Mentaaliharjoitteista tms., joilla saa ryyppäämistä vähennettyä. Tavaksi on tullut nyt jo pitemmän aikaa juoda n. 4 päivänä viikossa, 6-10 bisseä kerrallaan. Tämä on liikaa, mutta vähentäminen ei tahdo onnistua. Aina sen juomisen järkeistää itselleen "sehän on vain tämä ilta"-tapaisella valheilla, ja yksittäiset illat ilman viinaa ahistavat.
Onko vinkkejä..
gorgi
291211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sitä saa A-klinikoilta tavallisen yksilöterapian yhteydessä, mikäli terapeutti on siihen perehtynyt.
Kynnys klinikallemenoon saattaa olla tosi korkea.
Muistelen omaa ensimmäistä kertaani kun sinne luikin seinänvieruksia pitkin ja koko ajan toivoin, ettei vaan tuttuja tulisi vastaan.
Klinikoilla on päihdehoitajan koulutuksen saanut henkilökunta, ja sieltä saa apua omien mielen mutkien oikomisessakin.
A-klinikoilla voi olla aika eri tasosii ihmisii töissä.Itse kävin sellasella naisella kuka oli varmaan jostain "vuorotteluvapaalla" olevaa tuuraamaan joutunnu tai halunnu. Ihan jotain perusjuttui piti sille selittää. Ja joistan alkkishoidoista hän oli aivan pihalla. Tuntuu jostenkkin turhalta koko touhu,jos ite joutuu "kouluttaa" työntekiöitä.
mee lenkille ja ala treenaamaan niin ei tule juotua enään niinpaljoa....no ei tää toimi tietenkään kaikilla.
Minkälaista liikuntaa sinä harrastat.käytkö jossain salilla vai? Ajattelin vain,josko itsekkin jotain alkaisin harrastamaan.hih
Mikä se varsinainen ongelma on?
Itse ainakin toisinaan juon joka ilta 3-6 olutta/viini lasia monen viikon ajan.Joulun jälkeen keskityin a-ja b jouluoluisiin.Ja joskus en juo ollenkaan.Ja joskus saatan juoda muutamana iltana viikossa viinipullon ja pari drinkkiä,enkä muina iltoina mitään.
En usko että se muutaman yksikön suurempi määrä tässä on se,joka tekee asiasta itsellesi ongelman.
Minä en ole huomannut sopivassa siemailussa mitään negatiivista.
Eikö se ole silloin ongelma, jos sen itse kokee häiritsevänä?
Osaltaan olet oikeassa ongelman määrittelyssä.Jokin on ongelma,jos sen kokee häiritseväksi.Ja jos aletaan oikein nipottamaan,niin eikö kirjoittaja kokenut ongelmalliseksi ne alkoholittomat päivät?Tästä päästään tähän jeesusteluun,nykyaikaiseen niuhottamis kulttuuriin.Viisaat miehet valkoisissa takeissaan määrää "sinulla on se ja se ongelma""koe syyllisyyttä ja pahaa oloa".
Itselleni ei n.6 oluen päivät ole mitään ongelmia,toisaalta,selvät päivätkään eivät ole ongelmia,mutta jos ne olisivat,niin sen verran minulla on skeptisyyttä ja arki järkeä,että joisin hyvällä omalla tunnolla ne 6 olutta päivässä,tekemättä niistä ongelmia.
Ihminen on kuitenkin kokonaisuus haluineen...en ymmärrä miten joku jota haluaa,voi olla ongelma.
Vapaan tahdon vastaista riippuvuutta ei ole,jos jotain haluaa,niin sitä haluaa.Ja sillä selvä.
Ympäristön ihanteet saavat ihmisen tuntemaan ongelmia elämässään.Ongelmia pitäisi tuntea haluamistaan asioista,oli se sitten alkoholi,tupakka,ruokavalio tai vaikka rajaton seksin himo.Miten täysin luonnolliset himot voivat olla ongelmia.Himot kestävät aikansa,ja sitten kun niitä ei enää halua,niin niitä ei halua.Sitä ennen ainoastaan ympäristön halut ja odotukset voivat tehdä niistä ongelman.
>>Mikä se varsinainen ongelma on?>>
Ongelma on, että siitä tulee ongelma.
>>Minä en ole huomannut sopivassa siemailussa mitään negatiivista. >>
En minäkään huomannut, kunnes minulle alettiin huomauttelemaan.
