiasta vaan muistihäiriöistä". Tämähän johtaa siihen, että dementiaa käytetään huonomuistisuuden synonyyminä, mitä se ei ehdottomasti ole!
Opiskelijana varmaan tiedätkin, mitä oireita dementikoilla huonomuistisuuden lisäksi on.
Millä käsitteillä te sitten määrittelette, mitä sairautta kukin näistä vanhuksista /ikäihmisistä potee? Eikö se ole turhan monimutkaista selittää monisanaisesti kunkin vaivat? Toiseksi vaarana on se, että aivan kuin huonomuistinen=dementikko noin yleiskielessä, tulee myös sana vanhus merkitsemään sairasta vanhusta, jos ei mitenkään eroteta tavallista tervettä vanhusta tarkoittavaa sanaa ja jotain tiettyä sairautta potevaa jollakin selkeällä käsitteellä.
Kieli kehittyy, arvoisat sairaanhoitajat! Ennen oli metsätyömies, sitten metsuri, ja nyt hekin jo eläkkeellä jos eivät jo sukupuuttoon kuolleet.

Opinäytetyöniaihe dementia kirjoitti:

Nykyään meitä sh-opiskelijoita opetetaan, että ei ole "fiksua" käyttää sanaa dementikko. Kunnioittavanpaa on käyttää dementiaa sairastava henkilö/vanhus.(samoin esim. ei diabetikko, vaan diabetesta sairastava henkilö.)"Höpö-hopö juttu" ei myöskään ole kunnioittavaa esim. saman voisi ilmaista: ei kykene puhumaan ymmärrettäviä kokonaisia lauseita, kykenee puhumaan yksittäisiä sanoja, osia sanoista puutuu, puhe epäselvää, "takeltelevaa", "puuromaista" jne.

Lue lisää

Olen sh-opiskelijan kanssa samaa mieltä. Dementikko-sanan paikalle dementoituva/dementoitunut.
Niin, tuskin kai kukaan kuitenkaan työssään puhu asiakkaan tai omaisen kuullen "höpö-höpö-jutuista"...

EppuK kirjoitti:

Tiedän tämän ongelman.
Minusta on edesvastuutonta sanoa jopa neuvontatilaisuudessa näin:
"leimaamisen välttämiseksi emme puhu dementiasta vaan muistihäiriöistä". Tämähän johtaa siihen, että dementiaa käytetään huonomuistisuuden synonyyminä, mitä se ei ehdottomasti ole!
Opiskelijana varmaan tiedätkin, mitä oireita dementikoilla huonomuistisuuden lisäksi on.
Millä käsitteillä te sitten määrittelette, mitä sairautta kukin näistä vanhuksista /ikäihmisistä potee? Eikö se ole turhan monimutkaista selittää monisanaisesti kunkin vaivat? Toiseksi vaarana on se, että aivan kuin huonomuistinen=dementikko noin yleiskielessä, tulee myös sana vanhus merkitsemään sairasta vanhusta, jos ei mitenkään eroteta tavallista tervettä vanhusta tarkoittavaa sanaa ja jotain tiettyä sairautta potevaa jollakin selkeällä käsitteellä.
Kieli kehittyy, arvoisat sairaanhoitajat! Ennen oli metsätyömies, sitten metsuri, ja nyt hekin jo eläkkeellä jos eivät jo sukupuuttoon kuolleet.

