Luin kerran jostain lehdestä, että aavevalokuvat johtuvat viallisesta filmistä kun filmitehtaalla jotkut laittavat filmiin niitä aavekuvia tahalleen jotka paljastuvat sitten kuvankehityksen aikana, että ihmiset uskoisivat kummituksiin. Toinen syy on myös filmitehtaalla syntyvistä viallisista filmeistä joissa näkyy hämäräperäisiä ihmisen kuvia jotka ovat todellisuudessa filmitehtaan työntekijöitten kuvia jotka sattuvat valottumaan vahingossa filmitehtaalla kun niitä käsittelee joku työntekijä. Taas ne ufokuvat syntyvät filminpinnassa olevasta roskasta joita valmistuksen aikana jää filminpintaan kiinni. Olisi se elämä muuten tylsää jos kukaan ei uskoisi kummituksiin.
Selitys aavavalokuville
pööpölkky
101761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi että tuota iänikuista skeptisismiä!
Mun mielestä on ainakin paljon todennäköisempää, että koiravainaat juoksentelevat filmillä edestakaisin!
Jos vielä kehtaat väittää moista, pilaan kaikki kuvasi ektoplasmalla.
Olihan tuo ainakin vitsin yritys. "Pakkohan" sille on nauraa.
No käsitellään tässä nyt tätäkin asiaa, kun on sopivasti luppoaikaa.
Hieman alkaa joskus jurppia, kuinka helpoksi väärennösten tekeminen kuvitellaan. Kyllähän kökköjä kuvia voidaan tehtailla, mutta niiden uskottavuusarvo onkin sitten ihan samaa luokkaa. Etevien "sumutusten" tekemiseen tarvitaan taitoa, tietoa ja näkemystä - tokihan sitten sellaisiakin tekijöitä löytyy.
Otetaanpa nyt nämä esitetyt otaksunnat tarkastelun alle.
>Luin kerran jostain lehdestä, että aavevalokuvat johtuvat viallisesta filmistä kun filmitehtaalla jotkut laittavat filmiin niitä aavekuvia tahalleen jotka paljastuvat sitten kuvankehityksen aikana, että ihmiset uskoisivat kummituksiin.
Käytäntö: kyllähän tämä onnistuu. Filmit tehdään piiitkissä pötköissä rullaten, ja tietysti pimeässä. Kun filkka on valmista, se pätkitään sitten erikokoisiksi rulliksi/levyiksi.
Juuri siinä vaiheessa, kun filmi on kuivunut ja valmis purkitettavaksi, käytännön pilailija valottaa "aavevalokuvan". Tämä edellyttää, että koneet pysäytetään. Melko varmasti myös tehdashalli täytyy pimentää, koska valotiivis kone tulee avata - muutenhan koko erä valottuisi pilalle.
Käytännön pilailijalla täytyy olla hommaa varten duunattu "valoleimasin". Laitteen täytyy myös olla säädettävä, jotta jokaiselle herkkyydelle voidaan antaa juuri oikea valopläjäys. Valekuvaa ei juuri voi projisoida ("aaveen" reunafilmi hunnuttuisi), joten homma täytyy tehdä painamalla voimakkaasti leimasinta filkkaan - ei kuitenkaan niin voimakkaasti, että materiaali taittuisi tai murtuisi - ja väläyttää siihen kuva.
Aavekuvan täytyy tietenkin joka pilailukerralla olla erilainen.
Sitten eikun kone taas kiinni ja prosessi käyntiin.
Koska tällaista tuskin voi tehdä ilman että tehtaan työnjohtaja laukkaa pillastuneena paikalle, kyseessä täytyy olla kansainvälinen filminvalmistajien salaliitto rajatietoihin uskomisen lisäämiseksi. Joku varmaan keksii tähän ihan jonkun syynkin.
