Suomessa voidaan huonosti monilla työpaikoilla. Kun asiat pääevät julkisuuteen, niin sitten aletaan selittämään ettei johto tiennyt miten työntekijöitä kohdellaan. Aletaan puhumaan siirtymisestä muihin maihin ja siitä, miten paljon he maksavat veroja Suomeen. Turha on Nokian selitellä tekemisiään. Ei löydy Suomesta montaa ihmistä, joiden silmissä Nokian maine työnantajana olisi tahraton. Toinen hyväkäs TietoEnator pistää päänsä pensaaseen ja toivoo, ettei kukaan työntekijöistä, nykyisistä tai entisistä, uskaltaudu julkisuuteen. Surkeaksi on mennyt, kun suomalaiset alistuvat tähän. Jos ei pysty yritys toimimaan oikein ihmisiä kohtaan, niin muuttakoon muualle. Toisia yrityksiä perustetaan tilalle. Kertoo paljon millaisia johtajia on, kun vedotaan siihen, etteivät he tienneet. Sehän kertoo taas, etteivät he ole osanneet hoitaa työtään hyvin.
Maine meni eräiltä firmoilta
kyllästynyt
41519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täsmälleen samaa mieltä. Suomeen on palaamassa "orjuus". Ihmisillä on vain yksi elämä ja se lyhenee joka päivä. Kannattaako viedä itseään piippuun pelkän työn takia. Elämä on elämistä varten eikä työ ole muuta kuin ansainta keino, jolla viettää laadukasta aikaa työn ulkopuolella.
Kyllä 1970-luvullakin monet ajoivat itsensä "piippuun". Nyt kun tiedotusvälineissä on viime vuosina puhuttu työuupumiksesta, tulee sellainen tunne että silloin kolmisenkymmentä vuotta sitten burn out oli poikkeusilmiö ja nyt melkein sääntö.
70-luvulla puhuttiin paljon stressistä, taidettiin silloin julkisuudessa keksiä tuo sana. Öljykriisin jälkeisessä lamassa oli haalarityöläisillä tukalat olot. Tosin työttömyys oli aivan eri prosenteissa kuin nykyään.
Osat ovat vaihtuneet. Valkokaulusväki on kurjistunut ja haalariväen asema parantunut.
T:n johtajat on tappi tanassa kun näkevät N:n logon. Porukkaa savustetaan yksitellen ulos ja valtio palkitsee T:n johtajan kyseisestä savustuksesta.