Onko mitenkään mahdollista pyytää kirkosta eronnutta ystävää lapsen kummiksi? Tiedän, että kummin tulee olla "kastettu, konfirmoitu ja nuhteeton kirkon jäsen". Olen kuitenkin lukenut tapauksista, joissa kummina on ollut kirkkoon kuulumaton - tämä tosin ei ole saanut kummikirjaa. Onko teillä tietoa tai kokemusta kirkosta eronneen kummiudesta?
Kirkosta eronnut
S.P.
3672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaksi kirkon kriteerien mukaan kummikelpoista henkilöä pitää olla kummeina. Heidän lisäkseen saa olla "epävirallisina" kummeina sellaisiakin, jotka eivät ole koskaan kirkkoon kuuluneetkaan. Se on sitten vain vanhempien ja kummejen välinen sopimus, joka ei muille kuulu. Vauvaa saa kaskamisen ajan pitää sylissään henkilö, joka ei kuulu kirkkoon.
Asia riippuu viime kädessä kastepapin tiukkapipoisuudesta. KIannattaa tarkistaa papilta ennen kummiksi pyytämistä, miten hän asiaan suhtautuu tai sitten etsiä sellainen pappi, jolle asia sopii.
Itse en kuulu kirkkoon ja olen kummi. Sain myös kummikirjan, jota en odottanut saavani. Silloinen vaimoni tuli myös saman lapsen kummiksi ja kuului kirkkoon, en tiedä sitten oliko se lieventävä asianhaara nuoren ennakkoluulottoman papin mielestä. Jos oikein muistan, niin lapsen isäkään ei tuolloin kuulunut kirkkoon, oli kyllä konfirmoitu toisin kuin minä.
Enkä ole huolehtinut kummilapsen uskonasioista pätkääkään, eikä ole vanhemmat valittaneet asiasta :-)
Meitä pyydettiin aikoinaan kummeiksi sukulaisen lapselle, mutta mieheni ei kuulunut kirkkoon ja hän ei voinut olla kummina. Itse olisin voinut kirkkoon kuuluvana olla kummi, mutta päätimme, että olemme kummit vain yhdessä emme erikseen. Tämän kummiuden vuoksi mieheni ei halunnut liittyä takaisin kirkkoonkaan. Varmistin tämän kummiasian oikein kirkkoherranvirastosta. Lapsen vanhemmat tosin taisivat suuttua, kun emme sitten voineetkaan olla tälle lapselle kummeina.