joskus pelottaa

On se ihme miten rakkaus koskee... Ollaan molemmat parikymppisiä. Mä rakastan mun poikaystävää yli kaiken. Suhteen alussa hänkin sanoi rakastavansa mua, mut se tais olla sitä alku huumaa. Nyt se ei enää pysty sanomaan mulle rakastavansa mua ja se satuttaa sitä kun se tietää että se satuttaa mua. Sillä on aina ollut kamala sitoutumiskammo ja oon sen ensimmäinen tyttöystävä josta se oikeasti välittää. Se haluaa yli kaiken olla mun kanssa parisuhteessa, muttei kykene rakastamaan, ei anna itselleen sitä mahdollisuutta. Tuntuu siltä että olisin yksin tässä parisuhteessa vaikka en tosiaan ole. Ja tuntuu pahalta kun toinen ei pysty rakastamaan. Välillä tuntuu että pitäis jättää se kun mua sattuu niin paljon se että rakastan sitä. Mut ei se ikinä haluais päästää musta irti. Kai sitä pitää vaan yrittää jaksaa, ehkä se vielä jonain päivänä avaa sydämensä mulle ja pystyy nauttimaan niin ihanasta asiasta kuin rakkaus on. Positiivisin mielin kohti tulevaisuutta :)

valitettavasti satuttaa.....ja hieno runo muuten.
Kuten sanoin rakkaus satuttaa varsinkin kun rakastaa
henkilöä joka ei välitä sinusta paskan vertaa.

Sen kuuluu tehdä niin.

Aina on sattunut lopussa, aina tulee sattumaan, aina on loppunut lyhyeen...

Rakkaus on kuin juurihoito, odotat että se tulee,
mutta lopuks hoito on pahempi kuin hoidon puute ja lääkäti hoitaa välillä muita.
paitsi että pahin kipu tulee jälkeenpäin