Frank!
Kerran kun olet jokapaikan asiantuntija ja tiedät psykiatriasta kaiken niin lue tuo Riikan tarina jonka julkaisin tällä palstalla syyskuussa.
Mikä tässä on sadismia????
UUSINTA ALKAA:
Koska tällä keskustelupalstalla on väännetty kättä psykiatriasta ja sen tuloksettomuudesta hoitojen suhteen, huumaavista lääkkeistä, sähköshokeista ja niiden julmuudesta potilaiden hoitokeinona, psykiatrien sadismista ja natsitaustoista, tuon teille arvoisat Hubbardin opetuslapset ja muut lukijat Riikan (nimi muutettu) tarinan hänen ja hänen vanhempiensa luvalla.
Mainittakoon että olen tuntenut Riikan koko hänen elämänsä ajan ja hän on ollut läheinen, niinkuin koko hänen perheensä. Tämä on lyhennelmä Riikan ja hänen vanhempiensa kokemusten ja joidenkin loppulausuntojen pohjalta.
Riikka syntyi nelilapsisen perheen nuorimpana. Lapsuudessa hänellä ei tullut esiin mitään poikkeavaa, oli vilkas, avoin ja harrastuksia hänellä oli lukuisia, pääosin taiteisiin suuntautuvia. Riikan vanhemmat ovat työssä käyviä, molemmat akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Ulkoisesti katsoen perheessä ei mitään poikkeavaa ole, lapsista on pidetty hyvää huolta, kommunikaatio on toiminut perheenjäsenten välillä ja keskinäinen arvostus on ollut itsestään selvyys.
Lukion toista luokkaa suorittaessaan Riikka alkoi vetäytyä ihmissuhteista, vietti aikaa omassa huoneessaan, harrastukset alkoivat jäädä pikkuhiljaa pois ja ennen hyvin arvosanoin suoritettu koulu alkoi mennä kehnommin.
Riikan vanhemmat oivalsivat aika pian tapahtuneen muutoksen ja yrittivät keskustella Riikan kanssa tuloksetta.
Riikan tilanne paheni entisestään, hän ei mennyt enää kouluun, oli hoitamaton ja alkoi viillellä itseään ja se vähä mitä hän puhui oli hyvin kuoleman sävytteistä ja toivotonta.
Tässä vaiheessa Riikka toimitettiin yksityislääkäriin joka teki lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle, jossa todettiin hoidon kiireellisyys. Valitettavasti Riikka ei päässyt välittömästi osastolle hoidettavaksi, vaan joutui odottamaan kotonaan parin viikon ajan.
Riikan vanhemmat tunsivat voimattomuutta ja koska eivät uskaltaneet nukkua pyysivät läheisiltään apua niin että heillä oli aina joku "hereillä" talossa Riikan itsetuhoisuuden vuoksi.
Tilanne perheessä oli tässä vaiheessa lievästi ilmaistun kaoottinen ja Riikan äidin psyykeen murtuminen hyvin lähellä.
Riikan päästyä nuoriso-osastolle hoitoon hänellä todettiin vakava masennustila ja hänelle aloitettiin masennuslääkitys, koska häneen oli vaikea saada kontaktia.
Hoito toteutettiin yhteistyössä vanhempien kanssa ja vanhemmat myös saivat apua omaan hätäänsä ja ahdistukseensa, myös paritapaamisissa vanhemmat kävivät tuon talven aikana.
Osastolla ollessaan Riikka alkoi saada kontaktia muihin ihmisiin, erityisesti erääseen nuoreen samaa sukupuolta olevaan hoitajaan, joka uupumatta teki työtä Riikan eteen. Kontaktista muodostui varsin hedelmällinen ja Riikka pystyi rakentamaan omaa minuuttaan hänen auttamanaan.
Useita kuukausia kestäneen hoidon jälkeen Riikka kotiutettiin kohtuullisen hyvässä kunnossa. Masennuslääkitys kesti kaiken kaikkiaan reilun vuoden verran. Kotiin päästyään Riikka aloitti KELAn kustantamana kerran viikkossa psykoterapian jossa käsiteltiin (dokumentin perusteella) hänen vääristynyttä kuvaa itsestään, korkeita päämääriä suoriutumisestaan ja muotoiltiin niitä uudenlaisiksi, sekä viha ja pettymys problematiikkaa.
Vuoden tauon jälkeen Riikka pystyi jatkamaan lukiota ja aloitti vähitellen harrastuksiaan uudelleen.
Tällä hetkellä Riikka opiskelee yliopistossa ja käy kerran kuukaudessa terapiassa. Nauttii elämästään ja voi hyvin. Perhe kaiken kaikkiaan on päässyt tästä takaisin tasapainoon.
