Etsit seuraa, tutustuimme, ihastuin, mutta salaa rakastitkin toista. Jossakin kohtaa varmaan ihastuit minuun kuitenkin. Vaikka rakastit vielä sitä toista. Olin varovainen kanssasi ja haukuit ja syytit minua sen vuoksi. Anteeksi, en voinut vain luottaa, koska se näkyi sinusta niin selvästi, että rakastit toista. Olit aina hänen kanssaan yhteyksissä, myös seurassani. Olit heti jättämässä seurani kun hän pyysi sinua johonkin.
Valehtelit minulle hänestä ja salailit menneisyyttäsi. Sanoit, että hän on vain ystäväsi. Mutta kuitenkin teillä oli toinen historia jossa sinä rakastit, hän ei. Samalla syytit minua sulkeutuneisuudesta ja haukuit playeriksi. Huusit minulle monia kertoja viikossa, nimittelit luuseriksi, kusipääksi, ämmäksi, lehmäksi, saatanan lapselliseksi, playeriksi, että puhun sossupaskakieltä, sairaalloisen mustasukkaiseksi jne... Syy oli milloin missäkin ja aina minä sanoin sinulle jotakin väärin mistä suutuit.. Minä itkin ja yritin sanoa sanani johonkin väliin jolloin syytit, että puhun päälle ja seuraavaksi aloitit huudon siitä kuinka kamala olen kun puhun sinun päällesi enkä arvosta enkä kunnioita sinua. Suutelit lopulta tätä rakastamaasi naista selkäni takana, useasti. Silloin kun olin samassa tilassa, mutta katsoin muualle. Kun sain tietää totuuden, suutuin ja haukuin sinut lutkaksi, syy oli jälleen minun. Anteeksi kun haukuin sinua niin rumasti. Tuosta sanasta sinä jaksat muistuttaa jokaisen riidan yhteydessä. Muistutat myös minua siitä, että olisin haukkunut sinua narkkariksi, kun kerran sanoin sinulle, että en kestä sitä miten puhut mulle kuin jotain narkkikieltä. Tämän sinä muistat usein ja siitä kuulen jatkuvasti. Minä olisin haukkunut sinua narkkariksi. Myös sen muistat kun kerran pyysin sinua lopettamaan minun haukkumiseni ja sanoin sinulle, että: "voitko lopettaa, toi kuulostaa ihan narsistiselta puheelta?" Tästä syytät minua jatkuvasti, nyt olen haukkunut sinua mielestäsi myös narsistiksi. Pyydän anteeksi tätäkin sanaa.
Erosimme ja syy oli jälleen minun. Itkin ja ikävöin. Meni viikkoja, minulle tuli kaksi naista sinä aikana kertomaan kuinka haluaisi elää kanssani. Minäkuitenkin itkin ja ikävöin vain sinua. Kumpikin heistä suuteli minua. Jälleen itkin ja ikävöin sinua, torjuin muut.
Palasimme yhteen kun kerjäsin sinut takaisin. Itkin ovellasi ja anelin saada tulla luoksesi. Kyllä olin humalassa. Selvinpäin kunnioitin tahtoasi olla minusta erossa. Palasimme kuitenkin yhteen.
Kerroin sinulle näistä naisista, kun se tuli aiheeksi. Sinä suutuit, huusit, jälleen haukuit ja nimittelit. Soitit minulle jatkuvasti ja solvasit puheluillasi. Jos laitoin luurin kiinni, sinä haukuit minua. Halusin auttaa sinua kestämään surusi. Olin tavoitettavissasi ja annoin muun elämän mennä osittain raiteiltaan.
