Miten tietoisuutesi muodostuu?

Vastauksesi tähän kysymykseen on: Me olemme kaikki yhtä. Näennäinen erillisyys on harhaa. Olemme samaa tietoisuutta ja energiaa. Tietoisuus, joka kokee itseään useissa eri muodoissa; pelaa roolipeliä eri muodoissa. Sen vuoksi mikään muoto tai kokemus ei ole "oikea" tai "väärä", se on kokemus, jolle mieli antaa käsitteen. Aina kun katsot toista ihmistä, näet "Jumalan kasvot", riippumatta siitä, mitä ego yrittää sanoa. Näet "Jumalan" jokaisessa luomakunnan osassa; eläimessä, kasvissa, itsessäsi. Silloin kun pystyt näkemään ilman egon harhaa, olet vapaa. Olemme ykseyttä ja se on totuus.

Ego on se, joka erottaa meidät näkemästä ykseyttä, sillä sen tehtävä on toimia erottajana, jotta ylipäätään voimme kokea tätä ihmisyyden ja erillisyyden kokemusta. Muuten tietoisuutemme olisi rajaton rakkaus ikuisesti ja aina. Jotta on mahdollista kokea "erillisyys", täytyy olla tekijöitä, jotka näennäisesti erottavat ihmisen ykseydestä. Kuitenkaan ihminen ei ole koskaan erossa ykseydestä, hän voi ainoastaan kuvitella olevansa erossa.

Olemme valinneet tämän erillisyyden kokemuksen. Jotta voimme ymmärtää mitä on rakkaus, meidän tulee kokea mitä rakkaus ei ole. Sillä, jos lillumme autuuden meressä, ymmärrämmekö todella mitä rakkaus on, jos meillä ei ole kokemusta muusta? Toisin sanoen "pimeys" palvelee valoa, jolloin dualismi katoaa ja jäljelle jää rakkaus, ilo, armo ja vapaus. Kaikessa on kyse siitä, mitä valintoja teemme tässä hetkessä. Tämä päivä on eilisten valintojen tulos, mutta itseään ei kannata koskaan "syyttää tai tuomita" omista valinnoista, sillä tuomitseminen syntyy egosta. Voimme joka hetki valita uuden suunnan ja tämä mahdollisuus on ikuisesti olemassa. Valinta on arjen valinnassa: valitsenko pelon vai rakkauden?

Pyrin olemaan läsnäolevassa hetkessä, hyväksymään tämän hetken sellaisena kuin se on, antamatta sille käsitteitä, kuten "oikea" tai "väärä".

Jokaisella on geeninsä ja toisen oikea on toisen väärä. Kulttuurilla, jossa elämme on myös geeninsä ja meeminsä. Jos Jumala antoi nämä meille vain totuuden hämärtämisen tarkoituksessa, niin jotain...ja jotain.

Muslimi löytää totuuden uskonnostaan ja ennen kaikkea uskostaan, kuten myös buddhalainen ja kristitty.

Sitten on olemassa luonnontutkijat; ihmisluonnon, luonnon luonnon ja itsensä hyväksyjät. Hienoin perinne tähän liittyen on mielestäni filosofinen taolaisuus muinaisessa Kiinassa. Tämän äidin lapsi on myöskin Japanin Zen. Nämä luonnontutkijat ovat hiljaisia miehiä ja naisia, jotka eivät erittele ja lokeroi asioita, kuten vaikkapa psykologit tekevät. Taikka sitten he erittelevätkin ja lokeroivatkin, mutta vain koska se ominaisuus on heillä geeneissään. Kaikki tapahtuu näillä viisailla luonnostaan.

Oletko varma, että kun tuosta mainitsemastasi egotietoisuudesta on päässyt eroon, etteivät valkotakkiset miehet ole heti oven takana? Tämä on kuitenkin pohjimmiltaan suvaitsematon ja tuomitseva maa.

Kukaan ulkopuolinen ei näe sisäistä maailmaasi; he näkevät ainoastaan oman sisäisen maailmansa, joten voit olla huoletta. Jos joku tulee oveni taakse ja vie minut jonnekin, silläkin on paikkansa elämässäni, sillä mikään ei ole oikein tai väärin. Totuuskäsityksiä on yhtä monta kuin on ihmisiä. Yritän kuvata tämän hetken tapaani havainnoida ihmisen tietoisuutta.

