Ensiapukurssi Kirjailijanaluille?

Väsyttää ja innostaa.
Miltä teistä muista tuntuu? Irrotan nyt itseni valmiista (?) teksteistä ja alan suunnitella uutta.

Kaivoin esiin n. 10v sitten aloittamani muistiinpanot, joita hankasin ja lisäilin usean vuoden ajan. Kun se alkoi väsyttää, lopetin koko typerän rääkin. Se ei edennyt enää minnekään. Siis vain muistiinpanoja, mutta luin eilen n. 70s ja huomasin, kuinka paljon kirjoittamiseni onkaan parantunut viime vuosien aikana. Nolostuttaa katsella vanhoja virheitä - ja samalla olen ylpeä etten enää tee samoja virheitä.

Muutamalla sivulla alkoi ihan jännittää hirveästi, en enää muistanut miten tarina voisi edetä! Aion tehdä näistä virkkeistä ja kappaleista luurangon ja pyöritellä sitä isolla matolla. En avaa ikkunaa, ettei tule sekaannuksia. Haluan levittää koko suuritöisen aloituksen lattialle ja taputtaa itseäni olalle siitä, että dinosaurukselle löytyy jo muutama kylkiluu. Se on minun vauvani.
Sen jälkeen lihotan sitä, ihan rauhassa.

Miten te muut lähdette liikkeelle?