Lue lisää

Lääkärin tekemä diagnoosi on edellytys ja vasta sen jälkeen hänestä voidaan sanoa, dementiaa sairastava henkilö/vanhus. Omaisten ja sairaanhoitajien/moniamatillinentiimi tekemät havainnot ovat tärkeitä, kun diagnostisoidaan onko kyseessä mahdollisesti dementoiva sairaus. Dementia on elimellsestä syystä johtuva laaja-alainen älyllisen toiminnan häiriö, josta aiheutuu merkittävää sosiaalista ja ammatillista haittaa.Muistihäiriö on keskeinen dementoivan sairauden oire. Muistihäiriön lisäksi dementiaan liityy kielellisiä häiriöitä (afasia), liikesarjojen suorittamisen ongelmia, vaikka motoriikka on kunnossa (aparaksia), havaintotoiminnan häiriöitä, (agnosia) ja toiminnan ohjaamisen häiriöitä, mm. suunnitelmallisuudessa, kokonaisuuden jäsentämisessä, järjestelmällisyydessä sekä abstraktissa ajattelussa.Kaikki muistihäiriöt eivät kuitenkaan ole dementiaa. Ohimenevät muistihäiriöt ovat varsin yleisiä. Esim. niitä liityy aivoverenkierron häiriöihin, lieviin aivovammoihin, epileptisiin kohtauksiin, eräiden lääkeaineiden käyttöön, psyykkisiin häiriöihin, kuten uupumukseen ja masennukseen, sekä äkilliseen sekavuustilaan eli deliriumiin. Dementia on oire elimellisestä sairaudesta. Dementian taustalla on aina jokin elimellinen sairaus. Dementiassa on kyse älyllisten toimintojen heikkenemisestä, joka johtuu keskushermoston surkastumisesta.Dementia voi puhjeta missä iässä tahansa. Sairastumisen riski kasvaa iän myötä. jotkut dementian muodot ilmenevätkin tavallisemmin nuoremilla. tästä huolimatta dementiaa pidetään iäkkäiden sairautena. Tavallisisimmat dementiaa aiheuttavat syyt ovat Alzheimerin tauti (noin puolet kaikista dementioista), Vaskulaariset dementiat (verisuoniperäiset noin 25%.) Lewyn kappale-dementia (noin 10%)ja frontotemporaalidementiat.
Yleisesti ajatellaan, että dementialla tarkoitetaan pelkästään muistin heikkenemistä. Muistihäiriö voi syntyä myös vamman tai sairauden jälkitiläna. Dementia luokitellaan vaikeusasteen mukaan joko lieväksi, keskivaikeaksi ja vaikeaksi.Potilaan kyky huolehtia itsestään ja asioistaan heikkenee niin, että hän lopulta on paljolti toisten ihmisten avun varassa.Oireet ovat lieviä alkuvaiheessa ja niiden eteneminen on yksilöllistä.Esim. eri asteista: lievästi dementoituneella ihmisellä uusien asioiden mieleen painaminen ja oppiminen ovat heikentyneet siinä määrin, että siitä on päivittäistä haittaa haittaa potilaalle. Samojen asioiden toistaminen ja kysely on jokapäiväistä.Osalla potilaista saattaa sairauden tunto olla heikentynyt. Käytösoireista tyypillisenpiä on masennus, lisääntynyt ärtyneisyys ja apatia. Osalle potilaista ilmaantuu epäluuloisuutta ja paranoidista ajattelua.Potilas tarvitsee jo päivittäistä ohjausta ja valvontaa, mutta selviytyy vielä yksin kotona. Keskivaikeassa dementiassa useimmat muistamista ja päättelyä vaativat tehtävät eivät onnistu ilman apua. Tässä vaiheessa dementoituvan sairaudentunto on selvästi heikentynyt, eikä hän enään tunnista asianmukaisesti selviytymisvaikeuksiaan.Lähimuisti on erittäin heikko, tavarat ovat jatkuvasti kadoksissa ja potilas kyselee asoita. keskittymiskyky on heikko ja potilas tarvitsee useimissa päivittäisissä toiminnoissa apua. Psyykkinen tasapaino on heikentynyt, harhaluuloisuus yleisintä juuri keskivaikeassa dementiassa.Psykomotorinen levottomuus lisääntyy, esiintyy katastrofireaktioita sekä uni-valverytmin häiriöitä.Potilas ei enään selviydy yksin asuen.Vaikeassa loppuvaiheen dementiassa potilas on menettänyt täysin sairauden tuntonsa.Potilasta on ohjattava kaikissa päivittäisissä toiminoissa, eikä enää tunnista tuttuja kasvoja. puheen ymmärtäminen ja tuottaminen on vaikeaa, potilas toistaa äänteitä ja sanoja.Kehon ja raajojen jäykistyminen johtaa vähitellen liikuntakyvyttömyyteen.Ruokailu ei onnistu enään itsenäisesti vaan potilasta on syötettävä, nielemis kyky säilyy vielä pitkään.Virtsan ja ulosteen pidätyskyvytömyys on tyypillistä vaikeasti dementoituneilla.Vaikeassa vaiheessa dementoitunut elää vahvasti tunteillaan ja ympäristön ärsykeet ohjaavat hänen toimintaansa.Voidaankin sanoa että hän elää "tässä ja nyt " tilanteessa. (Erkinjuntti& Huovinen,2001) (Heimonen& Voutilainen, 1997)(Teleranta, 2001.)

jatta kirjoitti:

Olen sh-opiskelijan kanssa samaa mieltä. Dementikko-sanan paikalle dementoituva/dementoitunut.
Niin, tuskin kai kukaan kuitenkaan työssään puhu asiakkaan tai omaisen kuullen "höpö-höpö-jutuista"...

