Hei.
Tässä kaksi vuotta, joka toinen viikko yh elämää viettävä, naisihminen kaipaa vähä tukea ja rohkaisua ja miltei jopa neuvoja.
Eli, asun pienen pienellä paikkakunnalla, kaukana kaikesta. On tässä kauppa ja posti ja huoltoasema ja lääkärikin lie kerran kuussa. Harrastustoiminta todella vähäistä ja arjen pilkkominen hyvin hankalaa. Eli, harrastuksiin emme ehätä viikolla (uiminen, elokuvat, keilaus, puuhapuistot tms.) Oma perhe on kaukana ja ystäviäkään ei liiemmin. Ja jos onkin, on heilläkin elämänmeno niin kiireistä etemme paljoa näe.
Omalla lapsella ollut vaikeuksia sopeutua ikäiseensä porukkaan (perheneuvolaa ja lasten psykologin istuntoja) on rauhaton, vilkas ja vaativa. Mulla kaksvuorotyö, kun lapsi minulla teen aamuja 6-14.30 illassa olen kun lapsi isällään 14.30-23.00 eli niinäkään viikkoina ei minkään näköiseen elämään mahdollisuuksia. Löysin ihanan miehen vuosi sitte. Välitäme toisistamme kovasti. Vaan hän on päivät pitkät töissä, näemme ehkä 1-4h päivässä ja työn luonteen vuoksi en paljoa häneen voi turvautua. Yöt nukumme eri osotteissa.
Ja nyt alkaakin se vuodatus! Ja kysely ja apua! Mitä mä teen ja miten mun lapseni jaksaa! Lapsi on syksyllä menossa esikouluun.eli hän on oppielvollinen rauhaton vilperi. Loppuu päiväuni mahdollisuus päivistä ja lasta retuutetaan outojen ihmisten turvin paikasta A paikkaan B
Ei yhteisiä lomia eikä aikaa ja siihen vielä pitäisi tämä"oma elämä" jotenki survoa.
Olen huolissani siitä miten mun lapseni tulee jaksamaan ja miten minä jaksan. Ja kyllä. Minulla ei siis ole täällä ketään joka voisi edes hiukan auttaa. Itkettää tämä elämä!
Tässä kaksi vuotta, joka toinen viikko yh elämää viettävä, naisihminen kaipaa vähä tukea ja rohkaisua ja miltei jopa neuvoja.
Eli, asun pienen pienellä paikkakunnalla, kaukana kaikesta. On tässä kauppa ja posti ja huoltoasema ja lääkärikin lie kerran kuussa. Harrastustoiminta todella vähäistä ja arjen pilkkominen hyvin hankalaa. Eli, harrastuksiin emme ehätä viikolla (uiminen, elokuvat, keilaus, puuhapuistot tms.) Oma perhe on kaukana ja ystäviäkään ei liiemmin. Ja jos onkin, on heilläkin elämänmeno niin kiireistä etemme paljoa näe.
Omalla lapsella ollut vaikeuksia sopeutua ikäiseensä porukkaan (perheneuvolaa ja lasten psykologin istuntoja) on rauhaton, vilkas ja vaativa. Mulla kaksvuorotyö, kun lapsi minulla teen aamuja 6-14.30 illassa olen kun lapsi isällään 14.30-23.00 eli niinäkään viikkoina ei minkään näköiseen elämään mahdollisuuksia. Löysin ihanan miehen vuosi sitte. Välitäme toisistamme kovasti. Vaan hän on päivät pitkät töissä, näemme ehkä 1-4h päivässä ja työn luonteen vuoksi en paljoa häneen voi turvautua. Yöt nukumme eri osotteissa.
Ja nyt alkaakin se vuodatus! Ja kysely ja apua! Mitä mä teen ja miten mun lapseni jaksaa! Lapsi on syksyllä menossa esikouluun.eli hän on oppielvollinen rauhaton vilperi. Loppuu päiväuni mahdollisuus päivistä ja lasta retuutetaan outojen ihmisten turvin paikasta A paikkaan B
Ei yhteisiä lomia eikä aikaa ja siihen vielä pitäisi tämä"oma elämä" jotenki survoa.
Olen huolissani siitä miten mun lapseni tulee jaksamaan ja miten minä jaksan. Ja kyllä. Minulla ei siis ole täällä ketään joka voisi edes hiukan auttaa. Itkettää tämä elämä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä sinä sitten haluat? Se on kaikkein tärkeintä.
Haluaisin lapselleni tasaisen elämän. Vähempi stressiä joka saa hänet toimimaan "ylivilkkaasti" ja varovasti. Haluaisin tarjota enemmän kaikille. Haluaisin myös pitää lapsen isän suht lähellä ja oman valintani vielä lähempänä. Nyt vaan tuntuu että kaikki vastuu on minulla kaikesta. Olen puhunut pois lähdöstä. Täällä vaan on suhteellisen varma työ, joskin fyysisesti hyvin rankka. Joka osaltaan myös väsyttää. Ja tästä minä revin kohtalaisen vakaan talouden. En rikkauksissa ui, mutta ruokaa saadaan ja mahdollisuus kulkea 200km uimareissuilla :D
Ukon tekele ei pidä ajatuksesta muuttaa koska hänen "koti" on täällä.
Minusta vaan tuntuu etten tällä hetkellä oikein kuulu mihinkään. Yksin ilman mitään... Pelottaa myös lapseni pärjääminen. Miten hän jaksaa kunaikuisetkaan ei kokoaikaa jaksa? Pystynkö ikinä tarjoamaan kaiken sen mitä hän tarvii? Olen suoraasanoen hukassa.