Hesarin uutisesta 31.3:
75-vuotias leskirouva oli omaisuuden osituksessa saanut miehensä omistamia osakkeita n. 150.000 euron edestä. Pankin kehotuksesta hän kaksi vuotta myöhemmin myi osakkeet ja sijoitti varat pankin omiin sijoitustuotteisiin. Osakkeiden myynnistä rouvalle seurasi n. 30.000 euron verolasku, mihin hän ei ollut osannut varautua.
Pankin sijoitusneuvoja perusteli neuvojaan sillä, että hän oletti rouvan saaneen osakkeet mieheltään perintönä. Hänen olisi kannattanut pyytää nähtäväkseen osituskirja, mistä olisi selvinnyt, että saantoperuste ei ollut perintö, vaan ositus; rouva oli saanut osakkeet tasinkona.
Jos saantona olisi ollut perintö, osakkeiden hankintamenona luovutusvoittoverolaskelmassa olisi käytetty niiden perintöverotusarvoa; tällöin luovutusvoittoa olisi ollut luovutushinnan ja perintöverotusarvon erotus. Mutta kun saantona olikin ositus, hankintamenona käytetään ositusta edeltävää saantoa eli sitä hintaa, minkä rouvan mies oli osakkeet ostaessaan aikanaan niistä maksanut, tai vaihtoehtoisesti hankintameno-olettamaa, mikä 10 vuotta omistetuissa on 40 % ja alle 10 vuotta omistetuissa osakkeissa 20 % luovutushinnasta.
Kun tästä tapahtumasta oli kulunut vähintään kymmenen vuotta, hankintameno oli 40 % luovutushinnasta 150.000 eurosta eli 60.000 euroa ja luovutusvoittoa loppuosa eli 90.000 euroa, mistä luovutusvoittovero oli 29.400 euroa. Jos rouvan mies olisi omistanut ko. osakkeet alle 10 vuotta, luovutusvoittoveroa hankintahintaolettamaa käyttäen olisi mennyt 39.600 euroa.
Järkevämpää olisi osituksessa ollut, että - jos mahdollista - leski olisi saanut tasinkona osakkeiden asemesta muuta omaisuutta. Kun osakkeet olisivat tulleet puolisoiden lapsille, nämä osakkeet myydessään olisivat selvinneet - jos voittoa olisi ylipäätään tullut - murto-osalla siitä luovutusvoittoverosta, joka leskelle myymisestä seurasi.
Yleisempi ohjekin tapauksesta on saatavissa: Jos iäkäs henkilö ajattelee perillistensä etua, hän ei myy omistamiaan osakkeita ostaakseen tilalle muita osakkeita tai muita sijoituskohteita, vaan jättää osakesalkkunsa koskemattomana perinnöksi.
Esimerkki:
Osakesalkku 300.000 euroa, omistettu > 10 vuotta, verot kaikkiaan
A. Omistaja myy osakkeet
- luovutusvoittovero hankintameno-olettamalla 60.000 euroa
- perinnöksi 240.000 euroa, perintövero yhdelle 1. veroluokassa 28.100 euroa
- verot kaikkiaan 88.100 euroa.
B. Osakesalkku 300.000 euroa perinnöksi
- verot kaikkiaan (= perintövero) yhdelle 1. veroluokassa 37.700 euroa
C. A-vaihtoehdon tappio 50.400 euroa.
75-vuotias leskirouva oli omaisuuden osituksessa saanut miehensä omistamia osakkeita n. 150.000 euron edestä. Pankin kehotuksesta hän kaksi vuotta myöhemmin myi osakkeet ja sijoitti varat pankin omiin sijoitustuotteisiin. Osakkeiden myynnistä rouvalle seurasi n. 30.000 euron verolasku, mihin hän ei ollut osannut varautua.
Pankin sijoitusneuvoja perusteli neuvojaan sillä, että hän oletti rouvan saaneen osakkeet mieheltään perintönä. Hänen olisi kannattanut pyytää nähtäväkseen osituskirja, mistä olisi selvinnyt, että saantoperuste ei ollut perintö, vaan ositus; rouva oli saanut osakkeet tasinkona.
