elokuvakeskustelu hävisi?
mihinkä se
pii
403026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Sattui olemaan mainos, joka täällä on kiellettyä.
niin kyllä keskustelu aiheesta voi jatkua! Niin, mitä mieltä olet? Rakentaako ja lujittaako nämä ns. kulttuuririennot ja filmimaailma (harrastelija)tähtineen sinun uskoasi ja tuleeko se voimaksi taisteluissasi kiusauksia vastaan?
Tästä näkökannasta katsoen.
---
niin kyllä keskustelu aiheesta voi jatkua! Niin, mitä mieltä olet? Rakentaako ja lujittaako nämä ns. kulttuuririennot ja filmimaailma (harrastelija)tähtineen sinun uskoasi ja tuleeko se voimaksi taisteluissasi kiusauksia vastaan?
---
... vaikutti hieman johdattelevalta. Voi olla että tämä johtuu vain vastaanottajan päästä.
Joka tapauksessa neutraali asiasisältö kysymyksessäsi kai oli suurinpiirtein (korjaa jos olen täysin väärillä jäljillä!), että voiko uskonelämää käsitellä elokuvan keinoin ja minkälaisia vaikutuksia sillä on sinulle? voiko elokuva auttaa sinua vai onko se vahingollinen?
kysymyksesi oli yleistetty kattamaan kaikkia kulttuuri- ja erityisesti elokuvatarjontaa. kai elokuvalla ja elokuvalla on erojakin?
Olen kyllä itse sitä mieltä vakavasti että tälläiset elokuvat kuten kaksi valtakuntaa. ovat maailmallista hömpötystä. Täysin maailman tapa. On saarnattu että vaikka kristitty ihminen saisi pääosan jostain elokuvasta niin hänen ei tule ottaa paikkaa vastaan. Siinä nousee turhuus esille, kunnia yms.
En ymmärrä näitä nuoria ihmisiä jotka ovat mukana tässä elokuvassa. eikö heidän omatunto kolkuta, eikö kotona ole opetettu tälläisestä mitään.
ei sinne taivaaseen pääse teoilla. vaikka kuinka hienon ja hyvän elokuvan tekisi tai vaikka rahat laitettaisiinkin lähetystyön hyväksi. EN YMMÄRRÄ.kait sitten olen sen verran vanhanaikainen.
Onkohan tästä kysytty mielipidettä meidän opettajiltamme. tai lapin vanhimmilta. ei ole ennenkään tarvittu mitään tälläisiä elokuvia uskomista varten. se vain on lihan houkutusta.
Toivoisin että miettisitte miten paljon se aiheuttaa pahennusta ihmisten keskuudessa. ja mitä se merkitsee omalle uskolle. ???
Eivät nämä nuoret ole kyselleet mitään keneltäkään. Tai jos ovat kysyneet, niin eivät ole noudattaneet saamiaan neuvoja.
Minä en halua edes moittia suurinta osaa heistä sen kummemmin, koska moni on varmaankin ajatuksissaan aika vilpitön ja ymmärtämättömyyttään mennyt mukaan.
Mutta ne "pääjehut" ovat kyllä tiensä valinneet jo aikoja sitten ja toteuttavat suurta unelmaansa "parantaa elävää kristillisyyttä". Heitä tuskin pystyy pysäyttämään heidän omat vanhempansa tai saarnaajat, Lapin vanhimmista nyt puhumattakaan. Heillä on auktoriteettina vain oma järki ja mielikuvitus ja omat korkeat luulot itsestänsä.