Kyllähän sen ongelman jokainen itse ratkaisee. Sen huomaa aamulla viimeistään six-packillisen jälkeen, kun pitäisi lähteä virkeänä ja tehokkaana työhön.
Jos täppiä riittää ja olo on aamuisi mitä mainioin, niin siitä vaan vaikka lisäämään mäyräkoiraan asti joka ilta.
Mutta jos jokapäiväinen kaljoittelu kangertaa esim työhön
lähtiessä tai tuntuu jomotuksena otsassa niin silloin sitä voitanee jo pitää pikku ongelmana.
Kaljasta minäkin olen lähtenyt liikkeelle - parista - sitten tasaisesti määriä lisäten, huomasin, että ongelmaa kaljankäytössä saattaisi olla, mutta ainahan sitä huomenna voisi olla ilman kaljaa. Ei sitä huomista sitten tullutkaan.
Sitten siirryin hiljaksiin väkevimpiin ja naisena alkoholisoiduin n viidessä vuodessa, miehet kun ovat hitaan sorttisia, niin heillä kestää n 10 v.
Ei tarvitse valkotakkiselta mennä kysymään näin yksinkertaista asiaa. Oma pää sen sanoo mutta sen on vain aika vaikeaa uskoa ensin.
Ei tietenkään kenenkään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ja pitää sitä ongelmana jos alkoholia haluaa, juo sitä ja sen käyttö pysyy hanskassa. Se on kohtuukäyttöä.
Muista, että itse puhun alkoholistina.
Kirjoitin vastauksen viestiisi jo aikaisemmin yöllä mutta bittiavaruus taisi sen niellä.
Lyhykäisyydessän sisältö oli tämän kaltainen.
Jos kuuden kaljan nauttiminen aamulla ei vaikuta oloon ja reippain mielin pystyy lähtemään työhön ja ei harmita vapaa-ajan menetys, jonka on mennyt lipittelyyn, niin sittenhän kaikki on ok.
Voisi lisätä vielä ilta-annokseen kokonaisen mäyräkoiraan ja jos edelleenkin kaikki on ok, kukaan kotona ei huomauttele, nyrpistele nenäänsä ja työt edelleenkin hoituu, niin mikäs sen mukavampaa.
Minä käsitin, että viestin avaaja on huolissaan omasta liiallisesta kaljankäytöstään, huomannut ja noteerannut sen ei valkotakkisen ohjeiden perusteella vaan ihan itse omalla päällä. Ei tunnu enää hyvältä.On itse tullut tulokseen, että liikaa menee.
Asiassa ei ole mitään jeesustelua:pari kaljaa muuttuu packiksi, mäyräkoiraksi, kirkkaaksi - ei kohtuukäyttäjillä, mutta alkolismiin taipuvaisella. Kas kohtuukäyttäjillä juomat pysyvät hallinnassa ja juominen ei ole humalahakuista. Sellaisesta juomisesta kenenkään ei tietenkään tarvitse kantaa huonoa omaatuntuoa.
Sen tarkemmin ilmaisematta ikäni on kolmenkymmenen tietämissä.
Toisten huomauttelut voi jättää sikseen.Minä ainakin olen jättänyt asiassa kuin asiassa.
Ensisijaisesti elän siten,että itsellä on hyvä olla,tietenkin siten että oma hyvä oloni aiheuttaa mahdollisimman vähän pahaa oloa toisille.
Näissä asioissa ajautuu niitä pohtiessaan aina ristiriitaan.
Jos oikein kärjistetään,niin miten joku jota jatkuvasti haluaa,voi olla ongelma?
En halua provosoida tarkoituksella,mutta kuka tai mikä määrittää oiekan elämän?
Älä nyt suutu,kun heitän retorisen kysymyksen(äläkä ymmärrä sitä tahalleen väärin),että eikö työ ym velvollisuudet voi muodostua ongelmaksi,häiriten muuta elämää(esim kaljoittelua)?
"Minä käsitin, että viestin avaaja on huolissaan omasta liiallisesta kaljankäytöstään, huomannut ja noteerannut sen ei valkotakkisen ohjeiden perusteella vaan ihan itse omalla päällä. Ei tunnu enää hyvältä.On itse tullut tulokseen, että liikaa menee."