KYSYMYKSIÄ TEILLE HUBBARDILAISET:
- missä kohtaa tarinassa tulee sadismi esille?
- missä kohtaa Riikka mojautettiin kuuluisilla sähköshokeilla?
- missä kohtaa tarinaa Riikasta tehtiin tahdoton zombie?
- kuka olisi hyötynyt siitä että Riikasta olisi tullut zombie?
- missä kohtaa tarinassa vanhempien osuus hoidossa jäi huomioimatta?
- missä on tämän hoidon ns. tuloksettomuus?
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ
- kuinka te olisitte toimineet tässä tilanteessa JOS Riikka olisi ollut teidän lapsenne?
Olisitteko todella toteuttanut sitä TODELLISTA sadismia, eli jättänyt hoitamatta?
- vai olisitteko vieneet osaamattomien käsiin?
- kuinka auditointi olisi tapahtunut Riikan kanssa joka ei saanut sanaa suustaan huonoimmassa kunnossa ollessaan?
KYSYMYKSIÄ teille te todelliset asiantuntijat. Toivon pikaista vastausta!
Kerran kun olet jokapaikan asiantuntija ja tiedät psykiatriasta kaiken niin lue tuo Riikan tarina jonka julkaisin tällä palstalla syyskuussa.
Mikä tässä on sadismia????
UUSINTA ALKAA:
Koska tällä keskustelupalstalla on väännetty kättä psykiatriasta ja sen tuloksettomuudesta hoitojen suhteen, huumaavista lääkkeistä, sähköshokeista ja niiden julmuudesta potilaiden hoitokeinona, psykiatrien sadismista ja natsitaustoista, tuon teille arvoisat Hubbardin opetuslapset ja muut lukijat Riikan (nimi muutettu) tarinan hänen ja hänen vanhempiensa luvalla.
Mainittakoon että olen tuntenut Riikan koko hänen elämänsä ajan ja hän on ollut läheinen, niinkuin koko hänen perheensä. Tämä on lyhennelmä Riikan ja hänen vanhempiensa kokemusten ja joidenkin loppulausuntojen pohjalta.
Riikka syntyi nelilapsisen perheen nuorimpana. Lapsuudessa hänellä ei tullut esiin mitään poikkeavaa, oli vilkas, avoin ja harrastuksia hänellä oli lukuisia, pääosin taiteisiin suuntautuvia. Riikan vanhemmat ovat työssä käyviä, molemmat akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Ulkoisesti katsoen perheessä ei mitään poikkeavaa ole, lapsista on pidetty hyvää huolta, kommunikaatio on toiminut perheenjäsenten välillä ja keskinäinen arvostus on ollut itsestään selvyys.
Lukion toista luokkaa suorittaessaan Riikka alkoi vetäytyä ihmissuhteista, vietti aikaa omassa huoneessaan, harrastukset alkoivat jäädä pikkuhiljaa pois ja ennen hyvin arvosanoin suoritettu koulu alkoi mennä kehnommin.
Riikan vanhemmat oivalsivat aika pian tapahtuneen muutoksen ja yrittivät keskustella Riikan kanssa tuloksetta.
Riikan tilanne paheni entisestään, hän ei mennyt enää kouluun, oli hoitamaton ja alkoi viillellä itseään ja se vähä mitä hän puhui oli hyvin kuoleman sävytteistä ja toivotonta.
Tässä vaiheessa Riikka toimitettiin yksityislääkäriin joka teki lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle, jossa todettiin hoidon kiireellisyys. Valitettavasti Riikka ei päässyt välittömästi osastolle hoidettavaksi, vaan joutui odottamaan kotonaan parin viikon ajan.
Riikan vanhemmat tunsivat voimattomuutta ja koska eivät uskaltaneet nukkua pyysivät läheisiltään apua niin että heillä oli aina joku "hereillä" talossa Riikan itsetuhoisuuden vuoksi.
Tilanne perheessä oli tässä vaiheessa lievästi ilmaistun kaoottinen ja Riikan äidin psyykeen murtuminen hyvin lähellä.
Riikan päästyä nuoriso-osastolle hoitoon hänellä todettiin vakava masennustila ja hänelle aloitettiin masennuslääkitys, koska häneen oli vaikea saada kontaktia.
Hoito toteutettiin yhteistyössä vanhempien kanssa ja vanhemmat myös saivat apua omaan hätäänsä ja ahdistukseensa, myös paritapaamisissa vanhemmat kävivät tuon talven aikana.
Osastolla ollessaan Riikka alkoi saada kontaktia muihin ihmisiin, erityisesti erääseen nuoreen samaa sukupuolta olevaan hoitajaan, joka uupumatta teki työtä Riikan eteen. Kontaktista muodostui varsin hedelmällinen ja Riikka pystyi rakentamaan omaa minuuttaan hänen auttamanaan.