Useat uskonnot kuvaavat samaa asiaa eri nimin; luonnontiede pyrkii kuvaamaan samaa asiaa omien mallien ja teorioiden kautta, pyrkien kuvaamaan totuutta objektiivisesti. Egopohjainen tietoisuus synnyttää tuomitsemisen ja suvaitsemattomuuden ja ainoa osa minusa, joka siihen voi reagoida pelolla on ego. Toisin sanoen se joka todella olen (ja joita jokainen ihminen todella ovat) ei voi koskaan vahingoittua tai tuhoutua; ainoastaan ego voi kokea tuhoutumisen, mutta se ei ole se joka minä olen. Sen takia sillä ei ole väliä, veisivätkö valkotakkiset lääkärit minut jonnekin, polkisiko ja tuomitsisiko jokainen ihminen minut; sillä ainoa joka tuomitsee on heidän egonsa. Heidän sielunsa on joka hetki rakkaudessa ja rakastaa jokaista olentoa.

Ja alkuperäiseen otsikon kysymykseen vielä vastaus: minä olen SE. Itse tunnut ajattelevan, että olet osa sitä. Tässä tarkoitan Jumalaa, Taoa tai maailmansielua.

Onko Nisargadatta Maharaj'n oppi tuttu? Pohjimmiltaan sama asia kuin zen tai muinainen taolaisuus. Ei pohjaudu taikauskoisiin uskonkappaleisiin ja perinteisiin.
https://www.youtube.com/watch?v=Uzd0txiRN2E (suom.text asetuksista)

Pitää paikkansa. Selitän sen sillä että useat eri totuuskäsitykset voivat olla samanaikaisesti olemassa. Jokainen yksilö havaitsee todellisuuden subjektiivisten linssien läpi, jolloin jokaisen uskomusmallit luovat todellisuuslaatikon, jonka sisällä havainnoitsija toimii, saaden vahvistuksia omalle uskomusmaailmalleen.

Esittämäni todellisuuskäsitys mahdollistaa vapautumisen kärsimyksestä. Siitä on todella mahdollisuus vapautua.

Niin kauan kuin olen kehossa, ego on vaikuttava tekijä. Egon harhoista pääsee eroon ensin tunnistamalla mitkä asiat syntyvät egosta ja mitkä ovat absoluuttisia totuuksia.

Esimerkiksi pelko on egon harha. Totuus on ilo, rauha, turva, kiitollisuus, rakkaus. Tunnistat harhan seuraavalla tavalla: ulkomaailma heijastaa uskomusrakenteesi sinulle takaisin. Toisin sanoen, jos läheisesi kohtelee sinua epäkunnioittavasti, hän palvelee sinua osoittamalla sinulle harhasi. Hän toimii peilinä sisimpääsi. Tällöin ei ole enää syyllisiä ja syyttömiä. Toisin sanoen jokin ihminen tai asia herättää sinussa tunnereaktion, esim.pelko, viha ja suru. Kun tarkastelet tätä tunnereaktiota, löydät sen takaa uskomusmallin, joka synnyttää kyseisen harhan. Esim. "En ole riittävä" "En ole arvokas" "Maailma on turvaton". Toisin sanoen harhat on mahdollista tunnistaa siitä että ne aiheuttavat kärsimystä. Tunteet toimivat kanavana jotta tunnistat nämä mallit. Kun korjaat nämä uskomusmallit absoluuttisiksi malleiksi "Olen riittävä", "Olen arvokas", "Olen turvassa", vapaudut kärsimyksestä ja pelosta. Helpoin tapa vapautua on ehdottoman rakkauden vaaliminen itseä ja toisia kohtaan riippumatta asioista, ihmisistä ja tilanteista. Eli riippumatta mitä elämässäsi tapahtuu, vastaat siihen rakkaudella ja hyväksynnällä. Tämä sisältää itsensä rakastamisen eli kun syntyy esim tunnereaktio, ajatus, teko, niin sen rakastamisen antamatta käsitystä "hyvä tai paha", "oikea tai väärä".