-En tiedä voidaanko alkoholistia ja ns.normaali ihmistä siinä määrin määrittää eri rodun edustajiksi,että heistä toisella olisi tarve tehdä jotain,joka ei tunnu hyvältä?
Osittain ymmärrän mitä tarkoitat enkä vedä hernettä nokkaan kovin helposti.
Työ ja velvollisuudet ovat ongelmana alkoholistille silloin, kun on putki päällä ja halu juoda.
Mutta normit ovat kuitenkin päinvastaiset: Jos alkoholin käyttö vaikeuttaa työn tekemistä ja velvollisuudet jäävät hoitamatta, niin silloin alkoholin käyttö on ongelma.
Alkoholistilla on alkoholistin luonteenlaatu, en tiedä onko se synnynnäinen, opittu vai viinalla muokattu. Alkoholisti ei ole siinä määrin normaali, että hän joisi hausta pitää hauskaa tai rentoutua ja ensiryypystä lähtien alkoholisti tietää helvetin alkaneen ja sitä juomisen halua vastaan minunkin tulee silloin tällöin taistella ja vääntää kättä.
Saitko selvää - asiaa on hieman vaikeaa selittää.
Tottakai ymmärrän jokseenkin mitä tarkoitat,mutta silti haluan puuttua erääseen seikkaan
"Mutta normit ovat kuitenkin päinvastaiset: Jos alkoholin käyttö vaikeuttaa työn tekemistä ja velvollisuudet jäävät hoitamatta, niin silloin alkoholin käyttö on ongelma."
-Tämän kirjoittamasi "totuuden" hyväksyminenhän sellaisenaan itsestään selvänä totuutena aiheuttaa syyllisyyttä.En ymmärrä miten mikään;syöminen,juominen,naiminen,polttaminen,huumeiden vetäminen jne jne voisi aiheuttaa syyllisyyttä,ellei siihen olisi kontrastina jotain,esimerkiksi ympäristön arvot,tai meille velvollisille,herran pelkoisille paskiaisille noudatettaviksi luodut säännöt.Toki ymmärrän,ettei alkoholistisen ihmisen känni välttämättä ole suurtakaan juhlaa.Mutta onko elämä yleensäkään?Velvollisuuden tunteisena raahaudutaan päivästä päivään väsyneenä velvollisuuteensa.Tai sitten ei raahauduta,ollaan vaan muuten kyllästyneenä kuka mihinkin,vaikka elämän perusedellytykset(lämpö,ruoka,suhteet) olisivat osapuilleen kohdallaan.Silti tätä pidetään normina,"kunnon ihmisenä".Ja kun puhutaan nautintoaineista,vedetään keskusteluun aina riippuvuus.Vaikka normaali arkielämä erilaisinen koodeineenkin luo riippuvuus suhteita.Ihmiset lukitsevat lainoilla ja lapsen teoilla itsensä taloudelliseen riippuvuuteen vuosikymmeniksi!Näin ollaan osasena suuressa pyörässä,mutta jos läträät omaksi huviksesi(ei siis välttämättä puhuta alkoholismista),niin sinulla on ongelma.
Mutta annas olla kun teet jotain,jotain jota juuri itse haluat,niin aletaan muodostaa ongelmia,kaivetaan ne vaikka kiven silmästä,kun ei olla yleishyödyllisiä,ja uskalletaan toteuttaa itseään.
Ylipäätään,mielestäni elämän onni/suru on tase ajattelun piirissä.Lhyempi,mutta eläväisempi elämä voi olla onnellisempi,kuin pitkä,mutta tasainen elämä jne ymmärrät?
Mielestäni "kunnon elämää" elävätkin ovat kompleksisia,ei kovin tyytyväisiä elämäänsä.Eikö joku muukin elämä(oli se sitten mikä tahansa) olisi ihan hyväksynnän piirissä,yhtälailla ongelmineen?Tosin siinä on se,että kelkasta hypänneillä on yksi ongelma lisää,heidän elämänsä leimataan ylhäältä käsin ongelmaksi,heiltä itseltä kysymättä.
Mutta tosiasia on se, että ympäristö asettaa ne normit ja ihminen joukkosieluna ja laumaeläimenä haluaisi pysyä siinä normien ja hyväksynnän rajoissa. Eivät ne tule mistään ylhäältä käsin välttämättä vaan ne ovat muodostuneet vuosien saatossa.