Nyt heillä on vain kysymyksenä, että saada mukaan mahdollisimman paljon porukkaa, varsinkin rakentumatonta nuorisoa (jotka varmaankin ovat paljon parempia ja herkempiä uskovaisia kuin allekirjoittanut konsanaan...), mutta joilla ei vielä ole niin paljoa elämänkokemusta, niin että voisivat nähdä mitä vaaroja tässä kaikessa piilee.
nimittäin nämä elokuvapellet ja ihan vapaaehtoisesti. He ovat ehkä meistä lähteneet, mutta eivät he sittenkään olleet meistä! Sääliksi vain käy niitä nuoria ihmisiä, jotka ovat tulleet tässä harhaan johdetuksi. On myös kysytty, eikö heitä ole kotona opetettu näistä kysymksistä. Vastaan, että joidenkin kohdalla nimenomaan kotiopetuksen henki on ollut johdattamassa heitä juuri tälle vapaan ja avaran katsantokannan tielle, hyväksymään kaikki maailmalliset ja ajan henkeen soveltuvat virtaukset kulttuurimyönteisyyden nimissä. Tunnen läheltä eräänkin perheen, joiden perillisiä esiintyy tässä elokuvatouhussa. Ja mikä on ollut tämän kodin henki ja suhde tällaisiin asioihin? Jo vuosikymmeniä ovat seisseet kaikkea kristillisyytemme vanhojen opettajien ja varsinkin Lapin vanhinten neuvoja vastaan, pitäen niitä vain ihmiskäskyinä ja omanvanhurskauden opetuksina. Ei näiden ole koskaan tarvinnut kysyä tästä kristillisyydestä sopiiko se ja se asia kristityille; itse he näkevät Raamatusta mikä on syntiä ja sopimatonta ja niin ovat omassa viisaudessaan eksyneet totuudesta. Niin voidaan perustellusti sanoa, että tämä on kasvatustyön hedelmää, kulttuuri- ja taidekasvatusta ja se tarvitsisi nyt tuoda sisälle kristillisyyteen puoliväkisin. Asiaa ei pyhitä se, että sanotaan (kuten tällä palstalla on esitetty ) joukossa olevan mm. muutamien saarnaajienkin ( lähetysmatkoilla kulkevia ) lapsia; päin vastoin , se tekee asian vielä huolestuttavammaksi, koska itsekin olen kuullut erään saarnamiehen puolustelevan elokuvan tekoa ajatuksella, että " emme voi tuomita sitä ja sen tekijöitä suoralta kädeltä näkemättä sitä; evankeliumiahan voidaan levittää monella tavalla, myös taiteen lahjoilla, jos joku on sellaisia Jumalalta saanut". Tämä saarnamies siis ilmeisesti aikoo mennä katsomaan ko. esityksen voidakseen muodostaa siitä mahdollisimman positiivisen mielipiteen!
Sen tiedämme, jotka jonkun vuosikymmenen olemme olleet seuraamassa tätä kristillisyyttä, että uskolliset työmiehet Herran viinimäessä ovat aina olleet tilkkimässä viinimäen aitaa ja seisseet vastaan kaikkea tällaista maailmasta kristillisyyteen tuppaavaa lihallista vaikutusta , ettei se pääsisi turmelemaan Herran viinimäkeä. Mutta voi sitä saarnaajaa, joka lähtee äänitorveksi näille haihattelijoille ja avaamaan portteja lihallisuudelle, tuli se minkä nimisenä tahansa. Ja tämän elokuvan tekijäin eräs merkittävä tarkoitus ja päämäärä on, vaikkakin peitetysti, kritisoida tämän kristilisyyden opetusta ja neuvoja sekä osoittaa, kuinka väärä on ollut se jyrkkä ja torjuva asenne, jolla tämä kristillisyys on suhtautunut "valtakunnan rajan" ulkopuolisiin ihmisiin ja heidän elämänmuotoihinsa. Joka tapauksessa on todettava, että tästä kristillisyydestä tämä elokuva-ajatus ei ole, eikä elävätuntoisilla kristityillä ole sen kanssa mitään tekemistä!
On kovin moralisoiva ja pahansuovan oloinen tämä "Tiedoton".
Jo ammatissani vuosikymmenien ajan monenlaista elämää nähneenä - sekä inhimillistä onnea että monenlaista kärsimystäkin - olen sitä mieltä, että kovin on myös omahyväinen tämä Tiedoton.
"Maimanlopun enteitä, mailmanlopun enteitä. Lehdet kirjoittaa valleita", hokivat eräässä vanhainkodissa 1960-luvun lopulla meidän rakkaat (es.lest) vanhuksemme, kun amerikkaiset kuuhun menivät.
