Tää on tärkeetä, kiitos jos luettu ja kommaatte

Moi,
En tiiä mihin tämmöinen pitäs kirjottaa. Päätin sit et kirjotan sen tänne. Oon etelä-Suomes asuva poika. Mua on kiusattu koko mun kouluaika. Kiusaaminen ei oo ollu fyysistä enemmän henkistä. Mut on aina jätetty ulkopuolelle kaikesta. Ketään ei ole ikinä kiinnostanut mitä mulle kuuluu, mitä oon tehny vaikka viikonloppuna tai lomalla. Kukaan ei koskaan puhu mulle eikä esimerkiksi koulussa ruokalassa istu mun viereen. Saan aina istuu ihan yksin. Muut istuu aina mahdollisimman kaus musta. Tiiän, et musta puhutaan kokoajan pahaa seläntakan ja vaikka ruokalassa mua vilkuillaan ja hymyillään ja ilkutaan. Saan aina tehä esimerkiksi ryhmätyöt koulussa ihan yksin. Kukaan ei halua et joutuu tekee niitä mun kanssa. En tiiä mistä kaikki on saanu alkunsa. Ala-asteella mulle oltiin vielä iha mukavia ja jotku oli jopa jollain tavalla mun kavereita. Sillo viel elämä oli mielekästä ja tunsin että kuulun porukkaan ja minut hyväksytään semmoisena kuin olen. Sit siirryin yläasteelle ja siellä vielä seiska luokka meni ihan hyvin tällä saralla. kaikki muuttui kuitenkin kasi luokan aikana. Vähitellen minut alettiin hylkäämään ja jättämään ulos porukasta. Mua alettiin suoraan sanottuna vihaamaan. Huomasin kyllä että kaikkia vitutti läsnäoloni. En tiiä miksi minua alettiin vihmaan en ole koskaan tehnyt kenellekkään mitään pahaa, tai semmoista mistä voi kantaa kaunaa. Oon aina ollut aika hiljainen isommassa porukassa. Oon aina yrittänyt olla kaikille mahdollisimman mukava kaikella tavoilla. Tilanne meni siihen, et musta kehitettiin perättömiä juoruja ja puhutti paskaa selän takana. Ysiluokalla tämmöinen sama jatkui. se oli suoraan sanottuna täyttä helvettiä. Yritin kyllä ystävystyä ja hankkia uusia kavereita koulusta. Jos olin saamassa aikaan uuden kaverisuhteen niin sitten se suoraan sanottuna kiellettiin. Niitä jotka oli ystävystymässä mun kanssa kiellettiin olemasta mun kavereita tai edes juttelemasta minulle. Musta keksitin kaikkia paskoja juttuja mitä olin muka tehnyt. Kaikilla oli hauskaa kun mulla ei ollu kavereita. Siitäkin alettiin puhumaan niitten keskuudessa. Kuulin monesti kun he arvioivat minua käytävällä. Vaatteeni, olemukseni ja kaikki oli niiden mielestä semmoista mistä voi vääntää hauskoja juttuja ja nauraa äänekkäästi. Se tuntu ihan vitun pahalle kun yli sata ihmistä oli kokoajan sua vastaan. Kaikkee mitä tein alettiin arvostelemaan ja pilkkaamaan. Se on vaikkuttanut mun itsetuntoon ja minäkuvaan aika paljon. olen alkanu pitämään itseäni huonompana ihmisenä kuin muut ja epäonnistuneena kaikella tavalla. olin aivan ulkopuolella kaikesta mulle ei kukaan koskaan lähettänyt mitään viestejä tai soitellut. Ketään ei milloinkaan kiinnostnut mun asiat. Mua ei haluttu mukaan mihinkään. Mut valittiin aina viimeisenä kaikkiin joukkueisiin liikunnassa. Sit mua haukuttiin kun epäonnistuttiin ja mun epäonnistumisista liikuntatunneilla puhuttiin kovaan ääneen käytävällä, että kaikille tuli varmasti selväksi että oon paska kaikessa. Kaikilla oli tuolloin hauskaa. paitsi mulla. Ajattelin tuolloin, että hyvä että naurattaa ja on hauskaa. Olin koko yläasteen ajan masentunut ja ootin että pääsen vaan pois sieltä. Pääsin yläasteen jälkeen haluamaani jatko-opiskelupaikkaan. Kesän aikana ootin innolla että pääsen sinne ja voin aloittaa puhtaalta pöydältä koska kukaan siellä ei tunne minua. Koulu lähtikin ihan hyvin käyntiin. Sitten kuitenkin koko homma muuttui. Samanlainen meno jatkui täälläkin kuin yläasteella. En tiiä mistä kaikki täällä alkoi. Mua kuitenkin kiusataan samalla tavalla kuin yläasteella. Jätetään ulkopuolelle, syrjitään ja puhutaan paskaa selän takana. En enää tiiä mitä pitäs tehä. Se on ihan vitun rankkaa varsinkin henkisesti kun sulla ei ole yhtään kaveria tai ystävää kelle puhua omista asioista. Kun ketään ei kiinnosta sun jutut tai mitä sää oot milloinkin tehnyt, elämä on todella epämiellyttävää. Jokainen voi miettiä miltä musta tuntuu kokoajan kun kuvittelee, että kun menee kouluun niin siellä ei ole ketään kenen viereen mennä istumaan, kelle jutella tai ketään kuka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Joudut istumaan kaukana muista ja katsomaan kun he pitävät hauskaa sinun kustannuksella. Vähän aikaa sitä voi jaksaa, mutta kun sitä joutuu sietämään monta vuotta putkeen siitä tulee todellista henkistä helvettiä. Olen kokoajan yrittänyt solmia uusia kaverisuhteita, mutta kun kukaan ei edes halua jutella sulle milloinkaan, niin se on aika haastavaa. Jos vähänkin juttelet jollekkin, niin heti tulee kymmenkunta ihmistä väliin ja vie sen toisen ihmisen pois mun luota ja alkaa kertoo kaikkea perätöntä paskaa minusta. Kuten sanoin tää on vaikuttanut mun itsetuntoon ja jättänyt minuun ikuiset läljet. En enää tiiä miten kauan jaksan tätä. Se on todella raskasta kun kukaan ei välitä susta uhtään ihmisenä ja pitää sua vitun arsyttävänä paskana joka eiedes ansaitse elää. En kuitenkaan kanna kaunaa kenellekkään. Haluan että kaikki ovat onnellisia enkä halua satutaa ketään millään tavalla. Kiitos jos jaksoit lukee tämän.