Jos ihminen poikkeaa epäsosiaalisella tavalla suuremman kansanryhmän normeista, niin ihmisluonteen mukaisesti hän tuntee olevansa syrjäytynyt, huonompi kuin muut ja syyllistää itse itsensä, vaikka naapurusto ei toisikaan sitä esille.
Arvailinkin kolmekymppistä, mutta kysyin kuitenkin. Vastavuoroisesti ilmoitan 60v.
Kun tietää ikäsi, osaa paremmin suhteuttaa mielipiteensä sinun kirjoitteluun. Muutoin se on vaikeaa.
En ole sinua huonompi, enkä parempi, mutta vanhempi olen ja se ei voi olla vaikuttamatta elämänkuvaan. En nyt puutu kirjoitteluusi tässä yhteydessä.
En ole täysin samaa mieltä,osin kylläkin.
Ihmisen joukkosieluisuutta on korostettu meille kyllä joka käänteessä,mutta kuinka paljon siinä on luonnollista perimää?-sitä ei tietäne kukaan.
"Eivät ne tule mistään ylhäältä käsin välttämättä vaan ne ovat muodostuneet vuosien saatossa."
-ihminen muuttuu ajat muuttuu.Ja kaikki normit ja sosiaaliset säännöt ovat aina edellisten sukupolvien muokkaamaa.Ei ole luonnollista odottaa,että jälkipolvet (puhutaan vuosikymmenien aika jänteestä)olisivat valmiita "astumaan tuleen" valmiisiin normeihin sinällään,niitä muokkaamatta,tai edes yrittämättä.Ja siksi toisekseen,muokkaamisen yritys on ihan tervettä ja suotavaakin kehitystä.
" Mutta tosiasia on se, että ympäristö asettaa ne normit ja ihminen joukkosieluna ja laumaeläimenä haluaisi pysyä siinä normien ja hyväksynnän rajoissa."
-itse kyllä sanoudun tuosta joukkosieluisuudesta siinä määrin eroon,että en voi katsoa itseäni huonommaksi normeissa,joiden toteuttaminen suorastaan vahingoittaa sieluani.Enkä myöskään hyväksy normia tällöin omalle kohdalleni,sen olemassa olon kyllä hyväksyn.Annan sen olla ja nauran partaani "lampaita" katsellessani.
Mielestäni elämällä,jota ei eletä omilla ehdoilla,ei ole arvoa.Helpompaa se toki voi olla joiltain osin.Itseäni en suostu syyllistämään miltään osin.Itsekkyys,ja oman pesän lämmittäminen on täysin luonnollinen piirre.
Ikä on vähän turhan helppo argumentti.Se vedetään ikään kuin jonkinlaisena "sittenpä näet itsekkin"-jokeri korttina esiin.
Arvostan kyllä elämän kokemusta ei siinä mitään,mutta se ei sinänsä päde.Jokainen ihminen lähtee eri lähtökohdista,ja elää elämäänsä näistä lähtökohdista.
Omat haluni ovat tässä iässä aika hyvin selvillä,toki ne voivat muuttua,ja muuttuukin,mutta en usko,että sinä kaksinkertaisella iällä,voit mitenkään tietää minun parastani.Sinä vain valitsit jotenkin,ja siinä kävi jotenkin.Mikään ei takaa,että minä kokisin samoja pettymyksiä,tai samoja onnen tunteita,samoista kokemuksista.
Se että joku on johonkin ikään mennessä käynyt haudan partaalla ryypiskelyn(joka lähti 4 kaljasta illassa juomisesta)takia ja "ottanut opikseen" ja "tehnyt parannuksen",ei kerro hänen todellisista haluistaan mitään,ainoastaan arvojen muuttumisista(yleensä olosuhteiden pakosta).Eikä se kerro tulevista ihmisistä mitään.Yleensä teoilla ja valinnoilla on seuraukset.Se ei tarkoita sitä,että seurausten sattuessa pitää hattu kourassa katua tekojaan,ne tehtiin,koska niin haluttiin,elämä olisi ollut täysin arvoton,jos ei olisi kulkenut sitä polkua ja saanut yrittää.
En ole nyt ihan varma mitä R.T. oikein markkinoi. Jotain kai siihen suuntaan, että omat halut pitää toteuttaa yhteisön arvoista ja painostuksesta piittaamatta.
Olen itsekin melkoinen oman tien kulkija, joten ymmärrän tuon näkökulman ihan tarpeeksi hyvin. Jotenkin tässä on nyt mielestäni asetettu yksilö ja yhteisö vähän liian tiukasti nokikkain.