Ongelman muodostaa kameratekniikka: filmiä ei ole jaettu ruutuihin. Ruudut muodostuvat, kun kamera siirtää sisällään filmiä niin että kuvien väliin jää kaistale tyhjää. Filmiin leimattu valeaavekuva siis vääjäämättä muodostuisi joissain tapauksissa myös kahteen vierekkäiseen kuvaan plus niiden väliin - en ole ainakaan moista kuullut saati nähnyt.
>Toinen syy on myös filmitehtaalla syntyvistä viallisista filmeistä joissa näkyy hämäräperäisiä ihmisen kuvia jotka ovat todellisuudessa filmitehtaan työntekijöitten kuvia jotka sattuvat valottumaan vahingossa filmitehtaalla kun niitä käsittelee joku työntekijä.
Tämä taas on mahdotonta. Kuvan muodostumiseen tarvitaan linssiä, joka kokoaa ja purkaa valonsäteet kuvaksi. Juuri ja juuri olisi mahdollista, että kuva voidaan tehdä filmille myös pinnakkaistekniikalla. Tällöin esim. kinarikuvissa esiintyvän "vahinkoaaveen" eli tehtaan työntekijän tulisi olla itsevalaiseva ja pituudeltaan muutaman sentin luokkaa.
>Taas ne ufokuvat syntyvät filminpinnassa olevasta roskasta joita valmistuksen aikana jää filminpintaan kiinni.
Ohhotihoijakkaa. Voisikohan olla, että kun näitä kuvia on tarkkaankin alan asiantuntijoiden toimesta tutkittu, myös tämä mahdollisuus olisi ainakin jossain vaiheessa pälkähtänyt jonkun päähän, ja tsekattu..?
Voihan Filmitehtaassakin kummitella. Jos siellä pimiössä on joku aave niin se valottuu siihen filmiin jo siellä tehtaassa.
No silloinhan kyse on aidosta kummitusvalokuvasta, eiköstä vaan?
Ja kyllä, onhan tuo mahdollista. Kun valokuvausopinnoissani ei käsitelty tuota aavekuvausta laisinkaan (pitäisiköhän tehdä aloite), en toisaalta tiedä miten tämä käytännössä tapahtuisi. Kuva muodostuu kuitenkin yleensä sen linssin kautta, eikä niitä pruukaa filminvalmistusprosessilaitteissa liiemmälti olemaan.
Jos filmitehdasaave haluaa poseerata filkalle, sen tulisi kai tehdä homma pinnakkaismenetelmällä, eli sijoittua itse filmipinnalle niin että JOKIN siinä aiheuttaa filkalle muutokset. Aavevalaistuksesta minulla tosiaan tietoa nietu, mutta ylimaallisen wanna-be-julkkiksen pitäisi
a) sovittaa valonsa (tai mikä sitten lie) jokaiselle valmistettavalle filmiherkkyydelle optimaaliseksi
b) pienentyä muutaman sentin kokoiseksi ja
c) osata asettautua juuri niin, ettei hänen hahmonsa pala filmille koskaan kahden ruudun väliin.
Aavet ovat yliluonnollisia olioita ja voi ne tallentua filmille. Jos ne aaveet osaavat kerätä niin paljon energiaa ympärille niin ne muodostavat ympärille eräänlaisen energia tai gravitaatiolinssin joka taittaa kuvan filmille ja pienentää kuvan niin että se valottuu filmille. Aavethan hehkuvat kun niissä on ektoplasmaa niin ne osaavat valottaa filmin sopivalla hehkulla. Aaveet osaavat sen homman mitä ihmis äly ei tiedä jos aave on joku entinen filmiinsinööri tai valokuvausammattilainen vainaa.
Selevä. Kun en tätä aavekuva-alaa niin tunne, en voi vastaankaan vängätä.
Alunperin oli kyse siitä, että kummajaiset ovat jo valmiiksi filmillä, kun ne lähtevät tehtaalta. Vielä jää avoimeksi kysymys, miksi aavehahmot eivät koskaan sijoitu kahdelle ruudulle ja niiden väliin. Näin nimittäin lähes vääjäämättömästi kävisi, jos valotus tapahtuisi joskus muulloin kuin kuvanottohetkellä - kirjoitin lähes, koska on pienen pieni tsaanssi tämänkin ongelman ratkaisemiseksi.
