Tuli mieleeni kirjoittaa, kun iän ja 1,5 vuotta stten isäksi tulon myötä olen huomannut tiettyjen ajatusten elämässä muuttuneen.
Oman pienokaisen saatuaan on tuntunut, että elämällä on todellakin tarkoitus. Enää ei ole voinut ajatella, että kunhan huolehtii itsestään, niin kaikki okei. Isäksi tuleminen on ainakin itseäni kasvattunut enemmän kuin mikään ja samalla se toi päähän ajatuksen, että nyt voi vihdoin ajatella olevansa aikuinen. Toisaalta tämä vastuu toi samalla ajatuksen, että mitä jos itselle tapahtuu jotain ja elämässä on kuitenkin mukana pienokainen, sekä puoliso. No, ilmeisen normaaleja ajatuksia, kun vastuu ja huoli kuitenkin omasta perheestä on suuri... Niin ja ehkäpä tuo oma lähestyvä kolmenkympin ikä ja sen tuomat ajatukset elämästä antavat oman lisämausteensa ajatuksen juoksuun :)
No, tällä hetkellä voin kuitenkin todeta, että kaikki hyvin. Oman mielenrauhan takaamiseksi 30-vuotis tarkistus lääkärilläkin on tehty jo vähän etukäteen ja ukkeli on kaikinpuolin loistokunnossa. Mahtava vaimo ja iloinen pikku tytär perheessä, sekä mahdollisesti uusi tulokas kasvamassa... ainakin yritys on ollut kova ;)
Näin minulla. Halusin kirjoittaa omista fiiliksista ja luulen, että monella muullakin voi olla samansuuntaisia ajatuksia ja tsemppiä kaikille heille ! Isänä olo kun ei aina ole helppoa, mutta itseä kasvattavaa se on ja mielestäni parasta mitä miehelle voi tapahtua !!
Oman pienokaisen saatuaan on tuntunut, että elämällä on todellakin tarkoitus. Enää ei ole voinut ajatella, että kunhan huolehtii itsestään, niin kaikki okei. Isäksi tuleminen on ainakin itseäni kasvattunut enemmän kuin mikään ja samalla se toi päähän ajatuksen, että nyt voi vihdoin ajatella olevansa aikuinen. Toisaalta tämä vastuu toi samalla ajatuksen, että mitä jos itselle tapahtuu jotain ja elämässä on kuitenkin mukana pienokainen, sekä puoliso. No, ilmeisen normaaleja ajatuksia, kun vastuu ja huoli kuitenkin omasta perheestä on suuri... Niin ja ehkäpä tuo oma lähestyvä kolmenkympin ikä ja sen tuomat ajatukset elämästä antavat oman lisämausteensa ajatuksen juoksuun :)
No, tällä hetkellä voin kuitenkin todeta, että kaikki hyvin. Oman mielenrauhan takaamiseksi 30-vuotis tarkistus lääkärilläkin on tehty jo vähän etukäteen ja ukkeli on kaikinpuolin loistokunnossa. Mahtava vaimo ja iloinen pikku tytär perheessä, sekä mahdollisesti uusi tulokas kasvamassa... ainakin yritys on ollut kova ;)
Näin minulla. Halusin kirjoittaa omista fiiliksista ja luulen, että monella muullakin voi olla samansuuntaisia ajatuksia ja tsemppiä kaikille heille ! Isänä olo kun ei aina ole helppoa, mutta itseä kasvattavaa se on ja mielestäni parasta mitä miehelle voi tapahtua !!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi mahtavaa kuulla ,että muillakin isillä samat tuntemukset kuin mun lapsen isällä.Hän ei ole lapseni biologinen isä,mutta tuntee samoin kuin sinä.Aika erikoista jonkun mielestä tämä meidän juttu,mutta mitäs me muista pääasia,että meillä sujuu ja kaikki on ok,vai mitä?Jotkut ne pystyy rakastamaan toistenkin lapsia kuin omiaan,jotkut eivät taas kykene rakastamaan edes omiaan...Onnellisia vuosia teille jatkossakin!
Että olen ihan samaa mieltä enkä hetkeäkään vaihtaisi pois..
Itselläni on ainoa miinus se että lapset asuvat äidillään reilu 150 km:n päässä, mutta jokainen yhteydenotto lapsiin on sen arvoinen ja piristää päivää jos se muuten on ollut kenkku