Intti on kakkaa ja sekoan

Moi!
Oon juuri 3kk sitten intin aloittanut 20v poika, joka meinaa seota tähän touhuun. Aseet ja räjähteet pelottavat kuten myös sota. En sopeudu joukkoon ollenkaan. En voi olla oma itseni tässä seurassa. Kaipaan poikaystävääni 24/7, koska olen hyvin rakastunut ja elämäni ensimmäisen kerran sellaisen ihmisen kanssa, kenet haluan elämääni hyvin pitkäksi aikaa. Noin joka seitsemäs päivä täällä intissä on ihan hyvä ja olen suhteellisen iloinen. Loput 6 päivää masennun ja välillä ihan syyttäkin. Intti tuhoaa elämäni, koska jouduin lopettamaan uintiharrastuksen, joka oli suurin intohimoni pitkään. Lisäksi en pääse viettämään rakkaani kanssa aikaa tarpeeksi :( en jaksa lomillakaan olla kavereiden kanssa paljoa, koska olen viikon jäljiltä niin kovin uupunut. Tukehdun tunteisiini päivittäin ja palaan tänne aina lomilta itku kurkussa. Olen loukussa enkä tiedä muuta kuin, että samaa rataa en pysty jatkamaan. Samaistumisen tunne ja hyödylliset neuvot auttaisivat kyllä paljon. Miten tästä kannattaisi mennä eteenpäin? Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti!
165
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Päiväkerhotoimintaa nykyään. Joskus ennen 80-lukua vähän armeijantapaista.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


PVorjuuttaa kirjoitti:

Moi!
Oon juuri 3kk sitten intin aloittanut 20v poika, joka meinaa seota tähän touhuun. Aseet ja räjähteet pelottavat kuten myös sota. En sopeudu joukkoon ollenkaan. En voi olla oma itseni tässä seurassa. Kaipaan poikaystävääni 24/7, koska olen hyvin rakastunut ja elämäni ensimmäisen kerran sellaisen ihmisen kanssa, kenet haluan elämääni hyvin pitkäksi aikaa. Noin joka seitsemäs päivä täällä intissä on ihan hyvä ja olen suhteellisen iloinen. Loput 6 päivää masennun ja välillä ihan syyttäkin. Intti tuhoaa elämäni, koska jouduin lopettamaan uintiharrastuksen, joka oli suurin intohimoni pitkään. Lisäksi en pääse viettämään rakkaani kanssa aikaa tarpeeksi :( en jaksa lomillakaan olla kavereiden kanssa paljoa, koska olen viikon jäljiltä niin kovin uupunut. Tukehdun tunteisiini päivittäin ja palaan tänne aina lomilta itku kurkussa. Olen loukussa enkä tiedä muuta kuin, että samaa rataa en pysty jatkamaan. Samaistumisen tunne ja hyödylliset neuvot auttaisivat kyllä paljon. Miten tästä kannattaisi mennä eteenpäin? Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu