Minulla on 10kk ikäinen "sekarotuinen" tyttökissa, jonka otin luovutusiässä. Kissalla oli edellisessä kodissa paljon eläinkavereita (koiria ja muita kissoja), joiden kanssa se leikki päivät pitkät. Voivatko jotkut kissat olla yksinkertaisesti luonteeltaan sellaisia, että ne tarvitsevat eläinkaverin eivätkä sopeudu muuten?
Ongelmana on kissan lähes jatkuva riehuminen ympäri asuntoa. Tietysti se kuuluukin pentuikään, mutta kissa tuhoaa tavaroitani ja kämppääni. Se mm. juoksee hullun lailla ympäri kämppää kolhien itseään oven karmeihin, jahtaa seinillä näkyviä varjoja, vaanii minua ja puree kipeästi nilkkoihin (tekee tätä myös vieraille), hyppii seinille ja ovia vasten, raapii seiniä ja sohvaa, roikkuu verhoissa, leikkii ruualla (kuljettaa kuivaruokaa lattioita pitkin), yrittää kaataa vesikupin nurinpäin, mouruaa kaiket päivät jne.
Asun vuokralla kerrostalossa ja tilanne on se, että kissa tuhoaa näkyvästi asuntoa ja joudun korjaamaan näitä tuhoja tulevaisuudessa. Valkoiset seinät ovat naarmuilla. Nyt oli eteisen vaatekaapin oveen ilmestynyt naarmuja. Tilanne ei toki voi jatkua niin, että tuhoja tulee enemmän.
Kissa on leikattu, sillä on kattoon asti ulottuva kiipeilypuu, paljon leluja ja leikitän sitä joka päivä. Kissakaveria ei ole ja sellaista minulla ei valitettavasti ole mahdollista ottaa. Edellinen kissani oli täysin tämän vastakohta: nautti yksinolosta ja laiskottelusta eikä riehunut juuri lainkaan. Olen miettinyt, että kärsiikö pentu yksinolosta ja voiko olla, että se ei iän myötäkään rauhoitu ilman kaveria?
Ongelmana on kissan lähes jatkuva riehuminen ympäri asuntoa. Tietysti se kuuluukin pentuikään, mutta kissa tuhoaa tavaroitani ja kämppääni. Se mm. juoksee hullun lailla ympäri kämppää kolhien itseään oven karmeihin, jahtaa seinillä näkyviä varjoja, vaanii minua ja puree kipeästi nilkkoihin (tekee tätä myös vieraille), hyppii seinille ja ovia vasten, raapii seiniä ja sohvaa, roikkuu verhoissa, leikkii ruualla (kuljettaa kuivaruokaa lattioita pitkin), yrittää kaataa vesikupin nurinpäin, mouruaa kaiket päivät jne.
Asun vuokralla kerrostalossa ja tilanne on se, että kissa tuhoaa näkyvästi asuntoa ja joudun korjaamaan näitä tuhoja tulevaisuudessa. Valkoiset seinät ovat naarmuilla. Nyt oli eteisen vaatekaapin oveen ilmestynyt naarmuja. Tilanne ei toki voi jatkua niin, että tuhoja tulee enemmän.
Kissa on leikattu, sillä on kattoon asti ulottuva kiipeilypuu, paljon leluja ja leikitän sitä joka päivä. Kissakaveria ei ole ja sellaista minulla ei valitettavasti ole mahdollista ottaa. Edellinen kissani oli täysin tämän vastakohta: nautti yksinolosta ja laiskottelusta eikä riehunut juuri lainkaan. Olen miettinyt, että kärsiikö pentu yksinolosta ja voiko olla, että se ei iän myötäkään rauhoitu ilman kaveria?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kissa on hyvin ihmisrakas, kiipeää sohvalla aina syliin ja tykkää rapsutuksista eikä pelkää vieraita. On hyvin peloton ja rohkea. Vieraidenkin syliin menee heti.
Mutta tämä riehuminen vain lisääntyy päivä päivältä. Kissalla on todella kova saalistusvietti ja se jahtaa lattialla oman lelujen lisäksi mm. varjoja, ruuanmuruja ym. Myös ihmisten jalat ovat kova juttu. Pureminen on kovaa ja se sattuu. Kissa on myös syönyt 2 paitaani kelvottomiksi.
AP
Tuntuu niin tutulta! Tekeekö nykymaailma kissatkin levottomiksi? Minulla on ollut monta kissaa, mutta tämä nykyinen, nyt 2vee, OLI pentuna niin mahdoton, että totta puhuakseni kaduin välillä sen ottamista. Onneksi sain silloin olla paljon kotona sen seurana, mutta meno oli kovaa!! Jos yhtään lohduttaa, niin noin 1,5 vuotiaana kisu rauhottui, kun pääsi ulos. Tänään on maailman ihanin kehräävä, puskeva kullanmuru! Huutaminen tai kovat otteet pahentavat vain tilannetta, joten voimia sinne!
Se on vielä pentu...luulisi että rauhoittuu. No onneksi on leikattu, muuten olisi paljon kamalampaa. Onko kissastasi otettu verikoetta ja muita kokeita? Sieltä voisi löytyä syy. On madotettu ja rokotettu? Onko hampaat kunnossa? Silmämääräinen tarkistus ell:llä samalla kun rauhoitetaan verikokeeseen.