He nauroivat muille vanhuksille ylimielisesti: sillä jo järkikin sen sen sanoo, ettei kuuhun voi mennä, he sanoivat.
Ei tullut maailmanloppua. Ei muille kuin näille vanhuksille, joista aika jätti (he kuolivat). Heidän maailmansa loppui.
Isäni oli hyvä kristitty (es.lest.). Elokuvateattereihin tullut filmi "Erämaa elää" kiinnosti minua, ja kiinnosti myös isääni. luonnon ystävää.
Muistan aina, miten huolissaan hän oli, ettei vain kukaan kristitty näe häntä menossa tyttärensä kanssa elokuviin. Ettei vain tule väärinkäsityksiä, hän sanoi. Isäni oli hyvä ihminen - ja niin hänen tyttärenään myös ajattelen, että hyvä kristitty. Hän yritti toimia aina oikein ja aina sillä tavalla kuin kristityn tulee toimia.
Muistan, kun hän kuoli.
Sinä iltana oli luonani kylässä eräs uskovainen opiskelukaverini (nainen), mutta es.lest. hän ei ollut, mutta muuten hyvä kristitty, joka toimi myöhemmin lukion uskonnon lehtorina.
Keitteli hänelle teetä.
Muistan, miten yhtäkkiä näin edessäni uskovaisen isäni - kuin sieluni silmillä. Kuin sieluni silmillä hänet näin, intuitiivisesti. Isä katsoi poispäin ja näytti hyvin onnelliselta.
"Minulla on outo ole", sanoin. "Luulen, että minun isäni on kuollut." Ystäväni mutristi myötätuntoisesti huuliaan. Olihan se kauheaa, että minun isäni oli kuollut, hän näytti ajattelevan.
Sain seuraavana päivänä puhelun äidiltäni: "Kerron sinulle nyt vasta", hän sanoi, "että isä lähti eilen". "Ajattelin, että ehdin sen tänäänkin sinulle kertoa."
Hänen viestinsä ei tullut minulle minään uutisena, olihan kristitty isäni ikään kuin käynyt itse jättämässä minulle hyvästit.
Isäní kuolema on lähes ainoita mystisiä kokemuksia elämässäni. Mutta sellaisena se on sitäkin merkityksellisempi.
Jospa "Tiedoton" toimii itse kuin Jeesuksen kuvaama palvelija. Eli kuten Raamattu kertoo:
"Palvelijoille uskotut rahat
14 "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15 Yhdelle hän antoi viisi talenttia* hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
16 "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17 Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18 Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
19 "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20 Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' 21 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'
22 "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' 23 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'
24 "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25 Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' 26 Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28 -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'"
Minusta on hävytöntä sanoa, että kristityt nuoret ihmiset, jotka haluavat filmin antamin keinoin kertoa uskostaan, "ovat jo tiensä valinneet". Kyllä se on ennen kaikkea "Tiedoton", joka on tiensä valinnut - ja nimimerkkinsäkin. Hänellehän näyttävät kaikki saarnaajien opetukset ja etenkin Lapin saarnaajien puheet olevan tärkeämpiä kuin Herramme Jeesuksen oma opetus. Omalla tavalla ymmärrettyinä.
Siis tsemppiä, rakas Tiedoton - vaikka ehkä pidätkin itseäsi parempana kristittynä kuin vaikkapa minua.
En närkästy. Oletan näet, että Jumala ymmärtää myös minua - ja kaltaisiani. Olitpa sinä mitä mieltä hyvänsä. Muista, että "rapatessa roiskuu". Jos makaa vain hurskaana punkkansa pohjalla, ei varmaan myöskään roisku.
Mutta mitä mahtaa Herramme pitää näistä hurskaista lötköistä, joita aivonsa narikkaan jättänyt Tiedotonkin ansiokkaasti edustaa? Toivotan kaikkea hyvää. Kiltit ihmiset ovat POP (sanoo rakas mieheni, joka inhoaa teräväkielisyytäni). Siunausta silti, rakas Tiedoton. Minä olen mielelläni tietäväinen. Mutta onko sillä merkitystä? Ei ole. Tärkeintä on tehdä vain oikein. Sikäli kuin tietää, mikä on oikein. Jos ei tiedä, on parasta tehdä kuin saarnaajat sanoo.
