Heräsin eilen aamulla puoli kuusi painajaisesta. Näen niitä todella paljon, jo lapsesta asti, joten syy tapahtuneeseen ei ollut painajainen. Mutta olipa syy herätä. Tajusin hereillä ollessani, että sydämeni rytmi ei ollut ihan normaali, olo oli todella levotonta rintakehässä ja vasenta käsivartta pisteli sormista. Kun nousin istuma-asentoon tajusin että käsivarsi oli osittain puutunut, ja hauiksen ympärillä oli eräänlainen paine. Sydämeni syketiheys nousi samalla varmaan kahteensataan.. En saanut sitä hidastumaan, vaikka yritin ottaa rauhallisesti ja palasin makuuasentoon. Kohtausta kesti noin puoli tuntia.
Minulla on ollut erilaisia muljahduksia ja ihmeellistä värinää ja heikkouden tunnetta sydämen tienoilla jo muutaman vuoden. Mutta mikään niistä ei ollut mitään eilisaamuun verrattuna. Se oli pelottavaa, melkein soitin ambulanssin itselleni, sillä en uskaltanut nousta sängystä verenpaineen nousun pelossa. Voi sanoa, että sillä hetkellä luulin saavani sydänkohtauksen, vaikka siinä sydämen kaiken järjen mukaan pitäisi lakata toimimasta ja minulla se laukkasi tuhatta ja sataa.
Menin terkkarille, jolta sain samaksi aamupäiväksi lääkäriajan yths:ltä. Häneltä sain lähetteen sairaalaan ja istuskelin koko päivän iltapäivään asti, jonka aikana otettiin verikoe veritulppaa tutkittaessa ja sydänkäyrä. Kumpikin oli ok, mitään muutoksia ei ole. Pelkään silti. Sydämeni ei tunnu normaalilta, en ainakaan usko, että jyskytykset pitäisi tuntua niin kovaa kuin ne nyt tuntuvat.. Olen 22-vuotias, eikä suvussamme ole kukaan kuollut sydänkohtaukseen tms kärsinyt sydänsairauksista. Pitäisikö tässä vain todeta, että näinkin voi käydä ja jatkaa elämää eteenpäin niinkuin ei mitään olisikaan?
En uskalla enää urheilla niin paljon, sillä se tunne kun sydämen syke nousee on ihan liian pelottava. Tuntuu etten pysty hallitsemaan itseäni ja saan paniikkikohtauksen.
Minulla on ollut erilaisia muljahduksia ja ihmeellistä värinää ja heikkouden tunnetta sydämen tienoilla jo muutaman vuoden. Mutta mikään niistä ei ollut mitään eilisaamuun verrattuna. Se oli pelottavaa, melkein soitin ambulanssin itselleni, sillä en uskaltanut nousta sängystä verenpaineen nousun pelossa. Voi sanoa, että sillä hetkellä luulin saavani sydänkohtauksen, vaikka siinä sydämen kaiken järjen mukaan pitäisi lakata toimimasta ja minulla se laukkasi tuhatta ja sataa.
Menin terkkarille, jolta sain samaksi aamupäiväksi lääkäriajan yths:ltä. Häneltä sain lähetteen sairaalaan ja istuskelin koko päivän iltapäivään asti, jonka aikana otettiin verikoe veritulppaa tutkittaessa ja sydänkäyrä. Kumpikin oli ok, mitään muutoksia ei ole. Pelkään silti. Sydämeni ei tunnu normaalilta, en ainakaan usko, että jyskytykset pitäisi tuntua niin kovaa kuin ne nyt tuntuvat.. Olen 22-vuotias, eikä suvussamme ole kukaan kuollut sydänkohtaukseen tms kärsinyt sydänsairauksista. Pitäisikö tässä vain todeta, että näinkin voi käydä ja jatkaa elämää eteenpäin niinkuin ei mitään olisikaan?
En uskalla enää urheilla niin paljon, sillä se tunne kun sydämen syke nousee on ihan liian pelottava. Tuntuu etten pysty hallitsemaan itseäni ja saan paniikkikohtauksen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla varmaan kaikki hyvin. ole onnellinen, että sinulla on rintalihakset, jotka voivat väristä ja silleen. Urheile ja rasita itseäsi henkihieveriin, siitä SYDÄNKIN tykkää. Olet nuori, paina päälle elä täysillä.
Saataisi olla mahdollista, että kärsit silloin yöllä sydämentykytyksestä - inhottava, mutta tapauksessasi vaaraton ilmiö.
Ehkä painajaisesi tai muu henkinen rasitus laukaisi kohtauksen. Kätesi oli todennäköisesti puutunut huonon nukkuma-asennon seurauksena.
Luota lääkäreihin, mutta mikäli kohtauksia alkaa ilmetä useammin, pyydä Holter-seuranta (kannettava laite, joka rekisteröi sydämenlyöntisi ympäri vuorokauden - voit siis olla kotona). Nauha puretaan sairaalassa, jolloin selviää mahdollinen poikkeavuus sydämesi toiminnassa. Joudut tosin kirjaamaan ylös kaikki toimesi mittauksen aikana, että esim.luonnollinen pulssin kiihtyminen saa selityksensä.
Älä tarkkaile liikaa itseäsi, ettei elämä mene turhan pelkäämiseen. Olet nuori, eikä sinulla varmasti ole ainakaan mitään välitöntä hengenvaaraa, vaikka kohtauksesi taatusti ikävä kokemus olikin :)
PALPITAATIO
Itselläni oli samanlainen kohtaus ja on toistunut sen jälkeen. Itselläni huomasin, että kohtauksen aikana hengitän liian kiivaasti eli hyperventiloin. Kun keskittyy hengittämään rauhallisesti niin ainakin ittelläni kohtaus rauhoittui. Lääkärit väittää masikseksi ja kaikeksi, että sen takia tulee, mutta uskon itselläni johtuvan muusta syystä. Erityisen helposti tulee nyt talven aikana kun muutenkin on niin vaikeeta ju nou. Relaat ja opettelet vaikka meditaatiota. Todennäköisesti ehkä johtu sun painajaisesta en tiiä.
Hei!
Kuule, olen myös kohtalotoverisi, tosin jo vanhempi 31v, mutta minulla nämä oireet alkoivat murkkuiässä 15 vuotiaana, oli voimakkaita tykytyskohtauksia lentistreenissä, jotka hyppy aina laukaisi, niitä on ollut pari myös viime vuosina, ne menivät aina parissa minuutissa ohi.Jalkoihin jää löysä väsynyt olo. Muulla ajalla lähes päivittäin on ollut muljahteluja ja välillä pieniä värinäkohtauksia eli outoa epäsäännöllistä tiheää rytmiä 5-10 sekunnin ajan, sen jälkeen vähän heikko olo. Olen ollut pari kertaa ekg:ssä, siellä löytyi vain eteisperäisiä lisälyöntejä eikä niitäkään kuin yksi sattunut ekg:n aikana.
Jännittävät tilanteet aiheuttavat ikäänkuin pomppisia ja väliinjättämisiä. Joku asento saattaa laukaista tai lämpötilan nopea muutos,paleleminen.Yksi ilta mennessäni jäähyltä takaisin saunaan sain saunan ovella voimakkaan tykytyskohtauksen, se meni parissa minuutissa ohi, kun panin jalat seinälle ja hengitin sitten käsiini ikäänkuin pussiin. Joku lääkäri oli neuvonut näin erästä kohtalotoveriani ja se tepsi minunkin kohdalla, rytmi palautui tumps tumps parilla voimakkaalla jysähdyskerralla.
Ja se, että jopa näistä sanotaan, että ne eivät lie hengenvaarallisia vaan tosiaan jokin hermo lähettää väärän ärsykkeen sydänlihakseen.Olen aina harrastanut aktiivisesti urheilua ja tehnyt kovaa maitohapoille vievää- ym. treeniä. Kuten sanoin, muutaman kerran urheillessa tykytys on lauennut ja sen on laukaissut poikkeuksetta hyppyharjoite minun kohdalla.
Pahinta on, kun näitä jää ajattelemaan, että pelko sydänsairauksesta kaivaa mieltä, siihen jää vähän kiinni.
Toivon tsemppiä kaikille ja vastauksia ken potee samaa.
Olen 38 v ja mulla on ollut samoja oireita jo jonkin aikaa. Aina välillä pitkillä juoksulenkeillä, kun huohottaa tai hengittää kiivaasti alkaa sydän välillä intoutumaan ja sykemittarin lukemat paukkuu n 200 - 230. Lienee sitä hyperventilaatiota. Voi kestää pisimmillään puolikin tuntia. Kohtaus häviää, kun keskittyy hengittämään rauhallisesti ja puhaltelee ilmaa voimakkaasti ulospäin.
Ja runsas kahvinjuonti saattaa olla yksi PUMPUMPUM-oireen laukaisia.