Lue lisää

Käyttävät sanaa "höpö-höpö"-juttu. Ja minusta ei ole suurtakaan merkitystä sillä, käyttääkö sanaa dementoituva vanhus vai dementikko, tärkeintä kai on se, millä tavoin sinä puhut ko. sairautta sairastavista ihmisistä. Miten kohtelet ja arvostat heitä. Hekin ovat arvokkaita, tärkeitä ja kunnioitettavia aikuisia ihmisiä, huolimatta sairaudestaan.
Tietyillä sanoilla kikkailu, tai johonkin epäoleelliseen tarttuminen ei minusta tee hoitajasta parempaa tai ammattitaitoisempaa, tärkeämpää on se, miten kohtelet asiakkaita.

Kaisa kirjoitti:

Käyttävät sanaa "höpö-höpö"-juttu. Ja minusta ei ole suurtakaan merkitystä sillä, käyttääkö sanaa dementoituva vanhus vai dementikko, tärkeintä kai on se, millä tavoin sinä puhut ko. sairautta sairastavista ihmisistä. Miten kohtelet ja arvostat heitä. Hekin ovat arvokkaita, tärkeitä ja kunnioitettavia aikuisia ihmisiä, huolimatta sairaudestaan.
Tietyillä sanoilla kikkailu, tai johonkin epäoleelliseen tarttuminen ei minusta tee hoitajasta parempaa tai ammattitaitoisempaa, tärkeämpää on se, miten kohtelet asiakkaita.

Lue lisää

Kyllähän sana, millä kutsut toista ihmistä, kuuluu siihen millä tavoin puhut ihmisestä äänensävyn ym. lisäksi. Se on arvostusta, kunnioitusta jne.
Omaiset eivät ole ammattilaisia, ja voivat puhua siksi "höpö-höpö"-jutuista.
PS. Tässä kai nyt alettiin puhua dementikko-sanasta ihan näin irrallisena asiana, eikä pohtimaan sitä milläinen on hyvä ja ammattitaitoinen hoitaja.

narri kirjoitti:

Kyllähän sana, millä kutsut toista ihmistä, kuuluu siihen millä tavoin puhut ihmisestä äänensävyn ym. lisäksi. Se on arvostusta, kunnioitusta jne.
Omaiset eivät ole ammattilaisia, ja voivat puhua siksi "höpö-höpö"-jutuista.
PS. Tässä kai nyt alettiin puhua dementikko-sanasta ihan näin irrallisena asiana, eikä pohtimaan sitä milläinen on hyvä ja ammattitaitoinen hoitaja.

Lue lisää

Ei puhuta asukkaista dementikkoina, vaan heidän omilla nimillään. Joskus jonkun kohdalla puhutaan jopa sukunimellä, tyyliin: Rouva Virtanen. Kaikki riippuu asukkaan sen hetkisestä vireys ym. tilasta ja voinnista. Kuitenkin kunnioittaen, ja niinkuin aikuisille ihmisille puhutaan.

Eikä me kaikista asioista voida puhua omaisillekkaan tarkkaan ammatti-kielellä, vaan asiat pitää selittää niin, että myös hoidettavien iäkkäät aviopuolisot ymmärtävät. Tosin vähän käytetään tuota höpö-höpö juttuja ilmaisua, mutta esim. tälläisessä keskustelussa luulin, että voin asian olisi voinut noin ilmaista.

Kaisa kirjoitti:

Ei puhuta asukkaista dementikkoina, vaan heidän omilla nimillään. Joskus jonkun kohdalla puhutaan jopa sukunimellä, tyyliin: Rouva Virtanen. Kaikki riippuu asukkaan sen hetkisestä vireys ym. tilasta ja voinnista. Kuitenkin kunnioittaen, ja niinkuin aikuisille ihmisille puhutaan.

Eikä me kaikista asioista voida puhua omaisillekkaan tarkkaan ammatti-kielellä, vaan asiat pitää selittää niin, että myös hoidettavien iäkkäät aviopuolisot ymmärtävät. Tosin vähän käytetään tuota höpö-höpö juttuja ilmaisua, mutta esim. tälläisessä keskustelussa luulin, että voin asian olisi voinut noin ilmaista.

Lue lisää

Kaisa, luin itsekin oman edellisen tekstini ja todellakin: siitä voi saada sen käsityksen että meillä kutsutaan asukkaita dementikoiksi, eikä omalla nimellä. En älynnyt, että joku voi käsittää asian näin. Tässä oli tarkoitukseni sanoa noin niinkuin yleisissä keskusteluissa dementikko-sanan käytöstä, ei suinkaan dementoituvalle itselleen puhuttaessa.

narri kirjoitti:

Kaisa, luin itsekin oman edellisen tekstini ja todellakin: siitä voi saada sen käsityksen että meillä kutsutaan asukkaita dementikoiksi, eikä omalla nimellä. En älynnyt, että joku voi käsittää asian näin. Tässä oli tarkoitukseni sanoa noin niinkuin yleisissä keskusteluissa dementikko-sanan käytöstä, ei suinkaan dementoituvalle itselleen puhuttaessa.

Lue lisää

Aika usein vaan kun kuulee puhuttavan dementiasta, niin puhutaan myös dementikoista. Tiedän että monet kouluttajista takertuvat siihen sanaan, ja kuitenkin itsekkin jossain kohtaa sortuvat sitä käyttämään.
Eikö tärkeintä kuitenin ole se, että miten puhutaan asiasta, onko se pilkan tekoa ym. Sitä en itse hyväksy, ja minusta se tuntuu todella pahalle.
Olen aika paljon kommentoinut tätä hoitajan näkökulmasta, koska olen itse hoitanut vanhuksia pitkään, ja pelkästään dementoituneita yli 5v. Niistä osan aikaa dementoituneiden päiväpaikassa, jossa kävi kotona asuvia dementoituvia. Mutta myös yksi omainen on sairastanut erittäin nopeasti etenevää Alzheimerin-tautia parisen vuotta, joten osaan katsoa kolikkoa molemmilta puolilta.

Kaisa kirjoitti:

Aika usein vaan kun kuulee puhuttavan dementiasta, niin puhutaan myös dementikoista. Tiedän että monet kouluttajista takertuvat siihen sanaan, ja kuitenkin itsekkin jossain kohtaa sortuvat sitä käyttämään.
Eikö tärkeintä kuitenin ole se, että miten puhutaan asiasta, onko se pilkan tekoa ym. Sitä en itse hyväksy, ja minusta se tuntuu todella pahalle.
Olen aika paljon kommentoinut tätä hoitajan näkökulmasta, koska olen itse hoitanut vanhuksia pitkään, ja pelkästään dementoituneita yli 5v. Niistä osan aikaa dementoituneiden päiväpaikassa, jossa kävi kotona asuvia dementoituvia. Mutta myös yksi omainen on sairastanut erittäin nopeasti etenevää Alzheimerin-tautia parisen vuotta, joten osaan katsoa kolikkoa molemmilta puolilta.

Lue lisää

Kai se nyt on itsestään selvää, että puhutaan ihmisistä heidän omilla nimillään, ja useammasta henkilöstä jollakin heitä yhdistävällä käsitteellä, kuten potilaat tai asiakkaat.
Eikö dementikko ole kuitenkin aika yksiselitteinen käsite silloin, kun tarkoitetaan tiettyä ryhmää, joilla on samoja ominaisuuksia tähän oireyhtymään liittyen?
Paljon enemmän minua häiritsee se, että puhutaan "muistihäiriöisistä" kun tarkoitetaan kuitenkin dementoituvia ikään kuin kaikki muistiongelmat olisivat demetniaan liittyviä. Samalla unohdetaan autuaasti mm. käytöshäiriöt, jotka kuitenkin omaishoitajien kannalta ovat paljon paljon pahempia kuin muistihäiriöt.

omaishoitaja kirjoitti:

Kai se nyt on itsestään selvää, että puhutaan ihmisistä heidän omilla nimillään, ja useammasta henkilöstä jollakin heitä yhdistävällä käsitteellä, kuten potilaat tai asiakkaat.
Eikö dementikko ole kuitenkin aika yksiselitteinen käsite silloin, kun tarkoitetaan tiettyä ryhmää, joilla on samoja ominaisuuksia tähän oireyhtymään liittyen?
Paljon enemmän minua häiritsee se, että puhutaan "muistihäiriöisistä" kun tarkoitetaan kuitenkin dementoituvia ikään kuin kaikki muistiongelmat olisivat demetniaan liittyviä. Samalla unohdetaan autuaasti mm. käytöshäiriöt, jotka kuitenkin omaishoitajien kannalta ovat paljon paljon pahempia kuin muistihäiriöt.

Lue lisää

se minustakin on. Itse en mitenkään nyt niin fanaattisesti ajattele, etteikö dementikko-sanaa voi käyttää. Omasta mielestäni "dementoituva" kuitenkin on parempi, ja käytän sitä. Kuka nyt mitenkin haluaa, tämä on kuitenkin pieni asia.

Muistihäiriö mielestäni tuntuu jotenkin lievältä ilmaisulta, eikä siinä tosiaan ajatella käytösoireita ym, niinkuin sanoit. Käytösoireet taitavat kuitenkin olla niitä suurimpia laitoshoitoon johtavia syitä dementoituvilla.