Uskotaan, kun käsketään! Vai oli sulla HYVÄ Isä ja hyvä kristitty! Mulla kans oli Isä, mut se oli huono kristitty. Usein se valitti meille lapsillekin sitä, että hän on niin huono kristitty. Ja tämän huonoutensa tuntemisen alla se joutu ja halus tehdä parannusta vioistansa; se tuli usein meidänkin lasten kaulaan kyynelet silmissä ja rukoili anteeksi huonouttansa; vaikkei me siinä mitään erityistä syntiä osattu nähdä, muuta kun ett se oli luonnoltaan joskus kiivas ja ehkä kärsimätönkin. Ja nämä sitä vaivasi ja niistä se kärsi. Mut muuten se oli kunnon Isä, joka piti huolta meistä ja äidistä parhaansa mukaan. Eikä se meitä koskaan vieny eläviin kuviin kun ei se niissä ittekään käyny; varoitti aina meitä niistä ja muistakin vaaranpaikoista ja kuljetti seuroihin pyhisin. Puhu myös naapureille parannuksen teon tarpeesta ja nuhteli heitä mm. pyhätyön tekemisestä. Mut kun se kuoli, niin enkelit vei sen Aabrahamin helmaan. Sellainen oli mun Isä!
Tosta elokuva-asiasta oon jut samaa mieltä ajattelemassa, kun toi nimimerkki Tie-dotOn on kirjoittanut siitä. Näin meilläkin kotona opetetiin ja mä tahdon seurata sitä uskoa ja niitä opetuksia. Nimimerkki Uskotaan sanoo tietysti tähän, että niinkun oli Isä, niin on myös poika omavanhurskas ja patavanhoollinen. Mut mä voin kans sanoo, ett mullakin on omakohtainen usko, tosin usein heikko ja vaelluksessakin on paljon vikaa, niin en pääse siitäkään kerskaamaan; Mut onneks mulla on armollinen Jumala ja monta matkaystävää, jotka voi mua lohduttaa ja rohkaista.
ja eivät halua taipua sen yhteisen opin alle joka seurakunnassa julistetaan vaan haluavat
itse lukea ja tietää miten uskovat, niitä harhaoppeja on maailma väärällään. Meillä on sellainen seurakunta jossa voimme itse nähdä
uskon hedelmät, mitä ne sitten kullakin ovat vai
onko ollenkaan ja silloin on helppo ymmärtää
mikä käsitys on oikea ja mikä väärä ja näin seurata hyvän paimenen ääntä. Mutta vaikka
on aivan selvästi nähtävissä mikä tie vie minnekkin, niin silti ei nämä tahdo nähdä totuutta, vaikka kyllä näkevät. Vai ovatko todella niin sokeita.
Heikki eivät ne ole mitään uskon hedelmiä jos leeviläiset pukevat itsensä vanhanmallisiin vaatteisiin ja naiset laittavat pitkät hameet ja esiliinan päällensä. Nämä on kaikki lihan hedelmiä pursuavat turmeltuneesta luonnosta, siis omanvanhurskauden hedelmiä.
ensimmäistäökään leeviläistä.
Jumalan valtakunnan työtä voidaan tehdä monenlaisin lahjoin ja monenlaisin välinein. Jos evankeliumin välittämiseen käytetty väline on jolle kulle opillinen asia, on tällaisella oppi aika heppoisella pohjalla. Muuten, mitä tarkoitat tässä yhetydessä harhaopilla. Onko lähetyskäskyn toteuttaminen mielestäsi harhaoppia?
Elokuva on lihan huvitusta
ELOKUVA on lihan huvitusta. Vai uskotko, että lähetyskäskyä voidaan viedä vaikka Rokmusiikilla tai homoesityksillä kuten kirkossamme. Onko aina ja kaikki tervetullutta mitä joku saa päähänsä. Ja sitten se voidaan pistää aina lähetyskäskyn piikkiin. Heh heh... metsään menee ja melkoisella varmuudella.
