Olen sosionomi-opiskelija ja etsin työharjoittelupaikkaa ulkomailta. Paikkoja on vain todella hankala löytää. Onko kukaan sosiaalialan opiskelija ollut ulkomailla harjoittelussa? Tai tietääkö kukaan muu mahdollisesti hyvää harjoittelupaikkaa? Harjoittelumaalla ei ole niin väliä.
Sosionomien ulkomaanharjoittelu
Mie
76279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei!
Itse olen ollut kahteen otteeseen opintojen aikana ulkomailla samoin kuin monet luokkatoverini. Kehoitan sinua ottamaan yhtettä henkilöön joka vastaa kv-asioista. Meillä ainakin kaikilla paikat löytyi siten, että olimme kirjoilla paikallisessa yliopistossa (englanti, islanti, ruotsi, hollanti), mutta olimme kuitenkin töissä erilaisissa paikoissa. Paikalliset opettajat järjestivät työpaikat.
Onnea yritykseen!!!
Olen itsekin ollut jo kerran työharjoittelussa ulkomailla. Toista harjoittelupaikkaa tuntuu vain olevan lähes mahdotonta löytää. Meidän koulussa harjoittelupaikat täytyy löytää itse, kv-koordinaattori astuu vasta sitten kuvioihin. Missä paikoissa sinä ja opiskelutoverisi olette olleet?
Itse olin itse hankkimassani paikassa, mutta samaan aikaan ruotsalainen kämpikseni oli yliopiston kirjoilla ja teki harjoittelua erityisnuorten kanssa ja jossakin teiniäiti prokkiksessa Bristolissa Englannissa (University West of the England), luokkatoverit olivat Hollannissa vammaispalvelulaitoksessa (en muista paikkaa tai oppilaitoksen nimeä), 2 luokkakaveria Islannissa päiväkodissa (samoin en muista tarkemmin). Ja yksi ollut Ruotsissa koulun järjestämässä paikassa. Englantiin ja Hollantiin lähtö oli osa Erasmus-vaihto-ohjelmaa ja Islantiin NordPlussalla. Ruotsiin tiedoista en ole varma.
Eikö ala asiasta tietävä henkilö millekkään koulussanne? Saako tiedustella koulua? Sano, että haluat ottaa osaa Erasmus-vaihtoon ja mennä sitä kautta harjoitteluun. Oli mahdollista ainakin 2000-2003 välisenä aikana. Ja saatiin vielä kaikki apurahatkin EU:lta. Painosta niitä asiasta tietäviä ihmisiä, mistä niille palkka maksetaan jollei juuri tälläisten asioiden hoidosta!!!
Meidän koululla on tarjota vaan muutama harjottelupaikka, ja ne ei oo sellasia paikkoja, johon haluisin mennä. KV-koordinaattorin kanssa olen käyny tjuttelemassa monia monia kertoja ja on hän jotain neuvoja antanut. Itse on kuitenkin paikka löydettävä. Missä sinä olit ja mitä kautta löysit paikkasi?
Vieläkö tämä aihe on ajankohtainen? Itse olin harjoittelussa Intiassa ja hankin harjoittelupaikan itse. Oli avartava ja kasvattava kokemus, kolme kuukautta lastenkodissa. Ei kuitenkaan mikään aivan helppo reissu, eikä missään tekemisissä turistimatkojen kanssa, vaan kovaa työtä ja selviytymistä monellakin tapaa. Takaisin aion kuitenkin vielä jossain vaiheessa lähteä, kunhan siihen mahdollisuus tulee.
Jos vielä olet asiasta kiinnostunut ja peräti Intiasta, niin voin kyllä antaa lisävinkkejä ja neuvoja.
Aihe kyllä kiinnostaisi, mutta valitettavasti on jo liian myöhäistä. En onnistunut löytämään ulkomaanharjoittelupaikkaa ja aloitan harjoitteluni Suomessa parin viikon päästä. Olisin kyllä todella halunnut lähteä ulkomaille, sillä se on upea ja kasvattava kokemus. Olisin myös halunnut saada positiivisempia kokemuksia ulkomaanharjoittelusta. Ensimmäinen harjoitteluni Egyptissä kun päättyi kuukauden jälkeen Suomeen paluuseen sairauden vuoksi. Kuukauden olostanikin tuli vietettyä puolet sairaalassa. Muun ajan työskentelin orpokodissa, kuten sinäkin.
Minkälaista oli työskennellä orpolapsien kanssa Intiassa?
Hmm... jäi tämä keskustelu melkein unholaan, mutta ei kuitenkaan.
Tuo aika Intiassa oli kyllä yksi parhaimmista kokemuksistani, vaikka aika rankka. Lastenkoti, jossa työskentelin oli tarkoitettu lähinnä poijille, vaikka siellä tyttöjäkin oli. Kaikki lapset eivät olleet täysin orpoja, vaan heiltä oli useimmiten toinen vanhemmistaan kuollut, jonka seurauksena heidän oli ollut pakko tulla lastenkotiin perheen niukan toimeentulon vuoksi.
Lapset olivat aivan ihania ja työ antoi paljon, mutta paljon oli asioita, jotka kulttuurillisessa muussakin mielessä tuotti kipeitäkin ristiriitoja. Tällaisten asioiden sulatteleminen ja hyväksyminen vei oman aikansa ja joitain asioita oli yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä, kuten lasten kovakourainen kurittaminen.
Paljon jäi tekemättä ja eihän sitä koko maailmaa voi parantaa, mutta varmasti jotain jäi jälkeeni ja olemaan. Välittäminen ja sen osoittaminen ehkä oli tärkeintä, mitä saattoi tehdä.