Kalevankankaan näköalapaikalla, rakastuneen parin pussailessa taustalla. Siitä menin lastenosastolle itkemään kohtaloani. Aika raskasta tämä ihmisen elo, rakkautta maailmaa ja itseään kohtaan koetellaan kovalla kädellä. Tuntuu kuin tähänastinen elämä olis ollut sarja epäonnistumisia mutta silti kaikesta huolimatta joku sisällä sanoo ettei saa luovuttaa.
Kävin katsomassa auringonlaskun
itkuinenenkeli
2112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi ei, tiedän tuon tunteen. Itsekin aikanaan arkielämää ja lastenosastolla vierailua vuorotelleena. Voimia sinulle. Uskoa tulevaan ja toivottavasti paranemista?
Lastenosastolla tarkoitin lasten puolta hautausmaalta jonne lapset haudattu. Siellä harvemmin näkee pokemonin pelaajia. Ei ole lapsia siunaantunut. Kavereina repaleinen sydän ja yksinäisyys.