Onkohan kukaan tullut synnintuntoon kuunneltuaan jonkun hevikappaleen tai nähtyää homoesityksen.
On aika syvältä nää touhut. Takuulla kierrän kaukaa nää esitykset ja ensi-illat, vaikka itse
remmy härlin olisi ohjannut.
Minäpä tunnen Remmy Härlinin ruotsin opettajan, joten olisi melkein pakko jo sen takia mennä ensi-iltaan, mutten mene.
Tunnen muuten ko. elokuvan ohjaajankin ruotsinopen :)
Minullakin on pieni epäilys, että saatan tuntea ohjaajan ruotsin opettajan, mutta saattaahan sitä erehtyäkin... ;)
Kirjoja on monenlaisia, on raamatuista ja postilloista ateismiopuksiin.
Lehtiä on monenlaisia, hengellisistä lehdistä pornografisiin lehtiin.
Musiikkia on monenlaista virsistä saatananpalvojien musiikkiin.
Elokuvia on monenlaisia hengellisistä elokuvista pornofilmeihin.
Mikä tekee asiasta niin vaikean ymmärtää?
Elokuvaa "Kaksi valtakuntaa" en ole vielä nähnyt, joten en ota mitään kantaa sen sisältöön, mutta aion kyllä ehdottomasti käydä sen katsomassa.
ja sama vaikka ajat ja tavat muuttuu.
On täysin eri asia, mitä MINÄ ajattelen isästäni ja millaisena HÄN ITSE piti itseään.
Minulla oli hyvä isä ja hän oli hyvä kristitty. Pitäisin itsäni aika hävyttömänä tyttärenä, jos sanoisin - näin vuosikymmenien jälkeenkin (hän kuoli nuorena, 1960-luvulla) - että hän oli huono isä ja huono kristitty.
Aivan riittävän kauan kannoin isälleni kaunaa - ja inhosin - toisin kuin Puusilmä-Jooseppi omalla kohdallaan - isäni kaulassani roikkumisia. Mikä lienee monien esikoislestadiolaisten (jos muidenkin) isien tapa, kun he ensin hakkaavat lapsiaan. (Minua muuten hakattiin kotona mustelmille mm. kirkon srk-nuorissa käymisten vuoksi, kun oli niin "kuollutta" touhua kuulema).
Puusilmä-Jooseppi kuvaa:
"Ja tämän huonoutensa tuntemisen alla se joutu ja halus tehdä parannusta vioistansa; se tuli usein meidänkin lasten kaulaan kyynelet silmissä ja rukoili anteeksi huonouttansa; vaikkei me siinä mitään erityistä syntiä osattu nähdä, muuta kun ett se oli luonnoltaan joskus kiivas ja ehkä kärsimätönkin. Ja nämä sitä vaivasi ja niistä se kärsi. Mut muuten se oli kunnon Isä, joka piti huolta meistä ja äidistä parhaansa mukaan."
Jos en olisi itse kyennyt antamaan isälleni anteeksi hänen "kiivauttaan" ja "kärsimättömyyttään", minua siinä määrin ällöttäisivät nämä Puusilmä-Joosepin ajatukset, että en vastaisi hänelle yhtään mitään. Vaan jättäisin hänen kirjoituksensa omaan arvoonsa.
Sanonpahan vain, että ne kasvatusmenetelmät, joita häneenkin on mitä ilmeisimmin sovellettu, ovat Suomen nykyisen lain mukaan kiellettyjä (siis rikollisia - ja viittaan tässä ruumiilliseen kuritukseen eli erimielisyyksien ratkomiseen hakkaamisella - ei aivojen käytöllä - vanhempien arvovaltaan ja Raamatun kuningas Salomonin sananlaskuihin vedoten). Eli jos vanhemmat käyttävät lapsiinsa ruumiillista kuritusta, lapset voidaan ottaa heiltä pois, yhteiskunnan kasvatettaviksi, huostaan.
Isäni tiukat kasvatusmenetelmät aiheuttivat sen, että (suorastaan) pelkään hurskaan lempeitä es.lest. miehiä.