Kyselijä_ kirjoitti:

Pitää paikkansa. Selitän sen sillä että useat eri totuuskäsitykset voivat olla samanaikaisesti olemassa. Jokainen yksilö havaitsee todellisuuden subjektiivisten linssien läpi, jolloin jokaisen uskomusmallit luovat todellisuuslaatikon, jonka sisällä havainnoitsija toimii, saaden vahvistuksia omalle uskomusmaailmalleen.

Esittämäni todellisuuskäsitys mahdollistaa vapautumisen kärsimyksestä. Siitä on todella mahdollisuus vapautua.

Niin kauan kuin olen kehossa, ego on vaikuttava tekijä. Egon harhoista pääsee eroon ensin tunnistamalla mitkä asiat syntyvät egosta ja mitkä ovat absoluuttisia totuuksia.

Esimerkiksi pelko on egon harha. Totuus on ilo, rauha, turva, kiitollisuus, rakkaus. Tunnistat harhan seuraavalla tavalla: ulkomaailma heijastaa uskomusrakenteesi sinulle takaisin. Toisin sanoen, jos läheisesi kohtelee sinua epäkunnioittavasti, hän palvelee sinua osoittamalla sinulle harhasi. Hän toimii peilinä sisimpääsi. Tällöin ei ole enää syyllisiä ja syyttömiä. Toisin sanoen jokin ihminen tai asia herättää sinussa tunnereaktion, esim.pelko, viha ja suru. Kun tarkastelet tätä tunnereaktiota, löydät sen takaa uskomusmallin, joka synnyttää kyseisen harhan. Esim. "En ole riittävä" "En ole arvokas" "Maailma on turvaton". Toisin sanoen harhat on mahdollista tunnistaa siitä että ne aiheuttavat kärsimystä. Tunteet toimivat kanavana jotta tunnistat nämä mallit. Kun korjaat nämä uskomusmallit absoluuttisiksi malleiksi "Olen riittävä", "Olen arvokas", "Olen turvassa", vapaudut kärsimyksestä ja pelosta. Helpoin tapa vapautua on ehdottoman rakkauden vaaliminen itseä ja toisia kohtaan riippumatta asioista, ihmisistä ja tilanteista. Eli riippumatta mitä elämässäsi tapahtuu, vastaat siihen rakkaudella ja hyväksynnällä. Tämä sisältää itsensä rakastamisen eli kun syntyy esim tunnereaktio, ajatus, teko, niin sen rakastamisen antamatta käsitystä "hyvä tai paha", "oikea tai väärä".

Lue lisää

Oletko jotain sukua ruuneperkille?

Vielä aikaisempaan kommenttiisi: kun opit tunnistamaan mikä on egosta ja mikä totuudesta voit olla vapaa, etkä enää samaistu mieleesi.

VierasIII kirjoitti:

Oletko jotain sukua ruuneperkille?

Egon tunnistaa seuraavasta: ego ajattelee että ihmiset on erillisiä, se laittaa ihmiset eriarvoiseen järjestykseen, se määrittää mikä on oikein ja mikä väärin ja tuomitsee muita ihmisiä ja itseään näiden käsitteiden kautta, se arvostelee, kiukuttelee, pelkää, kiusaa, tuomitsee. Sen rakkaus on ehdollista, sitä pitää miellyttää, ja jos joku ei sitä miellytä niin se tuomitsee sen. Siitä tunnistaa egon. Jumalatietoisuus on ehdoton rakkaus, armo, anteeksianto, ilo, hyväksyntä. Se rakastaa myös egoa ja ihmisyyttä, sen silmissä jokainen olento on saman arvoinen. Sen silmissä ei ole oikeaa ja väärää. Egotietoisuudesta on mahdollista siirtyä kun opettelee itsensä ja toisten rakastamista. Silloin egoa ei tuomita, sillä tuomitseminen syntyy aina egosta.

Voit tehdä harjoituksen, jossa tietoisesti pyydät että tulet tietoiseksi korkeammasta itsestäsi. Laita rauhallista musiikkia soimaan esim. youtubesta, ota mukava asento, sulje silmät ja hengitä muutaman kerran sisään ja ulos. Sen jälkeen mielessäsi pyydä, että saat aistia korkeamman itsesi. Ja sen jälkeen ota vastaan ja aisti kaikilla aisteilla miltä sinusta tuntuu tämä yhteys.