Onhan nimittäin niin, että yksilön halut on aika monimutkainen käsite nekin, vaikka yhteisö ei liittyisi mitenkään asiaan. Haluan yhtäältä tätä, toisaalta tuota. Olisi mukava vetää kännit, mutta harmittaa jälkeenpäin kun on krapula ja rahatkin on menneet.
Eli juominen voi olla samalla aikaa haluttava asia (haluan ottaa kännit) ja toisaalta ongelma ja ei-haluttava asia (en halua krapulaa, en halua kaljamahaa, en halua kehittää alkoholisairauksia, ja rahoillekin on parempaa käyttöä).
Minun mielestäni pointti on se, että oppii erottamaan mikä on oikeasti hyväksi pitkällä tähtäimellä. Kaikkia yllykkeitä ei kannata toteuttaa, vaikka oman tien kulkija olisikin. Joskus voi olla loppujen lopuksi myös oman onnellisuuden kannalta parempi, että on vähän puritaani ja tylsä tyyppi, ja pidättäytyy jostain sinänsä nautinnollisesta toiminnasta. Ja lisäksi niin saa ehkä yhteisön hyväksynnän, ja onhan sillä jotain merkitystä joskus silläkin.
Sori että puutuin teidän kannunvalantaan, mutta onhan tämä toisaalta vapaa foorumi.
Ei siinä mitään.Saahan sitä kirjoittaa "väliin".Ei tää mikään meidän keskinäinen kirjoittelu palsta ole.
Niin.En mää mitään markkinoi.Mut niinhän se on,ei kai yhteisön arvot kauheasti paina itseään toteuttavalle yksilölle?Arvoja rikkomalla ei satuta ketään,mutta rikkomatta jättämisellä voi satuttaa itseään.
En ole oikein vakuuttunut siitä,että onko ihminen luonnostaan omaa etuaan pitkällä tähtäimellä ajatteleva olento.Puritaani ja tylsä tyyppi voi olla minun puolestani,kunhan se palvelee omia haluja.
Jos elämä on tässä,kannattiko pidättäytyminen ja pitkällä tähtäimellä ajattelu jos kuolet huomenna?Ja jos et kuolekaan,niin kannattiko lyhyellä tähtäimellä hankittu nautinnollisuus?
En tiedä.Mutta useasti(hyödyllinen ja terveellinen)pidättäytyminen on itse valhetta.
Enkä ainakaan itse sinällään kadu mitään lyhyen tähtäimen nautintoja.Kun tiedän,että teen ne kuitenkin uudestaan.Joskus on ollut krapula(ei se toivottu) ja joskus on harmittanut rahojen meno.Mutta katuminen olisi tietyllä tavalla itse valhetta,kun tiedän,että haluan tehdä samat jutut uudelleen.
Siinä olet kyllä oikeassa,että onko tässä syytä asettaa yksilöä ja yhteisöä niin kauheasti nokikkain.Asia on oikeastaan mielenkiintoisempi ihan näin yksilö valintojen kautta.
Toisaalta.Siitä pidän kiinni,että yksilön elämällä ei ole mitään arvoa(paitsi yhteisölle)jos se eletään yhteisön ehdoilla,omat halut tukahduttaen.
sen kummenpaa kannunvalantaa ole. Keskustelujen hedelmällisyys piileekin juuri siinä, että mahd moni mielipide tulee esille.
Me katsomme tätä asiaa tämän keskustelun yhteydessä eri väkövinkkeleistä - minä alkoholistin ja sinä laajemmalta näköalalta.
Kumpikin olemme oikeassa taas tavallaan. Se on onni ja joskus koko ihmiskunnan onnettomuus, että joskus tasapäisestä yhteiskunnasta löytyy omien halujensa ja ajatustensa toteuttajia.
Mutta palaan vielä keskustelun avaukseen.
Henkilö on itse seurannut kaljan käyttöään ja todennut asiantilan epätyydyttäväksi. On yrittänyt vähentää kaljan käyttöä onnistumatta siinä. Hänellä on
pieni henkilökohtainen pulma (ongelma?) miten se onnistuisi. Hän haluaisi parantaa elämänsä laatua koska itse on huomannut, ettei kalja ehkä olekaan sitä mitä hän varsinaisesti haluaa.
