ja halusin silloin vielä uskoa, että hän on väärässä, mutta hän oli oikeassa kokoajan...kyllä "ulkopuolinen" näkee asian selkeämmin kun itse on vaaleanpunaisten lasien sokaisema! Parempi kuitenkin herätä myöhään kuin ei milloinkaan...nyt näen kaiken paljon selvemmin...
Noh, se oli jälleen kerran yksi elämän opetuksista...ja toivottavasti en astu enää ikinä samaan ansaan...
n -> m
Noh, se oli jälleen kerran yksi elämän opetuksista...ja toivottavasti en astu enää ikinä samaan ansaan...
n -> m
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika turha vatvoa mitä oli viisi vuotta sitten, mutta ei kaverisi ihan väärässä ollut. Toisaalta olet vielä jumissa dissosiaation ja lapsuutesi kanssa, joten kaikki mikä ei liity siihen on mukavuusaluetta, varsinkin marttyyrinä olo :)))
Miksi omit kaiken? Sulle ei todennäköisesti kirjoiteta täällä.
Minä en osaa välittää sivupersoonistasi(suojelijoistakaan). Se lienee vakava sairauden oire Sinun maailmassa.
Oletko puhunut hänen kanssa ? Jos teidän välillä ei ollut puhetta, niin se ei tarkoita, ettei hän myöhemmin rakastaisi. Tässä asiassa kannattaa tarkistaa ihan itsenäisesti millaiset mahdollisuudet sinulla on. Kaverillasi ei ole suurta vetovoima häntä kohtaan, joten hän ajattelee loogisesti ja periaatessa hän on oikeassa, mutta jos jokin alitajunta tai vaisto kertoo, että hän on tärkeä sinulle , niin kannattaa viedä tämän asian loppuun asti kunnes se on selvitetty.
Anna vaan kavereiden päättää.
En rakasta ketään sillä tavalla mitä rakastamisella yleensä tarkoitetaan naisen ja miehen välillä. Rakastan niin kuin kaveria rakastetaan sillä se on minulle ominainen tapa. Jos joku ei sitä ymmärrä ja hyväksy niin en voi sille mitään.