Mutta pelkään heitä vähemmän, kun olen oppinut ymmärtämään isääni. Ja olen antanut hänelle anteeksi ja alkanut pitää häntä hyvänä isänä (olen keksijän tytär - isän keksintö on maailmanlaajuisessa käytössä) - ja hyvänä kristittynä. Enkä salli jonkun Puusilmä-Joosepin solvaavan isääni. Mutta jos hän kuitenkin solvaa, niin - solvatkoon. Mielihyvänsä kullakin, hänelläkin omansa.
Miksi valvot näin myöhään, eikö tämä nyt ole aivan turhaa rasitetta kirjoittaa yöllä, silloin kun kaikki nukkuvat.
sinulle isäsi kasvatuksesta, Uskotaan-nm.? Kirjoitusesi takaa tämä loistaa selvästi. Kyllä joskus lapsena sain itsekin vähän "koivuniemen herrasta", mutta mitään mustelmille hakkaamista se ei ollut. Sitä paitsi sen melkein aina antoi äiti. Mutta ei koskaan ilman syytä. Itselleni ei ole jäänyt mitään tuollaisia traumaattisia muistoja niistä, kuten sinulle on käynyt. Sitä paitsi en kirjoituksessani arvostellut hyvää isääsi. Kirjoitin vain siitä, millainen oli oma isäni ja millaisena hän itsensä tunsi. Mutta sinuahan näyttää ällöttävän ajatus, että kristityt tekevät parannusta vioistaan! Onko outo ajatus sinulle?
PS: Mitä muuten isäsi keksi? Ei kai vain petollista oikopolkua taivaaseen ohi ahtaan portin? Tämähän on käytössä maailmanlaajuisesti ns. kristikunnassa, kuten hyvin tiedämme! Mutta tuskin isäsi tätä keksi; se on keksitty ja käyttöönotettu jo tuhansia vuosia sitten!
Vielä hyvä neuvo: Mene nukkumaan ajoissa ja nuku yösi, äläkä "kuukuile" näillä sivuilla keskellä yötä. Yö on annettu ihmisille lepoa varten. Käytä se oikein, niin ajatuksesikin tulevat ehkä kirkkaammiksi!
Vaikka minulla on taipumus kupsehtia valveilla jonkin asian imussa aivan pikkutunneille saakka, kun muut nukkuvat, niin väsyneenä saatan kirjoittaa kärjekkäämmin kuin olisin oikeastaan tarkoittanutkaan. Kuten edellä Puusilmä-Joosepille, kun hän ilmeisesti halusi vain syventää keskustelua hyvästä isästä ja hyvästä kristitystä.
Hänhän ei tunne isääni eikä minun isä-suhdettani, joten hän arvioi tekstiäni oman kokemusmaailmansa pohjalta.
Ja "omavanhurskaus" on se ruoska, jolla uskovaiset usein sivaltelevat toisiaan, kun ajattelevat itse olevansa muita parempia kristittyjä, kun he - paradoksaalista kyllä - rehellisyyden ja itsekriittisyyden hetkinä toteavat olevansa kaukana ihanteista ja siis huonoja kristittyjä. Mutta kristillinen paremmuus onkin siinä, että on huomannut asian ja alentunut myöntämään sen.
Hyvä kristitty ei siis saa olla hyvä kristitty, ainakaan omasta mielestään. (Mutta ei toisaalta niin huonokaan, että alkaisi käytöksellään tuottaa häpeää itselleen ja omilleen. Vaikkapa rikkomalla yhteiskunnan lakeja ja joutumalla tuon tuostakin käräjätupaan vastaamaan milloin mistäkin konnuudesta tai koiruudesta).
Isäni siis ylitti jonkin mielen rajan, kun vei minut ennakkoluulottomasti elokuvateatteriin katsomaan Walt Disneyn luontofilmiä "Erämaa elää", joka kertoi aavikon eläimistä ja kasveista. (Tuli mieleeni, että rovasti Laestadius oli myös kansainvälistä arvostusta saanut kasvitieteilijä, jonka mukaan on nimetty useita pohjolan kasveja. Häntäkin siis kiinnosti luonto kuten isäänikin - ja minua).
