Mitäs mieltä olette saako ns. vammainen terrorisoida henkisesti auttajiaan(jatkuvasti). Toki ymmärrän että toisten apua aina tarvitsevalla on huonotkin päivänsä kuten meillä kaikilla mutta kuuluuko hyviin tapoihin olla edes pyytämättä anteeksi jos huomaa loukanneensa toista joka esim: työsuhteen vuoksi väkisinkin joutuu olemaan vammaisen hoitajana.
Asiassa ei mielestäni pitäisi olla muuta kuin avoimmuus et kaikki tai edes joskus tilanteet selvitettäisiin puhumalla niin ettei jäisi kummallekkaan paha mieli.
Itse sain omalta hoidokilta henkisesti turpiini vaikka yritin parhaani mukaan autta ja suoraan sanoen vituttaa vaihdan työpaikkaa heti kun voin. Tungosta kun avustajan hommiin ei ole niin pitäisi vammaisenkin osata sana anteeksi jos avustaja sen osaa sanoa edes silloin tällöin.
Molemminpuolinen toistensa kunnioitus pitää olla.
En tarkoita että meitä avustajia pitäisi paapoa mutta tunteet ne on meilläkin.
On pirullista olla työssä jossa vuorovaikutus kulkee vain yhteen suuntaan eli annat itsestäsi kaiken ja vuorostaan saat vittuilua "palkaksi"
Eikä koskaan voi tietää mistäpäin tuulee.
Jos tänään teet saman asian täysin samoin kun huomenna niin kaikki onkin mennyt päin persettä.
Kertokaa ihmiset autettavat ja avustajat kokemuksistanne. Tulisi tosi tarpeeseen. Miten tämmöisestä kierteestä pääsee pois vai eikö mitenkään. pidän työstäni ja alastani mutta en halua lähes jokapäivä paskasankoa niskaani edes rahasta!
Asiassa ei mielestäni pitäisi olla muuta kuin avoimmuus et kaikki tai edes joskus tilanteet selvitettäisiin puhumalla niin ettei jäisi kummallekkaan paha mieli.
Itse sain omalta hoidokilta henkisesti turpiini vaikka yritin parhaani mukaan autta ja suoraan sanoen vituttaa vaihdan työpaikkaa heti kun voin. Tungosta kun avustajan hommiin ei ole niin pitäisi vammaisenkin osata sana anteeksi jos avustaja sen osaa sanoa edes silloin tällöin.
Molemminpuolinen toistensa kunnioitus pitää olla.
En tarkoita että meitä avustajia pitäisi paapoa mutta tunteet ne on meilläkin.
On pirullista olla työssä jossa vuorovaikutus kulkee vain yhteen suuntaan eli annat itsestäsi kaiken ja vuorostaan saat vittuilua "palkaksi"
Eikä koskaan voi tietää mistäpäin tuulee.
Jos tänään teet saman asian täysin samoin kun huomenna niin kaikki onkin mennyt päin persettä.
Kertokaa ihmiset autettavat ja avustajat kokemuksistanne. Tulisi tosi tarpeeseen. Miten tämmöisestä kierteestä pääsee pois vai eikö mitenkään. pidän työstäni ja alastani mutta en halua lähes jokapäivä paskasankoa niskaani edes rahasta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jo on ihme jos ihmiset ovat niin torvia et auttajiaan haukkuvat. Eipä ihme jos joku ei jaksa vaan lähtee lätkimään kyl siin täytyy autettavankin katsoa peiliin . Niin mikäli auttajan roolissa oleva on ihmisiksi.
Mut kylhän meis kaikis on vaikka mihin lähtöön, mut tuo on kyl jotai törkeeetä. Jos joku ammatikseen joutuu oleen jonku kans pitkää päivää niin pitäis vähä ajatella niin jos se vamma ei ole korvien välissä. Kaikkee hyvää sulle ja jaksamista.
Lukijoita on ollut paljon mutta kommentteja on tullut vaan yksi kiitos vastauksesta. Alun perin oli tarkoitukseni saada eri näkökulmia asiaan koska voihan sitä sokeutu a omiin juttuihinsa ja ehkä joku vois auttaakkin tämä tilanne rassaa henkisesti kovin paljon.
Viestiisi on siinä mielessä vaikea kommentoida, että siitä ei käy ilmi kokonaistilanne. Olisi helpompi antaa mielipiteitä siitä, missä ongelma on, jos tietäisimme, mikä tapauksen tausta on.
Ensinnäkin vaikuttaa tietenkin vamman laatu. Jos kyseessä on psyykkinen kehitysvammaisuus/autistisuus, voidaan kysyä, onko tällainen henkilö varsinaisesti vastuussa tekemisistään. Tietenkään siinäkään tapauksessa auttajan ei kannata itseään loppuun polttaa. Jos käyttäytyminen on niin hankalaa, ettei siihen voi asennoitua ajatuksella "hän ei voi sille mitään", on kaikkien kannalta parempi, että avustaja ei hajota itseään kyseisessä työpaikassa enempää.
Ilmeisesti kyse on kuitenkin normaaliälyisestä ja "henkisesti terveestä" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) vammaisesta. Tällöin tilanteen hahmottaminen tietenkin riippuu siitä, voiko autettavan kanssa keskustella siitä, mikä suhteessa jurppii (vaikka oletkin avustaja ja siten "alainen", ei sinun tarvitse sietää mitä tahansa, vaan voit hyvin sanoa, että jokin hänen sanomisensa tuntuu sinusta pahalta), onko kyseessä esim. väärinkäsitys autettavan puolelta, ja millaista tämä henkinen väkivalta on. Mikäli joko itse vamma tai muut asiat tuottavat elämässä vaikeuksia autettavalle, olisi hyvä, jos hän voisi käydä erikseen psykologilla tms. purkamassa näitä tuntoja.
Itse olen tehnyt vain koulunkäyntiavustajan sijaisuuksia. On kyllä purtu, lyöty, potkittu, haukuttu tyhmäksi, varastettu taskusta esineitä jne. mutta en ota sitä henkilökohtaisesti, koska kyseessä olevat lapset ovat olleet kehitysvammaisia/kontaktihäiriöisiä. Ja toisaalta on myös halittu, silitetty päätä ja sanottu parhaaksi ystäväksi ja kivaksi aikuiseksi :).