Tämä ajatusmaailmani on syntynyt kokemuksista, elämässä tapahtuneiden asioiden kautta. Syy-ja seuraus on todella olemassa. Se mitä luot; mitä ajattelet, tunnet, mihin uskot ja mitä teet heijastuu siten että saat kaiken sen takaisin itsellesi, mitä olet luonut.

Toisinsanoen sinä luot joka hetki omaa todellisuuttasi. Polariteetti ja dualismi on olemassa niin kauan kun yksilö ymmärtää että niitä ei ole olemassa. Käsitteet "hyvä" ja "paha" syntyvät ihmisen mielessä, siksi niitä ei ole. Koska voitko todella sanoa, että joku asia on "hyvä" ja joku "paha": et voi, sillä jos näkisit kokonaisuuden, niin näkisit että "paha" palvelee "hyvää". Joku asia jolle annat käsitteen "paha" johtaakin "hyvään" ja asia olle annat käsitteen "hyvä", johtaakin käsitteeseen "paha".

Esimerkkinä: rikot kotonasi peilin, ajattelet että tämä on huono asia, eikö niin? No, menet kauppaan ostamaan uutta peiliä ja törmäät kaupassa viehättävään neitokaiseen johon rakastut. Nyt ajattelet, että peilin rikkoutuminen ei ollutkaan niin huono juttu.

Tai toinen esimerkki: kuvittelet toimivasi "oikein" kun kasvatat lapsesi autoritäärisellä kasvatuksella, jossa on liikaa sääntöjä ja vaatimuksia. Se johtaakin huonoon lopputulokseen, jossa lapsi esim. ahdistuu, ei uskalla olla oma itsensä tms. Tällöin se mitä olet pitänyt hyvänä, onkin pahaa.

Eli yhteenveto; käsite "hyvä" ja "paha", "oikea" ja "väärä" on ainoastaan mielessäsi, mielesi antaa käsitteitä ihmisille, asioille ja tilanteille.

Ja kun käsität että luot oman todellisuutesi, et ole enää uhri. Kun ymmärtää, että kaikki mitä tapahtuu on täydellisintä mitä sillä hetkellä voi tapahtua, on vapaa mielen kahleista.

Tämän lisäksi ego on yleensä se joka erottelee, vaatii ainoaa totuutta, toimimaan tiettyjen normien mukaan, ja tuomitsee. Ego asettaa vaatimukset ja ihmisparka yrittää täyttää näitä vaatimuksia; käyttäydy näin, näytä tältä, tee näin, älä tee noin. Tämä on oikein, tuo on väärin. Kaikki egon juttuja. Korkein totuus on että ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta, jolloin voi tehdä omassa elämässä valintoja, joita itse kokee hyvänä, samalla arvostaen toisten valintoja vaikka ne olisi täysin erilaisia. Korkein totuus ei koskaan arvota asioita tai ihmisiä, tai vaadi tiettyä käytöstä. Nämä vaatimukset ovat egosta.

Egon käsitys "oikeasta" ja "väärästä" toimii seuraavalla tavalla: sinun uskomusjärjestelmäsi määrittää mikä on oikein ja mikä väärin. Miten sinun pitää elää, miten muiden pitää elää. Miltä sinun pitää näyttää, miltä muiden pitää näyttää. Miten sinun pitää käyttäytyä, uskoa jne. No riippumatta siitä kuinka vahvoja harhaisia uskomusrakenteita sinulla on, egosi havainnoi todellisuutta arvostellen ja tuomiten itseäsi ja muita ihmisiä. Tämä aiheuttaa kärsimystä itsellesi ja muille. Kun päätät päästä irti harhoista, kyseenalaistat kärsimystä aiheuttavat uskomusmallit. Jossakin vaiheessa sinun ei tarvitse enää tuomita, pystyt rakastamaan itseäsi ja olemaan armollinen. Se on matka ja tietoiset valinnat auttaa matkalla. Mutta kukaan ei voi tätä matkaa tehdä kenenkään puolesta, jokaisen on tehtävä se itse, ja jokainen sen tekee omalla ainutlaatuisella tavalla. Jokainen on jo perillä, sen vuoksi ei tarvitse tuomita, koska olemme kaikki samalla polulla.