Mielestäni isäni menettely oli aivan oikea eikä siinä ollut mitään synnillistä. Elokuvan sisältö ratkaisee, ei se, että asiat on tallennettu filmille.
Mutta en rupea tästä väittelemään enkä siis kenenkään elokuvakielteisiä asenteita horjuttamaan.
Luultavasti se oli aika tavallista kasvatusta siihen aikaan, mitä minä sain.
Ja ainahan lapset syyllistettiin, kun vanhemmat kävivät käsiksi. Kun minua oli kielletty menemästä "kuolleen" Ev.lut kirkon srk-nuorten tilaisuuksiin, ja menin kuitenkin - siis rikoin kieltoa, uhmasin, sain selkääni. Raamatun ohjeiden mukaan kuulema (Salomonin sananlaskut).
En viitsi elätellä mitään trauma-kuvitelmia mielessäni, vaan pikemminkin ajattelen, että ottaessani tiukasti yhteen etenkin isäni kanssa ja ennen kaikkea henkisesti, kasvoin itsenäisemmäksi ihmiseksi.
Oli pitkä prosessi antaa hänelle syvimmältään anteeksi ja ymmärtää häntä. Nähdä, että taustalla hänellä oli kuitenkin useimmiten huoli tyttärestä ja rakkauskin ja toisaalta keinojen puute, miten menetellä, kun minä en sanaa - kieltoa - uskonut, vaan toimin oman pääni mukaan.
Oli pitkä prosessi nähdä hänet hyvänä isänä ja hyvänä kristittynä, kaikesta huolimatta.
Minusta on huvittavaa ajatella, että olen keksijän tytär. Itse isä ei koskaan puhunut asiasta eikä tainnut edes noteerata keksintöään, työhön liittyvänä.
Kuulin koko asiasta vasta viisitoista vuotta isäni kuoleman jälkeen sukulaisiltani. Että tiesinkö minä, kysyi veljeni kerran. En tiennyt, vaan olin yllättynyt.
Ja mitäpä keksiminen muuta on kuin jonkin totutun ajattelumallin ylittämistä, kyseenalaistamista, ja uuden löytämistä.
Mikä on jolle kulle lihan huvitusta, se ei ole välttämättä toiselle toiselle. Jos tehtäisiin lista asioista, jotka ovat eri ihmisille "lihan huvitusta", saataisiin loputon lista. Joten luulen, että pointissasi on jotain vialla.
Se on sitä missä mieli viihtyy ja aika kuluu rattoisasti. Se tuntuu hyvältä ja näyttää kauniilta. Siinä saa nauraa ja iloita ja siitä riittää juttua ystäväpiirissä pitkään. Niinkin pitkään, että Jumalanpoika unohtuu ja risti jää kantamatta. Joka lihassa kylvää se lihastansa turmeluksen niittää. Ei siihen tarvi listaa kirjoittaa, se on sydämessä ja mielessä.
Kristitty elää uskosta eikä elokuvasta.
Jos otettaisiin eläimellinen näytös meille viidakon tarpojille ihan omansa? Trailerin perusteella se on ihan kelpo raina.
Nimittäin siinä, että ajat ja tavat muuttuu.
Kyllä monessa kohtaa olen kanssasi samaa mieltä, varsinkin tuossa luontofilmissä nyt ei pitäisi mitään pahaa olla. Minä luulen että teillä molemmilla on kuitenkin samanlainen näkemys isästä kristittynä. Nyt vaan halutaan kärjistää tuota asiaa, "puusilmä" haluaa nähdä isän silmin ja "uskotaan" taas lapsen silmin nähtynä. Kuitenkin molemmat arvostavat isäänsä uskovana eri perspektiivistä katsottuna. Loppujen lopuksi tuntuu siltä että isälläsi oli ymmärrystä eroittaa todelliset asiat asiana.
