Jäljellä on vain roskiin heitettävät kuoret. Minun mieli on syönyt elämäniloni kokonaan. Kukaan ei sitä minulta ottanut olen vain häiriöllinen. Kaikki positiivisuus minussa on esitettyä. En halua kenenkään kiinnostuvan minusta enkä halua ketään vierelleni. Kaikki kiinnostujat ja läheiseni haukun kokonaan.
Olen puristettu hedelmä
Olenvaan-
13384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No nyt kun tiedät ja tunnistat itsesi heikkoudet voit tehdä asialle jotain. Rakentamalla pikkuhiljaa vähän positiivisempaa ajattelua armeliaalla tavalla itsellesi.
Jotenkin minusta tuntuu että tykkäät pohjimmiltasi kuitenkin ihmisistä ja heidän mielipiteistä, kun kerran olet täällä muiden joukossa.
Joten et nyt ihan toivoton tapaus ole.
Miten voin ajatella muista positiivisesti, jos ajattelen itsestänikin negatiivisesti? Olen vain katkera ja tylsää seuraa tai päinvastoin liian seko. En voi olla normaali. Ihmiset silti katsovat minua johtuen varmaan ulkonäöstäni ja se saa minut vain enemmän lukkoon ja vihaamaan heitä yhä enemmän. En halua, että minua katsotaan. Tuntemattomiin en luota yhtään enkä halua edes nähdä heitä ja tutut pitävät minua tylsänä ja huonona. Vihaan ihmisiä muutenkin, koska olen mieleltäni sairas. Pidän oikeasti vain hyvin harvoista ihmisistä ja muut ovat mitä ovat. Sitä enemmän minusta yrittää saada irti sitä enemmän menen lukkoon. Ei minulta voi vaatia mitään eikä minusta saa mitään irti vaikka kaikki luulevat niin ja yksi ällöttävä ihminen luulee niin.
Olet varmasti arvokas ihminen siinä missä muutkin, erilainen, niin kuin meistä jokainen. Tykkään sinun rehellisyydestäsi, vaikka se ei tarkoita, että kirjoittamasi olisi oikeasti totta. Ei ole. Olet ihana ihminen. Ihan varmasti olet. Täällä yksi ällö ihminen, joka tietää, että sinä et ole ensinnäkään tylsä :) etkä vihaa kaikkia ihmisiä. Joitakin vihaat, toisia et. Joskus negatiivisuus valtaa mielen, niin so what, vain siksi, että tulee sen positiivisen mielen vuoro. Et ole huono ihminen! et vain ole. Älä selitä senkin ylioppilaslätsä :D Tykkään sinusta hurjasti :) Kyllä tykkään. Vihaa sinä minua rauhassa, kunnes kyllästyt vihaamiseen, niin sitten taas tykkäät minusta :)
Ei tietysti jos ei niin itse halua. Silloinhan mikään ei onnistu jos ei halua sitä itse. Masentunut ei vaan jaksa, vaikka halua on. Oletko siis masentunut?
"Vihaan ihmisiä muutenkin, koska olen mieleltäni sairas." Ei kaikki mieleltään sairaat automaattisesti vihaa muita. Ajattelumaailmasi on vain vääristynyt.
Vai onko kuitenkin niin, että pohjimmiltasi et tietenkään vihaa itseäsi, mutta ehkä muita ihmisiä vihaat? Miksi? Jos sinulla on/sinulle on annettu kykyä nähdä ja aistia asioita, joita suurin osa ei näe. Heillä ei ole kykyä ja sellaista herkkyyttä, että näkisivät "sen enempää". Nimittäin joillakin hyvin harvoilla on kykyä aistia ja nähdä asioita, joita ei haluaisi edes nähdä, mutta minkäs teet, kun näet, ja se todellinen totuus näyttäytyy suhteellisen raadollisena, jota ei haluaisi edes olevan olemassa, saatika, että haluaisi olla tietoinen siitä. Tässäkin tapauksessa "tieto lisää tuskaa" ja jopa vihaa tai ainakin suunnatonta inhoa ja ärtymystä.