Tässä ei ole yksilö vs. yhteiskunta.
Minulla aivokäyrä tekee niin loivaa liikettä, etten ymmärrä sinun kysymystäsi "halusta"
Jos otetaan vaikka 1 000 otanta suomalaisista alle parikymppisistä ja kysytään mitä he elämältään haluavat. Sieltä tulee hyvin samankaltisia haluja esille, muttei kuitenkaan yhtään vastausta:minä haluan isona alkoholistiksi.
Jos on halua, niin selvittäisitkö hieman.
Minä selvitän tämän: Kukaan ei halua alkoholistiksi tietentahtoen, se on varmaa.Se on väärien ja liian helppojen ratkaisujen tulosta. Usein alkoholistilla on vaikeuksia selviytyä omien - varsinkin negatiivisten - tunteidensa kanssa. Kaikkille tunteille ei pysty antamaan edes nimeä, ei tunnista tunnetta, joten sitä ei voi käsitellä.
Esim, yksinkertaisesta päästä: minulla on jotenkin paha olla, pomo aamutöikseen v....ili ja siitä tuli otettua nokkiinsa, ei selvittänyt loppuun asiaa pomon kanssa puhumalla vaan jätti asian kaihertamaan kalloonsa, ja nyt illalla yksinollessa jo vähän itkettäkin. Moni uskoo vieläkin, että itku on pahasta ja sitä pitää peitellä ja hävetä.
Esimerkkihenkilö tietää paikan armahan: lähi -pubi, jossa ilo on ylimmillään likimain koko päivän, pari kaljaa helttaan, niin kyllä surut haihtuu. Jo helpotti.
Tulee vastaavanlainen tilanne ja esimerkkihenkilö muisti, miten suru lähtee puserosta: samalla tavalla kuin viimeksikin.
Koska se toimi edelliselläkin kerralla niin kyllähän se toimii nytkin. Ja se toimi.
Kaljalla tai muulla alkoholilla suru ja mielipahan tunteet sullotaan jonnekin mielen komeroon.
Tällainen tulee tavaksi, se on kaikkein helpoin ratkaisu.
Ja alkoholin käytön lisääntymisellä on hyvin selvä malli:pari kaljaa, neljä kaljaa, kaljaa kotiin illaksi, mutta jos ostais korin niin ei tarttis joka päivä veivata Siwassa, hitto kun kaljan kantamisessa voimatkin ehtyy, kossupullo on kevyempi kantaa, ostampa samalla alkokäynnillä pari jne. Usko pois: parista kaljasta se on monella alkanut ja ne on elämän sankareita,jotka siitä monien vuosien viinalla läträämisestä (joka päiväisestä) ovat selvinneet kuiville.
Valintoja tehtäessä alkoholin suhteen on eräs varteenotettava nyrkkisääntö: Jos vasta parin paukun jälkeen tunnet olevasi oma itsesi, niin silloin hällärit pitäisi soida.
tuo yksilö vs yhteiskunta on ehkä väärä ilmaisu.
Itse vain olen sitä mieltä,että ihminen tekee asiasta ongelman,kun "hänen kuuluu" tehdä siitä ongelma,"yhteisten arvojen" nimissä.
En tiedä johtuuko se siitä,että en ole alkoholisti,mutta itse ainakin vain jätän jonkun asian pois,jos se ei tunnu hyvältä.Ja jos se taas tuntuu hyvältä,niin käytän sitä niin paljon,kuin hyvältä tuntuu.Tuntematta syyllisyyttä.
Tuossa sinun varsin realistisessa pomo-työntekijä-peitetyt tunteet -esimerkissähän se alkoholi ei ollut itse ongelma,vaan seuraus.Tukahdutettujen tunteiden käsittelyä seuraavasta ryyppäämisestä ei voitane syyttää alkoholia,vaan niitä tukahdutettuja tunteita.Asia olisi ihan yhtä huonolla tolalla,vaikka esimerkin kaltainen henkilö jättäisi ryyppäämättä,ja jatkaisi itkun tuhertelua selvittämättömien asioiden johdosta iltaisin yksin.
"Valintoja tehtäessä alkoholin suhteen on eräs varteenotettava nyrkkisääntö: Jos vasta parin paukun jälkeen tunnet olevasi oma itsesi, niin silloin hällärit pitäisi soida."