Puhuttiin joskus jokin aika sitten joidenkin kanssa menemisestä tämän viikon perjantaina, joten jos tulet sinne silloin silmä tarkkana niin saatat nähdä kirahwin ilmielävänä. Onkohan siellä elefanttien istuttavat tuolit ja kirahwin pituuden ylittävät katot?
Lutherkin joutui toteamaan, ettei askeesi tuo Kristusta yhtään lähemmäksi, päin vastoin. Maailmassa on tosin paljon perkeleen tuomaa rumaa, mutta myös paljon Jumalan luomaa hyvää, jonka Hän on tarkoittanut ihmisen iloksi. Tämäkin kertoo meille Jumalan rakkaudesta ja vahvistaa uskoamme.
Nyt näyttääkin siltä, etten menekään tämän viikon perjantaina, vaan jonain toisena ajankohtana.
eikä päinvastoin.
Askeesi voi tulla monestakin lähteestä. Kannatta olla varovainen senkin kanssa, ettei eksy kauaksi elämän lähteestä Kristuksesta.
sellaista kohtaan joka saa uskosta ammentaa.
"Se on sitä missä mieli viihtyy ja aika kuluu rattoisasti. Se tuntuu hyvältä ja näyttää kauniilta. Siinä saa nauraa ja iloita ja siitä riittää juttua ystäväpiirissä pitkään."
(Heikki)
Ylläoleva kuvaus sopii kristityn uskoon ja uskonelämään:
Mieli viihtyy ja aika kuluu rattoisasti Jumalan sanan kuulossa.
Jumalan sana tuntuu hyvältä ja näyttää kauniilta Kristuksen tähden.
Siinä saa nauraa ja iloita ja siitä riittää juttua ystäväpiirissä pitkään, kun saa omalle kohdalleen kokea syntinsä anteeksi annetuiksi.
Vai onko kristityn elämä kulkemista säkkikankaassa tuhkaa ripoteltuna niskaan ?
luuletsä oikeesti ett nää ihmiset, jotka on ollu mukana elokuvan tekemisessä, luulee pääsevänsä taivaaseen sen teon kautta?? jopas aliarvioit heidän uskoa ja ymmärrystä..
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista sentään ole. Vihollisella on käytössä paljon hienommat verkot kuin luuletkaan.
tämä "Kaksi valtakuntaa"-taideteos ( tekele ) mennä noin niinkun ekonomian kannalta? Saikohan idean isä, tämä espoolainen tekniikan ihmelapsi ja exel-lesta panostukselleen mitään taloudellista katetta vai tuliko kintuille? Hengellisesä mielessä se todistettavasti tuotti vain persnettoa kaikille siihen osallistuneille; myös uteliaille katsojille. Nyt jo muutamat nuoret ovat katuneet osallistumistaan ko. touhuun ja pitävät itseään höynäytettyinä!
On todella valitettavaa, että sitä on mainostettu eri kirkollisissa julkaisussa esikoislestadiolaisten nuorten projektina; tosiasiahan on, että esikoislestadiolaisella herätysliikkeellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ja vielä joku kuvittelee, että siihen ja sen mahdolliseen jatko-osaan voisi saada yhdistykseltä taloudellista tukea.
Itse ennustan, että tämä hullutus kuivuu hiljakseen hikisiin sukkiinsa ja porukka häipyy häpeillen häntä koipien välissä pikku hiljaa takaviistoon.
Luther joutui toteamaan myös sen, että maailmalliset ja lihalliset huvit ( hän puhui tässä teatterista, näytelmistä, tanssiaisista, soitannoista, ratsastuskilpailuista ja ( kumma kyllä ) myös metsästyksestä, jonka hän sanoo olevan heittiöiden touhua! ) varastavat sekä ajan että tilan evankeliumilta ihmisen sydämessä ja tulevat sen ihmisen todelliseksi ( elämää hallitsevaksi ) Jumalaksi!
Se oli kuitenkin niin heikkotasoinen suoritus, pitäisivät jalat maassa eikä kovasti röyhisteli tuosta tekeleestä. Hiekkalaatikko leikkiähän tuo kuitenkin paljolti on. Elokuvat tulee ja menee niin kuin väärät opitkin.