Viimeksi sanoit minua koiraksi, että olen kuin akita; jääräpäinen ja taistelutahtoinen. Sen suurempia ajattelematta sanoin, että sinä olisit sitten varmaan buldoggi; vahva ja hyökkäävä. Minä otin tuon huumorilla. Minua nauratti paljon ja sinä raivostuit. Anteeksi, en ymmärrä mikä muhun meni, en pystynyt lopettaa tirskuntaani vaikka yritin pitää suustakin kiinni ja sinä hiillyit vain lisää. Työnsit minut pois päältäsi, uhkasit heittää kuuman kahvin syliini ja huusit, että minun pitää painua helvettiin sinun luotasi. Olin lähdössä ja tartuit minuun kiinni. Puristit niin kovaa kättäni ja revit, että minua sattui ja pelästyin ja aoin itkemään. Juoksin karkuun luotasi ja tulit perään. Pyysit anteeksi ja sanoit, että et ollut väkivaltainen.
Lähdin pois ja katsoin itkien kotona käsivarttani jossa on sinun kätesi muistona mustelmina. Olit myös paiskonut reppuni ja läppärini on nyt rikki.
Jälleen olen tullut sinua vastaan. Sanot, että et ole väkivaltainen ja minussa on jälleen ollut syy. Sanoit, että minä vittuilin sinulle kaksi päivää. Vaikka suurimman osan ajastani minä vain kuuntelin sinua ja me olimme olleet edellisenä iltana hyvissä mielin harkoissa joista illalla olit ottamassa minut luoksesi yöksi.
Noh, jälleen on se tilanne kun olet jättänyt minut. Minun pitäisi jaksaa arkeani lasteni kanssa. Sinä syytät minua, että olen loukannut sinua pahemmin kuin kukaan koskaan ennen. Ja minä olen sanonut sulle, että annan sinulle anteeksi sen miten satutit.
Mutta nyt en kirjoitata sinulle enää tunteitani. Niitä ei kuultaisi kuitenkaan. Nyt kirjoitan tänne ja tunnustan, että olen lopussa. Anteeksi, minä en enää jaksa. Olen niin lopussa, että haluan luovuttaa elämäni. Tunnet, että jokainen henkinen voimani joka minussa on ollut, on imetty pois. Pelkään ja rakastan sinua. Liikaa. Mutta nyt en enää jaksa. Anteeksi kaikille.
Valehtelit minulle hänestä ja salailit menneisyyttäsi. Sanoit, että hän on vain ystäväsi. Mutta kuitenkin teillä oli toinen historia jossa sinä rakastit, hän ei. Samalla syytit minua sulkeutuneisuudesta ja haukuit playeriksi. Huusit minulle monia kertoja viikossa, nimittelit luuseriksi, kusipääksi, ämmäksi, lehmäksi, saatanan lapselliseksi, playeriksi, että puhun sossupaskakieltä, sairaalloisen mustasukkaiseksi jne... Syy oli milloin missäkin ja aina minä sanoin sinulle jotakin väärin mistä suutuit.. Minä itkin ja yritin sanoa sanani johonkin väliin jolloin syytit, että puhun päälle ja seuraavaksi aloitit huudon siitä kuinka kamala olen kun puhun sinun päällesi enkä arvosta enkä kunnioita sinua. Suutelit lopulta tätä rakastamaasi naista selkäni takana, useasti. Silloin kun olin samassa tilassa, mutta katsoin muualle. Kun sain tietää totuuden, suutuin ja haukuin sinut lutkaksi, syy oli jälleen minun. Anteeksi kun haukuin sinua niin rumasti. Tuosta sanasta sinä jaksat muistuttaa jokaisen riidan yhteydessä. Muistutat myös minua siitä, että olisin haukkunut sinua narkkariksi, kun kerran sanoin sinulle, että en kestä sitä miten puhut mulle kuin jotain narkkikieltä. Tämän sinä muistat usein ja siitä kuulen jatkuvasti. Minä olisin haukkunut sinua narkkariksi. Myös sen muistat kun kerran pyysin sinua lopettamaan minun haukkumiseni ja sanoin sinulle, että: "voitko lopettaa, toi kuulostaa ihan narsistiselta puheelta?" Tästä syytät minua jatkuvasti, nyt olen haukkunut sinua mielestäsi myös narsistiksi. Pyydän anteeksi tätäkin sanaa.