-ei ole olemassa auktoriteettia,joka yksilölle sanoo,milloin hälytyskellojen pitäisi soida.On olemassa erilaisia elämiä.kylmää faktaa on,että kukaan ei tiedä toisen parasta paremmin kuin toinen itse.Etenkään niin kauan,kuin toinen tuntee voivansa hyvin.
Ainoastaan voidaan vetää esiin "sillekkin kävi niin"-haamuja.Mutta se ei todista mitään seuraavan ihmisen kohdalla.
Alkoholismissa onkin nimen omaan kysymys tunteista, niiden sivuutttamisesta, tunnistamattomuudesta tai tukahduttamisesta miten vain.
Kaljalla tai muulla viinalla tapettiin tunne.
Tämä tylsemmältä tuntuva vaihtoehto on eteenpäin vievä. Esimerkkihenkilö tunnistaa tietysti tunteen: tuli paha mieli kun pomo kävi kimppuun,itkeskelee vaikkapa yksikseen mutta koko ajan käy läpi sitä pahaamieltään ja alitajuisesti selvittää sitä.
Tuntee tunteen alusta loppuun - läpi.
Kaikkein paras vaihtoehto olisi vielä ottaa asia pomon kanssa puheeksi seuraavana päivänä.
Viimeiseen kappaleeseesi minulla ei olekaan kanttia ottaa kantaa, koska ne ovat lääkärin lausumat sanat, jotka tuohon kirjoitin hälytyskellojen soimisesta.
Lääkärit-nuo kansamme auktoriteetit.
Eikö ihmisellä ole hyvä olla jos hän uskoo että hänellä on hyvä olla?
-ei lääkäreiden mielestä.Heidän mielestään pitää tehdä joku diagnoosi ja tuntea pahaa oloa ja parantua.Vaikka ei sitten enää luulisikaan tuntevansa hyvää oloa.
Tunteiden käsittelystä olen kanssasi täysin samaa mieltä.Sisään kerääminen ei ole hyvä juttu.
Mutta sitä me emme kumpikaan(samaa mieltä olevat)voi sanoa,etteikö tunteen tappaminen voisi jollekkin olla oikea tie.Onhan sekin tunne,että ei tunne.Mielestäni kaikkia impulssit ja tunteet pitää sallia sellaisenaan.Myös se tunne,että haluaa tappaa tämän tunteen.
Ei ole olemassa oikean elämän mallia.Sitä ei voi kertoa edes lääkärit.
> ihminen tekee asiasta ongelman,kun "hänen kuuluu" tehdä siitä ongelma,"yhteisten arvojen" nimissä.
Kaikella tällä todistat, että et oikeastaan edes tajua mistä puhut. Sinulla ei ole harmainta aavistusta siitä, mitä alkoholismi oikeastaan on.
>En tiedä johtuuko se siitä,että en ole alkoholisti,mutta itse ainakin vain jätän jonkun asian pois,jos se ei tunnu hyvältä.
Eli miten tämän mahdollisimman helposti sanoisi: et ole alkoholisti. "En tiedä johtuuko...". Ja tasan johtuu. Alkoholisti on menettänyt kontrollin alkoholin suhteen. Helppo sinun on sanoa mitä huvittaa. Vitun viisastelija.
Jos suoraan sanon, R.T., olet pelkkä hävytön paska, joka yrittää suistaa ihmisiä juomaan. Olet pelkkä omaa munaasi imevä terskaperse. Nauti oman munasi mausta, kun et mitään muuta saa.
Ei kai siinä muu auta kuin keskittyä juomisen kielteisiin puoliin ja korostaa niitä itselleen.
Pikku kaljoitteluun, niin mukavaa kuin se toisaalta onkin, liittyy ainakin seuraavat kielteiset puolet:
- Rahanmeno. Ei kaikille ongelma, mutta useimmilla suurkuluttajilla olisi parempaakin käyttöä rahoilleen. Sixpäkki maksaa 6 euroa. 4 sixpäkkiä viikossa maksaa 25 euroa/viikko eli 100 euroa/kk. Ja tämä oli vasta pikku kaljoittelua, siihen vielä varsinaiset ryyppyreissut erikseen päälle.
- Mopo voi karata käsistä. Siitä, minkä piti olla 6 kaljaa, saattaa tulla 16. Ainakin itselläni on taipumusta siihen, että pikku kaljoittelu riistäytyy totaaliseksi ryyppyillaksi, etenkin nyt kun työttömänä olen. Kun ei ota ensimmäistäkään, tätä vaaraa ei ole.
