Miten te ootte selvinny masennuksesta? Mulla ottaa tää jo liian koville. Käyn kyllä psykiatrisella, mutta en oo saanu keskustelusta mitään apua. Oon siis 14-vuotias tyttö jolle on todettu vaikea masennus. Mä oon itsetuhoinen joka pelottaa mua itteä tosi paljon koska en tiiä kauanko jaksan enää taistella... Jos joku on/on ollu samassa tilanteessa niin olisko neuvoja? Mulla on myös syömisen kanssa ongelmia. Siitä en kyllä oo kertonu kellekään... Mä pidän itteäni läskinä enkä syö melkein mitään. Oon laihtunu 2 kk aikana 7kg. Nyt se ei enää putoo mikä ärsyttää mua tosi paljon. Mut siis mietin et miten selviin tästä kaikesta paskasta???!!!
Tähän mä tuun kuoleen
Avunhuuto
9330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos vielä laihdut sinua uhkaa kuolema tai sairastut ja menetät terveytesi elämäsi ajaksi. Eivätkö vanhempasi ole huomannut laihtumistasi. Miksi haluat laihtua?
Mä vihaan itteäni niin paljon... Ja kyllä ne kai on jotain huomannu mutta koska en oo nyt lähiaikoina saanu pudotettuu sitä yhtään nii ne ei enää tarkkaile niin paljon... Ja tiiän että tää on sairasta mutta silti...
Mulla toimii kun kuuntelen Cheekkiä. Cheek on vaan paras.
Kannattaa kuitenkin puhua äidille. Olen varma, että hän rakastaa sinua ja haluaa auttaa. Yhdessä löydätte ratkaisun. Nuorisopsykalla voi esim pyytää vaihtoa toiselle sairaanhoitajalle, mahdollisesti toisen henkilön kanssa keskusteluyhteys avautuu ja saat apua. Luota perheesi apuun ja turvaudu vanhempiisi.
Perhe ei ole vain hyviä hetkiä varten, vaan perhe tukee myös vaikeina aikoina.
Sinulla on viha itseäsi kohtaan mutta samalla halu elää ja päästä eteenpäin. Kun et voi purkaa vihaa ulos käännät vihan itseesi. Onko sinua kiusattu tai oletko menettänyt jotain sinulle tärkeää. Tiedätkö syitä miksi sinulla on paha olla?
Puhuminen ja pahan olon käsittely auttaa pois masennuksesta.
Joo kaikki alkoi kiusaamisesta koulussa... Haukuttiin läskiksi ja lutkaksi yms. Oon kyllä puhunu niistä mutta elämänhalu on kadonnu silti jo miltein kokonaan... Enkä tiiä miten selviän seuraavasta vahvasta itsetuhosesta ajatuksesta... Mitä mun kannattaa tehä sen suhteen?
Puhu ehdottomasti opettajalle ja kouluterveydenhoitajalle. Älä suostu heti alussa lääkkeisiin vaan pyydä jonkinlaista terapiaa tai keskusteluapua vaikka mielenterveyshoitajan kanssa.
Tiedän millaista tuskaa se voi olla (14 vuoden kokemuksella aikuisiässä), mutta siitä on mahdollista toipua.
Kantsii lukea ja harjoitella tietoisuustaitoja näin alkuun:
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/mitä-ovat-mindfulness-tietoisuustaidot
Ne oikeasti auttavat, kun oppii käsittelemään kärsimystä aiheuttavia ajatuksia omassa mielessä ilmiöinä, joihin ei tarvitse takertua.
Kun seuraavan kerran koet pahaa oloa, koita pitää mieli tyynenä ja vain tarkkailla sitä olotilaa hyväksyvänä ja uteliaana. Jos olet kotona, sulje vaikka silmät ja käy makamaan sohvalle ja tutki näitä mielentiloja tajunnassasi. Tällaiset meditaatiotekniikat vaativat harjoittelua, mutta niitä kantsii opetella mielen ensiaputaitona.
Opettele hyväksymään itse sellaisena kuin olet ja nauti ravinnosta SILLÄ ARVAAN SINULLA OLEVAN PERINTÖNÄ GEENI JOKA SINUA KIUSAA JA JOLLE ET MITÄÄM VOI!
No, tilanteen ei tarvitse olla tuollainen,
mutta
aikuistumisen "kynnyksellä" kehossasi tapahtuu paljon sellaista mikä saa sinut levottamaksi ja huolestut jo ennen kuin aikuistumisen vaihe on toteutnut. Sen jälkeen voisit ottaa ulkonäköäsi koskevat asiat korjattavaksi vaikka eihän ne enään aikuisena ole välttämättömiä sillä tavalla kuin nuorella jotka vertaa itseään toisiin saman ikäisiin.
Hyväksy se, että ole niin kuin toisetkin, ainut täysin kaltaises maailmassa niin kuin nekin joiden kaltainen tahdot olla sillä voihan joku olla kateellinen sinulle mutta ei sitä tunnusta!
Elä suotta sure!
On vain niin, on luonnonlaki ihan, - että sinun iässä tuntuu joskus tuollaiselta.
Syy on ihan luonnollinen: olet kasvamassa lapsesta aikuiseksi.
Itselläni oli myös ihan kauheesti masennusta tuossa iässä. - se on sitä että tuntee niin voimakkaasti kaiken ja että on niin herkkä.
Se menee kyllä ohi!
Olet reipas kun uskallat kertoa tunteistasi ja kysellä muilta apua.
Mene rohkeasti jonkun, - vaikka kouluterveydenhoitajan puheille ja kerro.
Saat ihan varmasti apua ja jonkun joka kuuntelee ja neuvoo mitä tehdä.
Kaikkea hyvää sinulle ja ISO HALAUS MINULTA!