Useita kuukausia kestäneen hoidon jälkeen Riikka kotiutettiin kohtuullisen hyvässä kunnossa. Masennuslääkitys kesti kaiken kaikkiaan reilun vuoden verran. Kotiin päästyään Riikka aloitti KELAn kustantamana kerran viikkossa psykoterapian jossa käsiteltiin (dokumentin perusteella) hänen vääristynyttä kuvaa itsestään, korkeita päämääriä suoriutumisestaan ja muotoiltiin niitä uudenlaisiksi, sekä viha ja pettymys problematiikkaa.
Vuoden tauon jälkeen Riikka pystyi jatkamaan lukiota ja aloitti vähitellen harrastuksiaan uudelleen.
Tällä hetkellä Riikka opiskelee yliopistossa ja käy kerran kuukaudessa terapiassa. Nauttii elämästään ja voi hyvin. Perhe kaiken kaikkiaan on päässyt tästä takaisin tasapainoon.
KYSYMYKSIÄ TEILLE HUBBARDILAISET:
- missä kohtaa tarinassa tulee sadismi esille?
- missä kohtaa Riikka mojautettiin kuuluisilla sähköshokeilla?
- missä kohtaa tarinaa Riikasta tehtiin tahdoton zombie?
- kuka olisi hyötynyt siitä että Riikasta olisi tullut zombie?
- missä kohtaa tarinassa vanhempien osuus hoidossa jäi huomioimatta?
- missä on tämän hoidon ns. tuloksettomuus?
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ
- kuinka te olisitte toimineet tässä tilanteessa JOS Riikka olisi ollut teidän lapsenne?
Olisitteko todella toteuttanut sitä TODELLISTA sadismia, eli jättänyt hoitamatta?
- vai olisitteko vieneet osaamattomien käsiin?
- kuinka auditointi olisi tapahtunut Riikan kanssa joka ei saanut sanaa suustaan huonoimmassa kunnossa ollessaan?
KYSYMYKSIÄ teille te todelliset asiantuntijat. Toivon pikaista vastausta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä, hyvät ihmiset, on osoitus siitä miten paljon hyödyllistä ihminen voi tehdä sen asian eteen, mihin uskoo!
OT kirjoittaa hyvin paljon, ja asiaa, myös kieltämättä joskus piikittää täällä teitä Scinetologeja. No, mitäpä ei hyvän asian puolesta taisetelevan miehen sallittaisi tehdä, jos pääasiassa saattaa tietoomme todellisuutta, eikä sitä yhtä ja samaa mitä Scientologien puolestapuhujat.
Kiitos olemassaolostasi OT!
Tarja
Kiitos kiitos,
useimmiten "kiitokset" ovat tulleet täällä uhkailujen muodossa, mikä sekin kertoo tämän porukan hyväntahtoisista menetelmistä.
Kyllä se sinäkin tulet vielä elämän tosiasiat näkemään. Pidä vain penkistäsi kiinni ja valmistaudu yllättäviin suunnanmuutoksiin.
Sama ääliö Pk-seudulta eri nimimerkillä koittaa saada pahan olonsa vielä pahemmaksi, ja lienee onnistuu siinä hyvin. Tosin, me muut emme ota osaa sinun kärsimyksiisi. :-)
Kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin vetää vessan, varsinkin jos on elämä päässyt lipsahtamaan pönttöön kakkan mukana! :-)
Esität huuhaa juttujasi niin paljon, että lannoitat kaikki Suomen pellotkin samalla. Sinusta tulisi hyvä satujen kirjoittaja, sen sinä kyllä osaat erinomaisesti.
Tulin eilen auditoinnista, aja oli niin saatana huono olo, joten päätin mennä vetää perseet olalle Lähiöbaariin. Ja olo parani, kun sain jutella normaalien ihmisten kanssa. Muttakotiin tultuani sielä odotti Vaimo-Scientologi, joka alkoi vaatmiaan selitystä siitä että olin juovuksissa. Vaimoni veti minua ympäri korvia, ja heitti ulos! No, matkustin Kalkkers-kaffilaan, ja aloin kirjoittamaan sielä olevalla koneella tuota eilistä kiukunpurkaustani. Nyt on taas asit hyvin kun olen joutunut tekemään synninpäästön E-upseerileni, ja jouduin maksamaan huonosta käytöksestäni 430 pistettä (noin 6 800€)
Lupaan että eilinen ei toistu!
Kommari. 09-alueelta
Kannattaa kommukoida välillä normaalien ihmisten kanssa mielenkiintoisista aiheista.
Suosittelisin irroittautumista scientologiaympyröistä.
Jaksamista, tie ei ole helppo, mutta mahdollinen
D :)