Yhteen ihmiseen jonka kanssa ei mennyt mikään hyvin. Jotenkin alitajuisesti toivon, että voisin korvata kaikki virheeni ja siten päästää menemään kaikesta häneen liittyvästä. Sen jälkeen, kun ihastuin yhteen mieheen en pysty ihastumaan toisiin miehiin, koska kaikista toisista miehistä tulee mieleen vain hän. Olen ehkä säälittävä, koska en ole lähestynyt häntä millään tavalla. Ihastuin ihan hulluna, koska hän on niin komea ja muutenkin olen aina kaivannut hänenlaista miestä. Ennen kun tavattiin osasin kuvailla hänet ja pidin kaikesta hänen näköisestä. Sitten tajusin, että tuossa miehessä on sitä jotakin vaikka ei tunnettu. Lähelle päästyäni ihastuin melkein heti ja katseensa sai minut ihan heikoksi. Siitä lähtien on alkanut kaikenlainen vuoristorata itseni kanssa. Aluksi jahtasin häntä ja sitten aloin pelkäämään. Jotenkin lähellään tuli todella outo olo, koska samaan aikaan hän oli todella kiinnostava, mutta hyvin erilainen kanssani. Jotenkin hänestä ei saanut mitään tietoa mitä hän ajattelisi tai tekisi jotenkin mitäänsanomaton. Minuunkin tämä vaikutti ja en voinut olla oma itseni hänen lähellään. Tuli vain hyvin kiusallinen olo hänestä ja katseestaan myöhemmin, mutta silti olen koko ajan ollut ihastunut ja en edes tiedä miksi. Hänellä varmasti on muitakin naisia eli kuvailisin hänet pleijeriksi, mutta tästä en ole kuitenkaan täysin varma.
Mieleni palaa jatkuvasti
hyväähuomentatänne
13645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Jotenkin hänestä ei saanut mitään tietoa mitä hän ajattelisi tai tekisi jotenkin mitäänsanomaton. "
Olette menneet ehkä molemmat lukkoon? Jos toista jännittää niin voi olla vaikea keksiä sanottavaa ja sitten kun toista tutkii onko kiinnostunut niin tulee sellainen pattitilanne ettei pääse luonnollisesti keskustelemaan vaan molemmat hakevat sanoja tai ovat hiljaa / esittävät roolia ettei oma kiinnostus paljastuisi.
Minulla on ollut joskus vastaava tilanne, mutta niissä auttoi kun toinen oli sanonut joskus jotain jollekin toiselle tai sitten itselle joka "kolahti" eli vain muutama sanakin silloin tällöin riitti lisäämään ymmärrystä että toinen on samankaltainen itsensä kanssa ja jos vain jännitys vähenisi niin voitaisiin tulla toimeen.
Kaikki suhteet yms. ei ala samalla tavalla eli joskus tarvitaan töitä että mm. päästään samalle aaltopituudelle, kyse on siitä voiko sitä ylipäätään löytää.
Tuota pleijeri näkökulmaa on mahdoton kommentoida että mistä sellaista olet päätellyt.
En tiedä hänestä. Hän ei oikein näyttänyt mitään kiinnostusta muuta kun katsoi. Hän ei edes puhunut minulle, mutta puhui läsnäollessani muille minun sijastani.
Koskaan vai? Puhutaanko tässä yhdestä vai useammasta tilanteesta?
Puhui kerran, mutta muulloin oli hiljaa tai puhui muille. Aloituksessa puhuin 2 eri tilanteesta, mutta nyt puhuin miehestä johon ihastuin.
Samasta miehestä kahdessa eri tilanteessa? Vaikea edelleen sanoa, mutta kuulostaa aikamoiselta onkimiselta jos yrität päätellä vain kahdesta eri tilanteesta jotain.
Juuri niin. En edes tiedä mistä ajattelisin enää hänestä. Mies vain oli ja meni tulemme tapaamaan enää ehkä pari kertaa vuodessa tai sattumalta. Muistan vain vähän yli vuosi sitten kun ihastuin häneen.
Puhut että elät jonkinlaisessa vuoristoradassa, mutta et edes tapaa häntä enää?
Sitä mitä en ymmärrä on se jossa puhut että "jahtasit" häntä. Jos et ole sanonut hänelle mitään tai nähnyt niin miten olet "jahdannut" häntä?
Jotenkin vaikea käsittää tätä tilannetta jos siitä on yli vuosi aikaa kun ihastuit, mutta et edes tapaa tuota miestä missään.
Niin siis eihän nämä tunteet kuole vaikka ei näkisi pitkään aikaan. Jahtasin häntä silloin kun näin tavallaan, koska katsoin häntä. Mutta sitten en enää halunnut olla lähellään, koska aloin pelkäämään.
Jahtasit häntä katseilla? Tajuathan että "jahtaaminen" tarkoittaa sitä että pyrit saamaan toisen oikeasti että hän ymmärtää sen.
Tajuan, mutta katsoin häntä koko ajan katseellani tavallaan jahdaten.
Siis näitkö häntä aiemmin useammin, mutta nyt sitten harvemmin? Koska jotenkin tarinasi kuulostaa todella teoreettiselta.
Olet kehittänyt toisesta jonkinlaisen sadun ja periaatteessa jos et kohtaa häntä niin sun pitää purkaa tuo mielessäsi pois. Jos sattuisit kohtaamaan niin pelkkä katse kyllä ei riittiäisi.
Ennen näin enemmän ja nykyään harvemmin. Käsittelen vain mennyttä aikaa.
Puhut tästä miehestä https://www.youtube.com/watch?v=F7ABpmS7XCQ