Joskus jo 25 vuotta sitten minun serkkuni, joka on hyvin viisas ja hänellä on kyky aistia ja nähdä asioita, joita ei edes haluaisi nähdä , niin totesi kerran minulle, "että on raskasta omata kykyä, jota hänellä on, se ei ole helppo osa ihmiselle itselleen". ja jatkoi vielä, "että on ahdistavaa nähdä se kaikki raadollisuus, joka ihmisissä elää". Enhän minä sitä silloin tajunnut mistään mitään, mitä hän oikeasti tarkoitti, mutta nyt tajuan. Joo, ei ole helppo osa ei. Mutta jotenkin on vain mentävä eteenpäin ja edes yrittää uskoa parempaan, ehkä hetkittäin jopa hyvyyteen. Minua siinä asiassa helpottaa usko Jumalaan. Ilman uskoa todennäköisesti istuisin jo vankilassa :D
Ihmisen itsekkyys, raadollisuus, oman edun tavoittelut ja toisten alas painaminen, siipeily ja hyötyminen, ahneus ja kateus, se ei ole kaunista katseltavaa, saatika että sitä joutuu kohtamaan. Vähemmälläkin sitä tekisi mieli huutaa, että "haistakaa paska koko valtion valta" :D Niin kuin Irvin biisissään laulaa. Ja nyt en tarkoita "valtion valtaa" sanan varsinaisella merkityksellä, vaan kanssa ihmisiä täällä risukasan alla möyrivistä rotista. Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan.
Itse haluan pysyä mahdollisimman tuntemattomana ja tunnistamattomana, koska minua ahdistaa pelkkä ajatus siitä, että koko kaupunki tuntisi/tietäisi minua ja mistä olen kotoisin. Et voi olla kuka tahansa tai mistä tahansa, vaan aina niitä kärttyilijöitä roikkuisi hihassa ja lahkeissa. Ei helppo osa sinullakaan.
Siis omitko tämän viestin, että se on tuttavaltasi, jonka päätät olevan mieleltään sairas ja edes voivan kirjoittaa tuollaisen viestin? Onkohan se oikein kuvitella noin negatiivisesti tuttavastasi?
En ominut. Ymmärrän, kun ajattelit noin. Tunsin vain ääretöntä yhteyttä aloittajaan, empatiaa. Kirjoitukseni ei sitä selittänyt. Välillä tulee hetkiä, jolloin henkinen yhteys on niin vahva, että todellisuus katoaa. Mutta ymmärrän, kun ajattelit noin.
Rukoile Jumalalta rauhallisempaa mieltä. Jos uskot, että Jumala voi sen sinulle antaa (rauhallisempaa mieltä), sinulle annetaan se. Mieli voi myös eheytyä ja ihan varmasti myös sinun kohdallasi.
Hei musta tuntuu ihan samalta erona se etten jaksa esittää toisille mitään onnellista! https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
:D Anteeksi, saanen nauraa, kun naurattaa. Anteeksi kiitos :)
Samanlaista rataa kierrän. Mulla ei ole edes tunteita enää. Esitän silti, että olis ja yritän käyttäytyä kuten kuuluu. Vapaa-ajan olen yksin ja omissa oloissani, koska en en jaksa ihmisiä silloin kovin pitkään. Ei tällaisella viallisella kappaleella ole mitään virkaa.
Et ole viallinen kappale, mutta lopeta kaikki tunteiden esittäminen, ehkä ne aidot tunteet, hennotkin tunteet sieltä sitten välillä kurkistaa sisimmässäsi. Tarvitset varmasti tukea (kukapa meistä ei sitä tarvitsisi) ja ymmärrystä. Ehkä olet patonut jo liian kauan niitä aitoja tunteita myös itseltäsi. Ehkä sinua ei ole tarpeeksi ymmärretty. Mikä tänä päivänä ei ole mikään poikkeus. Kannattaa myös keskustella asiantuntijan kanssa, että mistä on kysymys. Äärimmässä tapuaksessa tietysti voi olla kysymyksessä narsismi, mutta siitäkin kannattaa keskustella asiantuntijan kanssa.
Monesti kovat ajat ja kovat tömähdykset lapsuudessa, varhaislapsuudessa tai pitkäaikainen tömähdys aikuisuudessa voivat johtaa tai jättää kovia tunnekokemuksia, jotka ns. kuollettavat tunteita. Aina on toivoa. Ihan aina.
Valitettavasti olen toivon tavoittamattomissa. Ei ole tunteita, on vain imitaatiota. Ja sellaista asiantuntijaa tai työmäärää ei olekaan, joka pystyisi tämän korjaamaan. En ole enää kiinnostunut elämästä, vain kuolema kiehtoo.