Anteeksi.....

Joskus kannattaa olla muistelematta lainkaan, koska jos ajattelee toisesta hyvää niin sen jälkeen kirpaisee kun muistaa kaikki hänen ne huonot teot ja asiat jotka hänessä piilevät.
Joissakin asioissa ei anteeksipyynnöt auta vaan vain yksinkertaisesti välinpitämättömyys.

Itsellä on muutama nainen jonka kanssa välejä ei ole ja joiden kanssa viestintä rajoittuu jos sattumalta nähtäisiin noin 10 sanaan (hei, moi, kiitos, ole hyvä, mitä kuuluu, ihan jees jne.).

Ei siinä anteeksipyynnöt auta jos tietynlainen käytös on ihan ihmisen perusluonteessa. Se tarkoittaa että se anteeksipyyntö on vain tietynlainen oman mielen hyvitys sille että on mokannut tai tehnyt toiselle pahaa.

mulle, niin laitappa ihan piruuksillas nimeni esille.
Jos ei ollut, niin älä nimeä ainakaan minua.

Miksi muistokirjoituksia tänne. Miettikää välillä mitä kirjoitatte. Ja ajatelkaapa vaikka jos hän kirjoittaisi teidän asiat jopa tunnistettavasti tänne. Miltä tuntuisi? Puhukaa kasvokkain.

Ai tännekö ajattelit jättää tuon? Eiköhän kuule olisi viestiä parempi laittaa etten jää muistelemaan sua pahalla. Toki tänne on hyväkin laittaa mutta sinua en hyvällä muista. Toki rauhaan jätän ei siitä pelkoa. Eiköhän olla sujut.

Kunpa hän olisi minulle sellaisen laittanut. Pystyisin jatkaa elämäni rauhallisena. :(

Meidän täytyy jutella. En kyllä usko kaikkea mitä sanot tai jätät sanomatta, mutta jokin ratkaisu, asetukset ja rajat tälle on tehtävä. Kaiken lisäksi mulla on hyvin vahva tunne siitä, että olen sulle pelkkä laastari.

Eikö tuollainen ole typerää? Muistella pahalla? Mitä ihmettä olette touhunneet? Salasuhde? Silloin voisi sen käsittää. Kannattaa kuulkaa elää rehellisesti ja avoimesti on elämä paljon ihanampaa! Kannattaa jättää tuollaiset kuviot pois! Helpottaa kuulkaa kaikkia osapuolia.

Vähän myöhäistä tuo, paska fiilis jäi. Älä pelkää, en ota enää yhteyttä tai kysy mitään.

Ei hyvää päivää näitä aloituksia. Arvottomuuden huippu, anonymous.

myös asioita ja muistamisia ja kuka tuntee kenet julkisesti ja kuka ei ja miksi on kuin on.
Ei minua tarvitse muistaa, eikä tuntea. Olen tottunut siihen ja sisäistänyt sen normaaliksi käytännöksi. Aluksi uutuuttani tässä ammatissa ihmettelin, mutta huomasin sen kuuluvan tähän luokkajakoon, tämän tuntemisasian. En tervehdi, eikä minua tervehdi puoletkaan työni kautta tuntemista, paitsi kollegat. Ei sen kummempaa. Olin ja menin ja työni tein ja moi.

Ehkä saat mitä tilasit

Ei muistella pahalla. Nyt kun ollaan niin sanotusti tasoissa niin eiköhän tämä tästä. Pokkaa ei ollut sulla kertoa päin naamaa.

Vihaan todella paljon häntä, vitun vittuile akkeli! :D

Ei tarvii muistella ollenkaan. Parempi niin vaan. Saat anteeksi tietenkin. Miksi mitään kantamaan jäisin?
Elämä on arvokasta ja sitä ei kannata pilata kantamalla vääriä asioita.
Älä sinäkään muista pahalla. Se on turhaa.

Kuka olet aloittaja, ja keneltä haluat pyytää anteeksi?

Oletko mies vai oletko nainen? Mistäpäin Suomea kirjoittelet
ja minnepäin? OLIKO ALOITUS PROVO.

Muistathan ap., että vain henkilökohtaisella anteeksipyynnöllä on merkitystä, ei ympäripyöreällä sopertelulla - anonyymipalstalla.

Ei niin, mutta ei sun tarvitse anteeksi pyytää. Mulla on vaan niin iso. ettei sun perse pystynyt sitä repeytymättä nielemään. Älä turhaan soimaa itseäsi.