Jos saantona olisi ollut perintö, osakkeiden hankintamenona luovutusvoittoverolaskelmassa olisi käytetty niiden perintöverotusarvoa; tällöin luovutusvoittoa olisi ollut luovutushinnan ja perintöverotusarvon erotus. Mutta kun saantona olikin ositus, hankintamenona käytetään ositusta edeltävää saantoa eli sitä hintaa, minkä rouvan mies oli osakkeet ostaessaan aikanaan niistä maksanut, tai vaihtoehtoisesti hankintameno-olettamaa, mikä 10 vuotta omistetuissa on 40 % ja alle 10 vuotta omistetuissa osakkeissa 20 % luovutushinnasta.
Kun tästä tapahtumasta oli kulunut vähintään kymmenen vuotta, hankintameno oli 40 % luovutushinnasta 150.000 eurosta eli 60.000 euroa ja luovutusvoittoa loppuosa eli 90.000 euroa, mistä luovutusvoittovero oli 29.400 euroa. Jos rouvan mies olisi omistanut ko. osakkeet alle 10 vuotta, luovutusvoittoveroa hankintahintaolettamaa käyttäen olisi mennyt 39.600 euroa.
Järkevämpää olisi osituksessa ollut, että - jos mahdollista - leski olisi saanut tasinkona osakkeiden asemesta muuta omaisuutta. Kun osakkeet olisivat tulleet puolisoiden lapsille, nämä osakkeet myydessään olisivat selvinneet - jos voittoa olisi ylipäätään tullut - murto-osalla siitä luovutusvoittoverosta, joka leskelle myymisestä seurasi.
Yleisempi ohjekin tapauksesta on saatavissa: Jos iäkäs henkilö ajattelee perillistensä etua, hän ei myy omistamiaan osakkeita ostaakseen tilalle muita osakkeita tai muita sijoituskohteita, vaan jättää osakesalkkunsa koskemattomana perinnöksi.
Esimerkki:
Osakesalkku 300.000 euroa, omistettu > 10 vuotta, verot kaikkiaan
A. Omistaja myy osakkeet
- luovutusvoittovero hankintameno-olettamalla 60.000 euroa
- perinnöksi 240.000 euroa, perintövero yhdelle 1. veroluokassa 28.100 euroa
- verot kaikkiaan 88.100 euroa.
B. Osakesalkku 300.000 euroa perinnöksi
- verot kaikkiaan (= perintövero) yhdelle 1. veroluokassa 37.700 euroa
C. A-vaihtoehdon tappio 50.400 euroa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tässä casessahan tuon osituksen ja perinnönjaon tehnyt juristi on sössinyt homman aika pahasti. Hesarin jutussa hän kertoo, että tarkoitus oli, että sijoitusasioista mitään tietämätön rouva saa osituksessa osakkeita, jotka hän voi tarvittaessa myydä. Näin sitten tehtiinkin, ja rouvalle tuli isot verot.
Osakkeethan ovat riskipitoisimpia sijoituskohteita mitä on ylipäätään olemassa, eikä niihin kannata sijoittaa sellaisen henkilön, joka ei seuraa sijoitusasioita aktiivisesti. Jos kerran nuo osakkeissa kiinni olevat varat kuitenkn haluttiin leskelle, olisi osakkeet ehdottomasti kannattanut myydä ennen ositusta. Tämän jälkeen leski olisi voinut saada tasinkona rahaa. Hankintameno-ongelma olisi ollut ratkaistu.
Ja kun kerran leski ei sijoitusasioita aktiivisesti halunnut/osannut seurata, oli järkevä sijoituskohde juurikin rahastot, joita pankki olikin ehdottanut. Ja tuo säästöhenkivakuutus oli rouvan kannalta nimenomaan hyvä kohde. Vakuutuksestahan on mahdollista nostaa varoja ilman mitään veroseuraamuksia, ja aikanaan perilliset maksavat varoista vain perintöveron. Luovutusvoittoveroa ei siis lainkaan tule, vaikka sijoituskohteita myytäisiin, ja ne olisivat voitolla. Lisäksi tiettyihin säästöhenkivakuutuksiin on mahdollista saada kuoleman varalle pääomaturva, mitä ikäihmiset varmasti arvostavat. Muistaakseni juuri Nordealla on tällainen tuote.
Vaikuttaa siltä, että tämä rouvan juristi ei ollut lainkaan vero- tai perintöasioiden asiantuntija. Miksi rouva oli sitten valinnut hänet? Ehkä hän oli halpa. Mutta tuli sitten rouvalle kalliiksi.