Sisäkissalle riittää rokote kerran vuodessa, enkä kyllä veisi ulos ilman valjaita ennenkuin syy selviää ja kissa rauhoittuu.
Olet varmasti yrittänyt ns. opettaa sitä? Vesisuihkepullo on ainut rankaisu jota itse käytän, kun ei kynnet muuten pysy pois sängynjaloista. Tehoaa jo kolmen viikon jälkeen..
Myös korkean kukkahyllyn päältä niskasta kiinni ottamalla, pitämällä tiukasti kiinni ja torumalla suoraan silmiin tuijottaen, hyppiminen sinne loppui vihdoin! Tosin varmuudeksi on kukkapurkkeja niin ettei jää rakoa kokeilla.
Kisu tuli vähän vanhemmalle isolle kollille kaveriksi ja sai siihenkin vauhtia. Painokin tippuu...mutta tuo on jo rauhoittunut ja tietää rajansa kun maltan komentaa. Muuten se kiipeilee ja piiloutuu ties minne. Yrittää järsiä krokseja onnistumatta, ja vaikka kuinka leikitän se tiettyyn aikaan juoksee ympäri häntä hullunmutkalla ja matot läjässä :D
Mutta oppi nopsasti kun otan kiinni emo-otteella niskasta, tuijotan silmiin ja kiellän, tai menen ja otan pois jostain missä ei saisi olla ja torun. Sen jälkeen alas ja leikkimään. Rauhoittui tosi nopsasti...mutta en uskalla olla vielä puolta vuorokautta poissa.
Meillä nautitaan nyt yhteisistä leikkihetkistä!
Rajoja pitää hellästi tietysti asettaa, mutta ei kaikkea saa kieltää!
Terve lapsi leikkii, pitää paikkansa, ja kissanpennut ovat vilkkaita!
Et varmaan usko, mutta vielä joskus muistelet tätä aikaa kaiholla! :)
Kaikkea ei pysty kieltämään :D tuo pentumainen kolmivuotias tuntuu välillä tekevän jäynää ja kiusaa, mutta tietää että saa vain toruja, sitten rapsutuksia ja haleja. Paitsi jos oikoo hyppimällä keikkuvan littu-tv:n tai tietokonepöydän päältä vaikka muitakin vaihtoehtoja on ;) Olen laittanut hyllyt ja tuolit niin että riekkumispaikkoja pitäisi olla...mutta kissapa osaa kusettaa emäntäänsä :D
Madotettu ja rokotettu on, mutta mitään verikokeita tai muitakaan tutkimuksia ei ole tehty. Hampaat näyttävät olevan kunnossa, tosin en ole eläinlääkäri. Kissa on käynyt viimeksi lääkärissä 2kk sitten, silloin ei tarkastuksessa ollut erityistä. Riehuminen on kevään myötä pahentunut, talvella nukkui enemmän. Lienee kevättä rinnassa.. :)
Suihkepulloa olen käyttänyt koko ajan, mutta ei tehoa. Kissa jatkaa samaa pahantekoa heti suihkauksen jälkeen. Ei ole vedestä moksiskaan, suihkuunkin yrittää ängetä minun ollessani siellä.
Kissalla tuntuu olevan paljon eroahdistusta ja mietin, että olisiko se osittain riehumisen taustalla? En esim. voi laittaa asunnossani yhtään ovea takanani kiinni ilman, että kissa alkaa raapimaan ovea ja "huutamaan". Tämä jatkuu niin kauan kunnes aukaisen oven ja kissa näkee minut. Kissa haluaisi joka paikkaan mukaan; suihkuun, saunaan jne. Töistä tullessani kissa odottaa oven takana ja innostuu heti minut nähdessäni. Kiehnää jaloissa ja hyppii vasten. Jos yritän tehdä ruokaa, pyörii kissa jaloissa tai yrittää kiivetä lahjettani pitkin. Ei haluaisi, että keskityn ruokaan enkä häneen.
Mikähän auttaisi ahdistukseen?
Sopisi hyvin tyttöystäväksi minun Pepelle.......
Saisivat muuttaa yhteen johonkin autioon taloon ;) ja tehdä täystuhoa......
Kevättä rinnassa ja nuori aktiivinen kaveri, joka toimii vain lajityypillisesti.
Samankäinen leikkikaveri kyllä rauhoittaisi varmasti menoa. Paljonko päivässä leikität? Laita ruoka aktivointikippoon ja nameja aktivointipalloon, niin siinäkin vähän tekemistä. Jos syötät raksuja niin hyvä kikka on heitellä ruoka-ajan raksut yksitellen lattialle, jolloin kissa pääsee "saalistamaan" ruokaansa ja saa samalla aktivointia. Suihkepullot sun muut ovat kaksipiippuinen juttu. Kissa ei välttämättä tajua että kun se raapii sohvaa = rangaistus suihkepullosta, vaan saattaa alkaa pelkäämään suihkepulloa tajuamatta syytä suihkuttelulle.