Älä ala leikkimään bulimian kanssa

Oon 20 vuotias ja bulimiasta kärsiny 8 vuotta. Tilanne on ollu välillä parempi mutta nyt viimeiset 5 vuotta täyttä helvettiä. Mulla on rankka lapsuus takana ja isot arvet, joka johti pahaan masennukseen ja huonoon omakuvaan ja oon 8 vuotiaasta asti joka päivä vaan miettiny miten vihaan itteäni, kiitos mun kasvatuksen ja kokemuksien. Viimeset 5 vuotta oon välillä ollu hoidossa bulimiaan ja masennukseen liittyen, mutta siinä vielä onnistumatta. Mun päivät on yhtä ahmimista ja oksentamista. Asun yksin, joten pystyn tekemään tätä ihan rauhassa. Luulin 12 vuotiaana löytäneeni ratkaisun ahdistukseen, mutta jos nyt voisin tehdä toisin en ikinä olis alottanu tätä.
Mulla on tosi paha ruoansulatus häiriö tullu bulimian takia ja mun keho ei pysty kunnolla käsittelemään ruokaa tai pilkkomaan sitä. Syön lääkkeitä tämän takia mutta lääkärit sanonu että jos en lopeta oksentamista pian niin tilanne ei parane.. Ja tän takia mun on turha edes haaveilla enää laihduttamisesta sillä mun keho ei toimi. Mulle 1000 kalorin syöminen on sama kun muille 2000.
Mun hampaat on jo nyt tosi hauraat ja lohkeilevat. Vielä 16 vuotiaana ne oli täysin valkoset ja vahvat ja reiättömät. Nyt ne on kellastunu tosi paljon ja vihloo jatkuvasti. Joten voit saada tosi paljon pahaa aikaan hampailles parissa vuodessa. Mahahappo on hampaille sama kun uittasit niitä kokiksessa- eli ne mädäntyy.
Mun kasvot on kokoajan ihan turvonneen näköiset, ja silmät. Kaksari loistaa kilometrin päälle sillä sylkirauhaset on turvottanu sitä niin paljon. Mun pää on kun pallo ja tutut kyselee että oonko lihonu taas vai mitä.
Mulla ei oo sosiaalista elämää ollu 3 vuoteen oikeastaan yhtään. Koulun jälkeen oli vaan pakko päästä oksentamaan, ja en esim lähteny koulukavereitten kanssa kaupungille heilumaan. -ja jos lähdin niin olin tosi poissa oleva, sillä mietin vaan kokoajan ahmimista ja oksentamista ja että millon pääsen sitä tekemään.. Perun tapaamisia kavereiden kanssa, jos satun vaikka ennen tapaamista käymään kaupassa ja päädyn ostamaan kasan herkkuja.. Tai jos on sellainen ahdistunu olo että pakko vaan päästä ahmimaan ja oksentamaan ja perun tapaamisen. Oon paska ystävä.
Mulla ei voi olla mitään ruokaa kotona ja kaverit ihmettelee että syönkö mitään. Jos mulla on kaapissa makaroonia-ahmin sen. Kaurahiutaleita-ahmin sen.
Rahaa menee tähän hommaan ihan liikaa. Töitten ansiosta mulla on kohtuulliset tulot, mutta valehtelematta kaikki ylimääränen menee ruokaan. kuukaudessa varmaan 700 euroa. Oon ihan ajattelematon paska suvaitsematon kiittämätön rahankäyttäjä. Miten ihan oikeesti kehtaan.
Kurkku on kokoajan kipeä ja arvilla. Sattuu välillä veden juominenkin niin pirusti mutta silti on sitä ruokaa päästävä ahmimaan.
Ollessani syömässä ulkona, ruoka ei meinaa pysyä ylhäällä. Ruokailun jälkeen tulee väkisin röyhtäisyjä ja ihmiset kattoo Mitä vittua ilmeellä. En vaan voi sille mitään, sillä ruoka meinaa tulla ylös.

Voisin listaa jatkaa loputtomiin, mutta tässä päällimäiset. Haluan vaan antaa varoittavan esimerkin että lyhyessä ajassa ja nuorena bulimia voi ityä tosi pahaksi.. Mulla ei oo mitään elämää tän takia. Kaikki pyörii ruuan, turvotuksen, itseinhon, oksennuksen, veristen silmien, ummetuksen, mittanauhan, puntarin, paska hampaiden, lisä sairauksien ympärillä. Et haluu tällästä elämää- ja mä en kohta haluu ite enää tätäkään.