Erosimme ja syy oli jälleen minun. Itkin ja ikävöin. Meni viikkoja, minulle tuli kaksi naista sinä aikana kertomaan kuinka haluaisi elää kanssani. Minäkuitenkin itkin ja ikävöin vain sinua. Kumpikin heistä suuteli minua. Jälleen itkin ja ikävöin sinua, torjuin muut.
Palasimme yhteen kun kerjäsin sinut takaisin. Itkin ovellasi ja anelin saada tulla luoksesi. Kyllä olin humalassa. Selvinpäin kunnioitin tahtoasi olla minusta erossa. Palasimme kuitenkin yhteen.
Kerroin sinulle näistä naisista, kun se tuli aiheeksi. Sinä suutuit, huusit, jälleen haukuit ja nimittelit. Soitit minulle jatkuvasti ja solvasit puheluillasi. Jos laitoin luurin kiinni, sinä haukuit minua. Halusin auttaa sinua kestämään surusi. Olin tavoitettavissasi ja annoin muun elämän mennä osittain raiteiltaan.
Viimeksi sanoit minua koiraksi, että olen kuin akita; jääräpäinen ja taistelutahtoinen. Sen suurempia ajattelematta sanoin, että sinä olisit sitten varmaan buldoggi; vahva ja hyökkäävä. Minä otin tuon huumorilla. Minua nauratti paljon ja sinä raivostuit. Anteeksi, en ymmärrä mikä muhun meni, en pystynyt lopettaa tirskuntaani vaikka yritin pitää suustakin kiinni ja sinä hiillyit vain lisää. Työnsit minut pois päältäsi, uhkasit heittää kuuman kahvin syliini ja huusit, että minun pitää painua helvettiin sinun luotasi. Olin lähdössä ja tartuit minuun kiinni. Puristit niin kovaa kättäni ja revit, että minua sattui ja pelästyin ja aoin itkemään. Juoksin karkuun luotasi ja tulit perään. Pyysit anteeksi ja sanoit, että et ollut väkivaltainen.
Lähdin pois ja katsoin itkien kotona käsivarttani jossa on sinun kätesi muistona mustelmina. Olit myös paiskonut reppuni ja läppärini on nyt rikki.
Jälleen olen tullut sinua vastaan. Sanot, että et ole väkivaltainen ja minussa on jälleen ollut syy. Sanoit, että minä vittuilin sinulle kaksi päivää. Vaikka suurimman osan ajastani minä vain kuuntelin sinua ja me olimme olleet edellisenä iltana hyvissä mielin harkoissa joista illalla olit ottamassa minut luoksesi yöksi.
Noh, jälleen on se tilanne kun olet jättänyt minut. Minun pitäisi jaksaa arkeani lasteni kanssa. Sinä syytät minua, että olen loukannut sinua pahemmin kuin kukaan koskaan ennen. Ja minä olen sanonut sulle, että annan sinulle anteeksi sen miten satutit.
Mutta nyt en kirjoitata sinulle enää tunteitani. Niitä ei kuultaisi kuitenkaan. Nyt kirjoitan tänne ja tunnustan, että olen lopussa. Anteeksi, minä en enää jaksa. Olen niin lopussa, että haluan luovuttaa elämäni. Tunnet, että jokainen henkinen voimani joka minussa on ollut, on imetty pois. Pelkään ja rakastan sinua. Liikaa. Mutta nyt en enää jaksa. Anteeksi kaikille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, On hyvä purkaa asioita, vaikka sitten tänne palstalle. Emme tunne toisiamme mutta haluan lähettää sinulle halit ja toivottaa jaksamista <3 Eli *Hali*ja voimia!