Silloin päällimmäinen tunne oli se, että "avun" antaminen oli tehnyt hänestä hauraan. Kun hän silloin yritti ajatella työntekoa tuntemattomien ihmisten kanssa ryhmässä se oli täysin mahdoton ajatus toteuttaa. Se mikä häntä auttoi oli työskentely hyvin pienessä yksikössä hetken aikaa. Ja sen jälkeen vointi parani kun hän pääsi tuttujen kanssa samaan työpaikkaan. Samalla tavalla yksityiselämässä hänen elämänsä muuttui paremmaksi hänen mentyään yhteen tutun ihmisen kanssa. Jotkut luulivat häntä puumaksi, mutta sitä hän ei todellakaan ollut. Hänellä oli oma tapansa ajatella elämästä ja ihmisistä.
Erään henkilön elämästä
mennyttämuistellessa
0111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.