- Paino-ongelmat. Sixpäkki olutta sisältää energiaa saman verran kuin 300 gramman pizza, eikä se ole ihan vähän. Makeat juomat, kuten siiderit ja lonkut, ovat vielä paljon energiapitoisempia. Lisäksi alkoholi kiihdyttää ruokahalua huomattavasti. Lähes kaikilla suurkuluttajilla on kaljamaha, eikös tämä jo jotain kerro.
- Unihäiriöt. Alkoholi heikentää unen laatua, vaikka ei mitään hirveää määrää ottaisikaan, ja varsinkin rankempi känni pilaa yöunen totaalisesti.
- Yleinen ahdistuneisuus ja mielialan lasku. Eihän juomatta oleminen tietysti kaikkea ahdistusta poista, mutta juominen kyllä ahdistusta lisää. Usein toistuva ryypiskely häiritsee aivojen toimintaa niin, että ainoat hyväntuuliset hetket ovat oikeastaan ne nousuhumalassa vietetyt. Tästä palautuminen kestää jonkin aikaa, mutta se tapahtuu kyllä.
Tässä on oikeastaan kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin alkoholinkäytön /- tilaston laskemisesta. Eli mitä siitä saa, hyvässä ja pahassa. Monta kertaa viikossa toistuva ryypiskely, varsinkin yksin, ei kerta kaikkiaan ole kaiken vaivan arvoista.
Ja voihan sitä joskus ottaa. Ehkä voisit kääntää tuon "Sehän on vain tämä ilta (kun juon)" toisin päin: "Sehän on vain tämä ilta, kun joudun olemaan selvin päin. Jos todella haluan, voin taas huomenna ottaa. Mutta vasta huomenna."
Siitä vaan sinnittelemään. Vaikeaa se on muillakin, mutta ei kai tässä auta.
Ikääsi en tiedä, eikä sillä ole väliäkään.
Sillä on taas väliä, kuinka kova halusi on lopettaa juominen?
Jos olet KOVIN nuori, 13-17v, niin et ole vielä alkoholisti...ehkä...? Sekin mahdollisuus on olemassa jo nuorella iällä.
Kirjoituksestasi sai sen kuvan, ettet halua lopettaa kokonaan juomista?!
MUTTA, kuvauksestasi sain myös sellaisen kuvan, että jos et jo ole alkoholisti, niin olet kovaa kyytiä tulemassa sellaiseksi!
Alkoholisti EI voi ottaa ensimmäistäkään kaljaa. Hänelle jää putki päälle heti, ja selittelee itselleen juuri sinun tyyliin sitä juomistaan.
PARAS konsti on mennä AA-kokoukseen kuuntelemaan muiden alkoholistien tarinoita, jos sattuisit tunnistamaan niistä itsesi. (alkoholisti on AINA alkoholisti, juo hän tai on raitistunut)
Tämä on HIUKAN vaikeaa, kun ei tiedä kuinka kauan olet jatkanut tuohon tyyliin??
Itse en ole juonut koskaan, mutta silti lähdin uteliaisuuttani AA:han kuuntelemaan niiden tarinoita. Menin siksi, kun seurustelin holistin kanssa, enkä ymmärtänyt häntä ollenkaan.
Hän kävi muutaman kerran, mutta minä kävin toista vuotta, koska oli hyvin mielenkiintoista kuunnella niitä elämäntarinoita.
Siellä on myös nuoriakin.
Paras paikka käydä kuuntelemassa, on tuo Hämeentiellä kokoontuva avoin VUORI-ryhmä.
Seurakunnan tiloissa kokoontuu. Torstaisin kello 19.00.
Sinne saa mennä kuka vaan, mutta EI kännissä! Siellä EI tarvitse puhua!! Paikka on iso, joten sulaudut sinne mainiosti. Sinne mahtuu ainakin sata henkeä.
Alustuspuhe kestää 20 minuuttia, ja puheenvuorot sen jälkeen 3 minuuttia per henkilö. Kokous loppuu kello 20.30, jonka jälkeen saa kahvia ja pullaa.
Raahaa kaverisi mukaan, jos et uskalla yksin mennä katsomaan paikan meininkiä.
Nyt minä menen nukkumaan. Hyvää yötä sinulle. Mieti.