Ihmettelin juttua lukiessani miten juristi oli kehdannut vielä lähteä kommentoimaan asiaa, koska kyse oli hänen omasta mokastaan.
Ja itse asiassa tuossa casessahan kyse ei ollut perintöverosuunnittelusta vaan luovutusvoittoverosuunnittelusta.
Kun on kysymys iäkkään henkilön varojen sijoittamisesta, niin silloin päällimmäisenä yleensä on, kuinka perintö jätetään mahdollisimman edullisesti verotuksen kannalta. Puhutaan perinnön verosuunnittelusta, mihin toki kuuluu perintöveron ohella myös luovutusvero, kuten laskelmistani ilmenee.
Kyllä se perintövero on ihan sama, oli sijoitukset mitä tahansa. Ainoa jossa on erilainen (kalliimpi) verokohtelu, on kapitalisaatiosopimus. Ja vielä tänä vuonna tietysti säästöhenkivakuutus on se perillisille verotuksellisesti edullisin vaihtoehto.
Monesti oleellisimmat verotusta koskevat ratkaisut tehdäänkin juuri osituksessa, kuten 88989 totesi. Ei osituksen jälkeen enää luovutusvoittoveroja suunnitella. Ainoa mitä pystyy tekemään, on se että ei myy omaisuutta. Eikä se nyt mitään varsinaista suunnittelua ole.
"Vakuutuksestahan on mahdollista nostaa varoja ilman mitään veroseuraamuksia, ja aikanaan perilliset maksavat varoista vain perintöveron. Luovutusvoittoveroa ei siis lainkaan tule, vaikka sijoituskohteita myytäisiin, ja ne olisivat voitolla."
Pikku tarkennus:
Varoja voidaan verotta nostaa sijoitettuun pääomaan asti, mutta jos nostetaan sen ylittäviä tuottoja, näiltä osin vakuutuksenottaja maksaa pääomatuloveron.
Veroetu tulee siitä, että vakuutuksen sisällä voidaan voitolla olevia kohteita myydä ilman luovutusvoittoveroa ja ostaa koko rahalla muita kohteita tilalle. Osakesijoittaja sen sijaan voitolla olevat osakkeet myydessään on tuotoistaan verovelvollinen, joten sijoitettavaa uuteen kohteeseen on veron verran vähemmän.
"aikanaan perilliset maksavat varoista vain perintöveron"
Näin, jos edunsaajat kuuluvat 1. perintöveroluokkaan tai edunsaaja on vakuutuksenottajan kuolinpesä. Muut maksavat saamistaan varoista pääomatuloveron.
"Monesti oleellisimmat verotusta koskevat ratkaisut tehdäänkin juuri osituksessa, kuten 88989 totesi. Ei osituksen jälkeen enää luovutusvoittoveroja suunnitella."
Mitähän tuollakin madoit tarkoittaa? Olin jo aloituksessa painottanut osituksen merkitystä. Luetun ymmätämisen puutetta? Kas näin:
"Järkevämpää olisi osituksessa ollut, että - jos mahdollista - leski olisi saanut tasinkona osakkeiden asemesta muuta omaisuutta. Kun osakkeet olisivat tulleet puolisoiden lapsille, nämä osakkeet myydessään olisivat selvinneet - jos voittoa olisi ylipäätään tullut - murto-osalla siitä luovutusvoittoverosta, joka leskelle myymisestä seurasi."
Vielä:
"Kyllä se perintövero on ihan sama, oli sijoitukset mitä tahansa."
Perintövero on sama, mutta et näytä tietävän, että jos sijoitushenkivakuutuksen edunsaajana on 2. veroluokkaan kuuluva, hän ei maksa vakuutuskorvauksesta perintöveroa, vaan pääomatuloveroa.
Vinkki sinulle ja muillekin: Jos säästöhenkivakuutuskorvaus on tarkoitettu vaikkapa vakuutuksenottajan avopuolisolle tai sisarukselle, voi olla verotuksellisesti edullisempaa määrätä edunsaajaksi kuolinpesä ja testamentilla määrätä siitä, kuka kuolinpesälle maksettavan korvauksen saa.
Aivan oikein eli nimenomaan ne sijoitetut pääomat voi nostaa verovapaasti. Tuoton jos nostaa, niin siitä menee normaali pääomatulovero.
