Kapinoitsijat matalaksi

Vastaavanlainen kapina oli myös Lestadiolaisuuden alussa. Kapinallisten vuoksi vanhurskaiden tie tuli häväistyksi ja herätys pysähtyi muutamaksi vuodeksi.
Selviää miksi kapinamielisyys ei sovi uskovaiselle kun siitä pahaa seuraa.


[Lestadiolaisuus auttoi koutokeinolaisia nostamaan päänsä. Jumalan valtakunnassa ei olisi eroa rikkaan ja köyhän välillä. Pikku hiljaa jotkut seurakunnan johtajat alkoivat kuitenkin muuttaa Laestadiuksen oppia. Sen sijaan että he olisivat pitäneet itseään muiden kanssa samanvertaisina, he julistivat että he olivat parempia. Sen sijaan että tuomio julistettaisiin «viimeisenä päivänä» Jumalan edessä, he katsoivat että he voivat tuomita, sillä he olivat heränneitä.

Heräsi hirveä viha nimismiestä, pappia ja kauppiasta kohtaan, joita pidettiin maailman pahojen voimien edustajana. Kiukku oli kiehunut jo jonkin aikaa, ja nyt oli vihdoin lupa toimia.

Niinpä kävi että eräänä marraskuun päivänä 1852 suuri kirvein, puukoin ja haloin varustautunut ihmisjoukko lähti kauppiaan puheille. Viha valtasi koko joukon, niin kuin vain suuressa ihmismäärässä voi tapahtua. Sekä kauppias että nimismies tapettiin, mutta pappi pääsi pelkällä kovalla selkäsaunalla. Kaikki tehtiin Jumalan ja Jeesuksen nimessä ja seurakunnan johtajien mielestä oikeudenmukaisina ja välttämättöminä tekoina.

Kun Laestadius sai kuulla tästä, hän sekä järkyttyi valtavasti että myös suuttui. Hän ei voinut ymmärtää miksi hänen sanomansa oli voitu ymmärtää niin väärin.

Voidaan sanoa että Koutokeinon kapina johtui kurjista sosiaalisista oloista ja sorrosta. Useimmilla muilla paikkakunnilla lestadiolaisuus antoi ihmisille takaisin viranomaisista ja valtion rajoista riippumattoman ylpeyden ja oman identiteetin. Koutokeinossa ylpeys vaihtui oman käden oikeudeksi ja kostoksi.]