Vetelehtijäksi kasvatettu

Lehdessä eräs 19-vuotias mies sanoo ettei halua tehdä mitään. On käynyt ammattikoulua, ollut pari päivää sivarissa, ei halua mitään työtä, ei halua etsiäkään, haluaa vain olla ja pelailla.
19-vuotias ei keksi ykskaks tuollaista asennetta. Se on hänelle sallittu pienestä pojasta. Nykypäivän kasvatus pelkää, että lapsi turhautuu, jos häneltä vaaditaan jotakin.
Miksi hänen on sallittu lintsata koulussa, miksi ei ole vaadittu työntekoa, vuokraa asumisesta, osallistumista talon töihin, pantu linnaan sivarista pakenemisesta, ahkeruutta työpaikassa?

Miten on mahdollista, että nämä koulunsa lintsanneet, ehkä päihderiippuvaiset lorvailijat saavat kaupungin asunnon, jonka kaupunki maksaa, saavat avustuksia ja muita tukia, jotta voivat sitten sulkeutua pelaamaan tietokonepelejä 24/7.

Tämä on niiten lepsujen kasvatusmenetelmien seurausta. Tämä artikkelin kuvaama ihminen ei ole väkivaltainen, mutta sittenhän on niitä, jotka heiluttavat nyrkkiään ja joutuvat pidätetyksi väkivaltaisuudesta. He ovat saaneet tapella ja hakata 15 vuotiaaksi saakka, jolloin ovat siirtyneet oikeustoimien ulottuville.
Lapsia ei enää saa lyödä, mutta lapset saavat lyödä niin toisiaan kuin vanhempiaankin, ja se ei ole minkään lain kieltämä. Miten heille voisi selvitä tuosta vaan, että 15-vuotiaana väkivaltaisuus on lopetettava. Heille määrätään sakkoja ja korvauksia, muka maksettavaksi. Ulosottomies on sitten joka tilistä nyppäisemässä osuuttaan. Nuori lopettaa työnteon, kun kokee joutuvansa ryöstön kohteeksi. Ei tuomio tunnu miltään, eikä korvausvaatimus aidolta.

Sitten ihmetellään, mikä näitä nuoria vaivaa.