nainen oletko ollut lellikki?

Olen ollut lellikki,vähän. Töissäkin

Olen kertonut sinulle väkivaltaisesta lapsuudestani

Elämä ei ole yksioikoista. Ei edes lapsen elämä. Minun elämässä alkoi väkivallan näkeminen ja osittain myös kokeminen jo ehkä jossain ollessani 2-3 vuotias.
Vanhempani parisuhdeongelmat näyttäytyi väkivaltaisina yhteenottoina vanhempieni välillä ja kun vanhemmilla meni keskenään kovaa olivat lapset "tiellä" ja "liikaa"

Jos vanhempien välillä sotatila ja siellä vedellään täyttä matsia tavallinen 1-3 vuotias laps kiukkuinen, valvotuksineen, uhmineen ja kipeyksineen on liikaa. Lapsi katkaisee ns. sen aasin selän ja silloin myös lapsi saa osuutensa vanhempien parisuhdetilanteesta. Siihen käydään kiinni, retuutetaan, ravistellaan, heitellään sylistä korkealta lattialle, paiskataan vainuihin. työnnetään tuttipulloa/lusikkaan väkisin suuhun. Minä vieläpä siinä mielessä vaikea laps että temppuilin syömisen kanssa ja paino ja pituus ei meinannu millään lähteä kasvuun. Olin myös koliikki laps ja huusin siksi kurkku suorana yöllä ja päivällä valvottaen ilman hetken taukoja.

Kuvissa mitä musta on vauvaiältä olin kuitenkin aina hymyilevä, hyvin uteliaan katseen omaava ja kovin pirteän oloisen näköinen että ei kai sitä väkivaltaa jota koin ihan vauvana vielä ilmennyt.Näytän 7 kk iässä minusta otetuissa kuvissa kaikissa hymyilevän, valppaalta, silmät loistaen kameraa kiinnostuneena katselevalta. Ei niistä saa viitteitä että olisin vielä kokenut mitään vakavaa kaltoinkohtelua.

Tämä pitkä selitys taustasta ehkä siksi että jokin pakottava tarve lapsella on aina vanhempiensa tekosia selitellä ja puolustella.

Koin kuitenkin vanhempien parisuhteen kriisiydyttyä väkivaltaa joka kohdistui minuun ja todistin myös siinä noin 3 vuotiaana vanhempien välisiä tappeluita joissa käytiin päälle ja paikkoja sekä tavaroita hajoili. En muista kuin osan mutta minua on pidetty harvinaisena lapsena kun muistan 3 vuotiaasta pätkiä.

Omalle isälleni joskus kertoilin asioita mitä muistan niiltä ajoilta ja isäni ihmetteli että miten on mahdollista että muistan. Voimakkaita tunteita aiheuttaneet tilanteet kai sitten painuu mieleen jo noinkin pienelle. Koin kai aika kovaa pelkoa ja ahdistusta.

Vanhempani eron jälkeen yh vanhempani aloitti kunnolla ryyppään. Oli kai se juonut ennenkin mutta eron jälkeen se räjähti käsiin ja vaikka hänellä oli huollettavan 2 ja 4 vuotiaat lapset hän joi kaiken vapaa-ajan. Töissä silti kävi, mutta hän ei välittänyt että lapset oli hänellä siinä koko ajan ja vielä vanhinkin vasta 4 v. Hän joi muisti poikki ja joi useasti sammumiseen asti. Muistan tuoneeni sille joskus tyynyn lattialle johon se oli sammunut ja sitten raahasin lastenhuoneesta viereen patjan ja toin tyynyt sekä peitot minulle ja 2 vuotiaalle pikkusisarukselleni. Peittelin sen nukkumaan ja hain itselleni yhden unilelun joka toi mulle turvaa. Menin sisarukseni viereen ja otin sen kainaloon yhdessä sen leluni kanssa ja toivoin että vanhempani olisi aamulla jo hereillä taas.

aina niin ei ollut. Joskus heräsin siihen että hän oli oksentanut lattialle, mutta nukkui edelleen. Ei herännyt vaikka ravisteli ja huusi että herätys.. Niinä aamuina. hain sisarukselleni ja itselleni jääkaapista ruokaa, syötin meidät. sisarusellani taisi olla vielä vaippa? Muistan jotenkin yrittäneeni sille vaihtaa sellaista mutta en osannut.. en muista miten asiasta selvittiin, mutta usein ulos lähdimme leikkiin ja jätettiin krapulainen vanhempamme nukkumaan. Puin sisarukselleni vaatteet ja sitten itselleni ja ulos leikkkiin.

Asuimme omakotitalo alueella joten lähipiirissä oli paljon lapsiperheitä ja leikkikavereita. Myöskin kotimme tilanne oli havaittu ja naapureiden äitit ja isit sitte piti vähän huolta meistä. Yksikin naapurin äiti syötti meidät kerran kun emme olleet iltapäivään mennessä vielä syöneet kunnolla.

Tämä vaihe elämässäni loppui esikouluäissäni...

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Tämän mukaan olisin elänyt tosi kurjan lapsuuden, mutta vanhempani joka joi koki jonkinlaista syyllisyyttä siitä ja korvaukseksi sitten halusi hemmotella rahan antaessa myöten leluilla. Saimme usein leluja. Se oli jonkinlainen hyvitys "alkoholin täytteisestä elämästemme"
Tältä osin kai olin hemmoteltu.

Olin vanhempi lapsista joten minulla oli kovempi kuri ja sain vähemmän periksi kuin nuorempi sisareni. Minulle sanottiin useammin ei ja ja minun vaadittiin joustamaan sisarukseni hyväksi "koska olen vanhempi" joten tältä osin en ollut lellitty

Teininä olin koulukiusattu jne Aikuisuuskaan ei silkkihansikkain ole kohdellut. Yksi suhteeni oli kuin suorakopio vanhempieni välisestä suhteesta. Kuin olisin toistanut siinä näkemäni mutta itse toinen suhteen osapuoli. Ehkä jokin trauma jota en ollut tiedostanut, jonka toistin kuin kasvatuksessa saamana mallina?

Onneksi sentään seksuaalista hyväksikäyttöä ei lapsena ollut vaikka kaikkea muuta melkein sinne lapsuuteen sitten mahtuikin.

Hyvä lapsuus...
Hyvä nuoruus...
Poikia piha täynnä....ehkä poikien lellikki....
Ainoana tyttönä.....(*_*)