Olen nyt ollut muutaman kuukauden kahdeksantoista vuotias. Mittani ovat tällä hetkellä aika suuret aiempaan verrattuna eli 45,5 kg ja 158,5cm pitkä. Kerron vähän vaiheittain miten asia on mennyt vuosien varrella.
Olen aina ollut aika pieni kokoinen. Ennen kuin sain oikeastaan suuremmin naisellisia muotoja kunnolla eli n. kutos-seiska luokalla painoin n. 37kg. Sitten huomasin painon hieman nousseen, joten halusin laihduttaa vähän ennen espanjan matkaa, että voisin siellä syödä rauhassa ja silti painoa ei kertyisi yli 38kg. Laihdutin muutaman kilon ihan vaan tyyliin koulu ruuan jättämisellä tms. Kun tulimme takaisin matkalta painoni oli 37-38 kg ja olin tyytyväinen. Sen jälkeen ei pitkään aikaan ollut mitään tälläistä. Muutaman kerran yläasteen aikana pienimuotoisesti.
Sitten ysi luokan lopussa ja sen jälkeen ammattikoulussa on aika ajoin ollut jonkunlaista laihduttamista. Välillä isompaa välillä pienempää. Nyt tässä viimeisen vuoden aikana on ollut kaksi pidempää jaksoa (joiden välissä oli about pari kk väliä), että laihdutin aika paljonkin kun painoin n. vuosi sitten 47kg kun en ollut painoa vahtinut pitkään aikaan ja pituus kasvuni oli loppunut näihin aikoihin ja olin saanut naiselliset muodot viimeinkin (sain niitä melko hitaasti). Tuo lukema alkoi sitten ahdistamaan ja laihdutin 47kilosta n. 40 kiloon ja olin tyytyväinen... Hetken... Tein sen syömällä n. 300-500ckal päivässä, käymällä cheerleading treeneissä 4kertaa viikossa, lenkkeilemällä ja jossain kohtaa myös oksentaminen astui kuvaan. Tälläisiä jaksoja on ollut kaksi aiemmin ja nyt tuntuu, että sellainen on taas alussa.
Olen itse aina ajatellut, että tää on ihan normaalia nuorentytön ajattelua ja kokeilua, mutta haluaisin kysyä teiltä tuntemattomilta mitä mieltä te tästä olette? Teksti on erittäin sekava varmasti pahoittelen siitä.
Laitoin saman tekstin nyt uudestaan koska haluan saada jortain vastauksia.
Olen aina ollut aika pieni kokoinen. Ennen kuin sain oikeastaan suuremmin naisellisia muotoja kunnolla eli n. kutos-seiska luokalla painoin n. 37kg. Sitten huomasin painon hieman nousseen, joten halusin laihduttaa vähän ennen espanjan matkaa, että voisin siellä syödä rauhassa ja silti painoa ei kertyisi yli 38kg. Laihdutin muutaman kilon ihan vaan tyyliin koulu ruuan jättämisellä tms. Kun tulimme takaisin matkalta painoni oli 37-38 kg ja olin tyytyväinen. Sen jälkeen ei pitkään aikaan ollut mitään tälläistä. Muutaman kerran yläasteen aikana pienimuotoisesti.
Sitten ysi luokan lopussa ja sen jälkeen ammattikoulussa on aika ajoin ollut jonkunlaista laihduttamista. Välillä isompaa välillä pienempää. Nyt tässä viimeisen vuoden aikana on ollut kaksi pidempää jaksoa (joiden välissä oli about pari kk väliä), että laihdutin aika paljonkin kun painoin n. vuosi sitten 47kg kun en ollut painoa vahtinut pitkään aikaan ja pituus kasvuni oli loppunut näihin aikoihin ja olin saanut naiselliset muodot viimeinkin (sain niitä melko hitaasti). Tuo lukema alkoi sitten ahdistamaan ja laihdutin 47kilosta n. 40 kiloon ja olin tyytyväinen... Hetken... Tein sen syömällä n. 300-500ckal päivässä, käymällä cheerleading treeneissä 4kertaa viikossa, lenkkeilemällä ja jossain kohtaa myös oksentaminen astui kuvaan. Tälläisiä jaksoja on ollut kaksi aiemmin ja nyt tuntuu, että sellainen on taas alussa.
Olen itse aina ajatellut, että tää on ihan normaalia nuorentytön ajattelua ja kokeilua, mutta haluaisin kysyä teiltä tuntemattomilta mitä mieltä te tästä olette? Teksti on erittäin sekava varmasti pahoittelen siitä.
Laitoin saman tekstin nyt uudestaan koska haluan saada jortain vastauksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tekstisi ei ollut lainkaan sekavaa, vaan erittäin selkeää! Osaat muotoilla ajatuksesi, suosittelen pitämään päiväkirjaa. Siitä voi olla hyötyä tulevaisuudessa.
Tuli kovasti mieleen oma itseni yläasteella 30 vuotta sitten. Itselläni ei ollut sitä ennen mitään ajatuksia painon ja laihdutuksen suhteen. Parhaat kaverini olivat aina dieetillä. Itse sain dieettitartunnan, ja itselläni homma karkasi pahemmin lapasesta. Tosin ei anoreksiaani ikinä hoidettu, vaikka olen itse anoreksiaäidin tytär. Olen pituisesi, ja laihduin ehkä 10 kg. En tiedä, paljonko todellisuudessa edes painoin, kun huijasin jopa itseäni juomalla vettä ennen vaakaa. Pahin vaihe taisi olla yläasteen jälkeen.
Itsensä vahingoittaminen ei ole koskaan tervettä. Tarkoituksella oksentaminen on aina vahingollista. Se tuhoaa hampaat, mistä tulee myöhemmin kallis remontti. Vaarallisempi seuraus on, jos saat sisäisen verenvuodon. Hapan mahaneste ei ole tarkoitettu kulkeutumaan takaisin ruokatorveen. Sylkirauhasesi todennäköisesti turpoavat, ja kuka vaan asiantunteva ihminen näkee, että kärsit syömishäiriöstä.
Normaali kuukautiskierto on naiselle tärkeä asia. Kun kuukautiset jäävät pois laihdutuksen vuoksi, altistut mm. osteoporoosille. Syömishäiriö vaikuttaa myös sinuun henkisesti. Et ole terve. Pystyisit toimimaan tehokkaammin, kun mitään pakkoajatuksia tai -toimintoja ei olisi.
Mene juttelemaan jonkun lääkärin tai hoitajan luo. Älä pilaa elämääsi ja terveyttäsi! Todennäköisesti pysyt varsin pienenä muutenkin. Niin olen pysynyt itsekin. Ilman pakkodieettejä.
Olet tällä hetkellä juuri ja juuri normaalipainoinen. Kilo pois painosta ja olet alipainoinen.
Sinun minäkuvasi on vääristynyt jo kauan sitten. Sen takia olet mahdollisesti lyhempi kuin olisit ollut normaalilla ravinnon määrällä. Se on myös viivästyttänyt naisellisten muotojen kehittymistä.
Oksentaminen on aina sairauden oire.
Liian niukka ravitsemus haittaa fyysisen kasvun lisäksi aivojen toimintaa monella tavalla. Et saavuta sitä älykkyyttä, joka sinun olisi ollut mahdollista saavuttaa. Muistisi on heikompi kuin sen pitäisi ja ajatuksesi pyörivät liikaa painosi ympärillä.
Hae apua terveydenhuollosta, jotta saat ajatuksesi kohdalleen. Terveydenhoitaja tai psykiatrinen sairaanhoitaja voi auttaa.