Asperger-henkilö parisuhteessa

Tärkeintä on pystyä tunnistamaan omat todelliset asperger-piirteet olettamuksista, sillä nykyään lähestulkoon kaikki ei-häntää-heiluttavat leimataan helposti asseiksi, eivätkä tähän syyllisty vähiten sosiaalisilta taidoiltaan lahjakkaammat naiset, jotka vierittävät kaikki parisuhteensa epäonnistumiset ex-kumppanin aspergeriyden piikkiin, koska silläkeinoin voi selittää itselleen tahrattomamman minäkuvan.

Aloittajan tilanteesta en mene sanomaan, mutta olisi hyvä hankkia asiantuntijan diagnoosi vähintään ennenkuin lähtee tuolle tielle edemmäs, sillä muitakin selittäviä tekijöitä löytyy pariutumattomuuteen ja yksi sellainen ilman muuta persoonallisuus, sillä mitä itsenäisempi luonne, sen vaikeampi on sietää jatkuvaa vuorovaikutusta vaativaa kumppania, mutta se voi olla kiinni myös fyysisistä ominaisuuksista vaikka sitä ei itse ongelmaksi kokisikaan.

Kaikkien somalisten kannattaa hankkia diagnoosi ennen kun pistääs ormuksen nimettomaan

Oli varsinainen painajainen yhdessa. Nyt olemme onnellisia, kun valissamme on meri.

outolintu_ tuntuu olevan hyvin samanlainen kuin minä.
Assit eivät ole suuntautuneet sosiaaliseen maailmaan.
Ns. normaalit ei-assit, jotka muodostavat enemmistön,
tuntuvat assista ylisosiaalisilta.
Ns. normaalit herättävät yleisen paineen, suuren sosiaalisen
odotuksen, että kaikki olisivat heidän kaltaisiaan.
Assin ei kuitenkaan ole ollenkaan hyvä ottaa mallia ns. normaaleilta,
jotka assi kokee ylisosiaalisiksi.
Assin on kuljettava omia polkujaan ja muodostettava yhteys
omiin tunteisiinsa eikä välitettävä siitä enemmistöstä, jolle
assiuden ilmenemismuodot ovat vieraita ja outoja.
Assille assiuden muodot ovat omia, tuttuja ja parhaita,
sanoo ns. normaali enemmistö mitä tahansa.

Parisuhteessa assi voi ymmärtää toista assia hyvin mutta
eivät kaikki assit sovi yhteen - kuten eivät kaikki ei-assitkaan.

Ei-assit vaativat assilta liian tiivistä kanssakäymistä, koska
yrittävät (usein huomaamattaan) normaalistaa assia, mikä ei tietenkään
onnistu. Yhtä heikosti onnistuisi se, että assi yrittäisi
omalta kannaltaan "normaalistaa" ei-assin assiksi.

Assin kohdalla tärkeintä lienee onnistuvan parisuhteen kannalta se,
että toinen osapuoli tietää assiudesta riittävästi.
Ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä AS:sta on paljon.
Riittävä tietäminen vaatii ei-assi-osapuolelta aika paljon.

Se, että assi "suostuu" teeskentelemään ei-assi-kumppanin kanssa
sosiaalisempaa kuin on, on tietenkin tuhoon tuomittua.
Sosiaalisuus ylikuormittaa sellaisessa tapauksessa assia hyvin voimakkaasti.
Ja kun assille tulee uupumus, se tulee tunnetusti hyvin nopeasti.
Sen jälkeen kestää kauan toipua.

Jos parisuhde kariutuu toisen osapuolen assiuden takia niin missä vika?
Aika usein vika on tietämättömyydessä. Esim. se osapuoli, joka ei ole
assi eikä sulata toisen assiutta, on ollut näkökyvytön sen toisen
osapuolen todellisille ominaisuuksille. Se, mikä ainakin
AS:sta pitäisi kaikkien tietää, on se, että se on synnynnäinen ja
pysyvä ominaisuus tai par. ominaisuuksien yhdistelmä.
Se on ja pysyy.

outolintu_ kirjoitti:

"on ehkä aiemmissa suhteissaan tottunut, että toinen nämä jollain tapaa "vaistoaa." Minulla ei tällaista kykyä ole. Ymmärrän kyllä, milloin jotain on pielessä, ja aistin ihmisten tunnetilat niin vahvasti, että ahdistun itse. Ongelma on kuitenkin siinä, etten tiedä mistä on kysymys, ja jos toinen ei halua tai osaa kertoa, saatan mennä ylikuormitustilaan eli aivan lukkoon tai hermoromahduksen partaalle."

Tuo on kuin suoraan minun elämästäni!

Assi-vähemmistö ja ei-assien muodostama enemmistö elävät hyvin
erilaisessa maailmassa. Assi ei mene eteenpäin sosiaalisuus edellä
kuten enemmistö. Assi menee omat erityiskiinnostukset edellä ja se on
se kompassi, jolla assi löytää sen oman polkunsa, jolla
hän on parhaimmillaan.
Hyvin harva assi on parhaimmillaan avioliitossa. Se ei ole
assien vika, vaan avioliiton liiallisen jäykkyyden vika.
Avioliitto, ainakin sellaisena kuin enemmistö sen mieltää, on
assille aivan liian sosiaalinen ja aivan liikaa tiivistä kanssakäymistä
vaativa instituutio.