Vaikka kyseessä olisikin Vanhan Ammattilaisen kummitus, joka osaisi linssata itsensä filkalle niin ettei vierifilmi hunnuttuisi ja vielä oikealla valomäärällä>herkkyys, sijoittuminen kohtaan joka takuuvarmasti on "ruudussa" vaatisi poikkeuksellisia taitoja.
Tämä on oikeastaan ihan mielenkiintoista, jatketaanpa. Sijoittuminen ruutuun olisi mahdollisuuksien rajoissa, jos valottuminen tapahtuu filmin ollessa purkittamista vaille valmiiksi leikattu, kameran puolaan menevine liepareineen kaikkineen. Koska esim. kinarikamerat siirtävät filmiä aina vähän yli kinofilmiruudun verran eteenpäin, asiantuntija-aave voisi hyvinkin periaatteessa laskea kohdat joissa osuu todennäköisesti valotettavalle alalle.
Tämä tosiaan vaatisi yliluonnollisia kykyjä. Homma menee tässä vaiheessa niin hankalaksi, että vaikkakin periaatteessa mahdollista, niin käytännössä liian vaikeaa homma on tavalliselle jekkumaakarille.
Onnistumisen epätodennäköisyys on kuitenkin niin suuri, että epäilen vahvasti sitä ylimaallisemminkaan suoritettavaksi. Filminpitimeen asetettava liepare kun survotaan yleensä yksilöllisesti: kuka syvemmälle, kuka vähemmän. Tämä vaikuttaa valotettaviin kohtiin, eli ns. ruutuihin. Myös kameroiden siirtomekanismeissa on pieniä heittoja.
Lisäksi on purkkitavaran probleema: kaikki eivät aina käytä valmiiksi kasetoituja filmejä. Filmi ostetaan purkissa, josta se sitten ladataan itse kasetteihin. Tällöin on täysin mahdotonta arvailla ruutujen sijaintia. Mutta tässä otaksumassahan lähdettiin liikkeelle valmiiksi kasetoidusta kamasta...
...jolloin törmätään tähän: ammattipiireissä filmirullia ei läheskään aina kuvata täyteen. Filmikehittämöt kuitenkin luovuttavat asiakkaalle myös valottamattomat, kehitetyt pätkät. JOS nämä hahmot olisivat jo valmiina filmillä, ne näkyisivät näissä valottamattomissa pätkissä. Olen varma, että tällaisesta olisi kuulunut jos olisi näkynyt. Silloin nimittäin heräisi oitis epäilys jonkun jippoilusta, ja asiasta syntyisi suurikin haloo.
No entäs digikamerat ja kännykkäkamerat jotka eivät sisällä filmiä lainkaan? Näilläkin vehkeillä on kuvattu kaikenlaisia mörköjä ja örkkejä.
Jospa niin kuvat valottuneita, mutta tämä tapaus on totta; Vaarimme kuoli, ja ammattikuvaaja otti kuvia hautajaistilaisuudessa. Tällä vanhalla hautausmaalla on paljon puita ja pensaita, mm. sen haudan vieressä mihin vaari laskettiin. Kun valokuvat saapuivat huomasimme, että kaikissa haudalla otetuissa kuvissa olivat kaikki omaiset ja tervehdyksen jättäneet, mutta myös vaarin olemus ja piirteet omaava henkilö hieman taaempana puun alla. Kuvat ovat edelleen vaarin hautajaismuistokansiossa ja tämä muita tummepi hahmo näkyy niissä selvästi.
Eräs Suomen tunnetuimpia laulajia seisoskeli myhäilevänä omissa arkunlaskijaisissaan ja moni lähimmäinen näki hänet siellä suruväen takareunalla. et silleen.