Eli juuri se on vakuutuksenottajalle verotuksellisesti edullista, että sijoituksiaan voi realisoida verovapaasti (pääoman osalta siis). Kaikissa muissa sijoituskohteissahan omistaja joutuu maksamaan luovutusvoittoveroa, kaikista realisoinneista (jos voittoa siis on kertynyt). Eroa ei ole vain osakkeisiin nähden, vaan mihin tahansa sijoituskohteeseen, oli kyseessä sitten rahastosijoitus tai vaikka sijoitusasunto.
Ja toinen veroetu vakuutuksissa on tosiaan tuo, että sijoittaja pääsee sijoittamaan myös tuotot täysimääräisesti. Tätä tosin ei voi tehdä lainkaan, jos vakuutukseensa haluaa pääomaturvan. Silloin sijoituskohteena voi olla vain maltillinen rahastokori, eli vaihdella eri kohteiden välillä ei voi.
Tässä Hesarin tapauksessa leskirouvalla oli lapsia, joten oletettavasti vakuutuksen edunsaajat kuuluivat nimenomaan 1. perintöveroluokkaan. Jos taas haluaa jättää perintöä 2. veroluokkaan kuuluville, niin vakuutuksen edunsaajaksi voi määrätä kuolinpesän. Näin ei pääomatuloveroa mene. Tosin isoissa perinnöissä tulee kuitenkin edullisemmaksi, että osa perinnöstä menee tuloveron puolelle.
"Tosin+isoissa+perinnöissä+tulee+kuitenkin+edullisemmaksi,+että+osa+perinnöstä+menee+tuloveron+puolelle."
No+voi+hyvänen+aika!+Laskeskelit+sitten+jotain+ihan+muuta+kuin+mistä+minä+puhuin.
A.++1.030.000
Joo, tuo tuli minullekin aikanaan yllätyksenä. Tosin törmäsin siihen ennen noita vuodenvaihteen perintöveron kevennyksiä, eli ero oli isompi kuin nykyään. Ja kyse oli miljoonapesästä. Aika harvahan on näitä joutunut laskeskelemaan..
Itsellänikin tulee vastaan tilanne että perin osakkeita.
Olen miettinyt myös tuota pääomaveroa.
perintöverohan määräytyy kuolinhetken arvoon.
Jos esim. isäni on ostanut osakkeita 1000€ ja niiden arvo on kuolinhetkellä 10 000€.
Maksetaanko perintövero 1000€ vai 10 000€ mukaan?
Kun sitten myyn osakkeet vaikka 11 000€, maksanko perunkirja-arvon hankintahinnan mukaan luovutusvoittoveron vai tuon alkuperäisen hankintahinnan mukaan?
Ei kai verotus voi olla niin ankara että maksetaan ensin 10 000€:sta perintövero ja myöhemmin vielä 10 000€:sta luovutusvoittovero?
Asialla on merkitystä siinä että jos osakkeiden hankintahinta on perukirja-arvo niin siinä kannattaa ottaa riski pienestä arvojen alenemisesta.
Mutta jos luovutusvoittovero määritellään perintöosakkeissa hankintahinnan mukaan silloin pörssikurssin lasku-uhan alla kannattaa jo myydä isän elinaikana.
Maksat+perintöveron+siitä+arvosta,+mikä+osakkeilla+oli+perittävän+kuolinpäivänä.+Kun+niitä+myyt,+hankintameno+on+tuo+perintöverotusarvo+-+tai+valinnan+mukaan+20+%+luovutushinnasta,+jos+omistusaikasi+on+<+10+v,+muutoin+40+%+luovutushinnasta.
Paras,+edullisin+ja+yksinkertaisin+perintövero+suunnittelu+on+kun+muuttaa+esim.+viroon.+Eipähän+tarvitse+maksaa+perintöveroa+ollenkaan.+Säästi+juuri+perintöverotuksessa+100%.+Eikä+tarvitse+kikkailla+mitään+hirveitä+temppuja+että+saat+säästettyä+jonkun+onnettoman+prosentin.+Miksi+tehdä+asioista+vaikeampia+kun+ne+ovat+?
Taidat puhua palturia. Muuttaa nimittäin pitää sekä perittävän että perillisen, ellei jompikumpi asu jo ennestään Virossa - tai Ruotsissa.
Myös kiinteä omaisuus pitää siirtää myös, muuten verotetaan suomessa.
Siinäpä vasta kuningasajatus! Mites ajattelit ne kiinteistöt siirtää?!