Feminismi ja trans

Öh? Koska nämä feministit nyt sattuu olemaan näitä äänekkäitä yksilöitä? Veikkaan että me "ei feministit" transmiehet ollaan vaan huomaamattomia, kun arki perustuu johonkin muuhun kuin.... "oikeuksien vouhkaamiseen".

Tässä nyt vähän sivutaan myös sitä ilmiötä että kun on transsukupuolisia, jotka uppoutuvat massaan ilman suurempaa melua ja ongelmaa ja sitten on transsukupuolisia/genderfluideja/muita joille tuntuu olevan tärkeintä että he saisivat olla vaikka siivekkäitä elefantteja pupukorvat päässä ja pinkki tupsuhäntä kilometrin matkan perässä laahaten. Ja toki saavat, ei ole keneltäkään pois, mutta osa arjessa tapahtuvista tilanteista on ihan inhimillisiä virheitä eikä joka kerta kun mies avaa oven tarvi vetää hernepeltoa nenään, että nyt tuo oletti minun olevan nainen.

Ja ohan siinä sitäkin että miehelle (transmiehelle) on yleensä aika ankeeta ja ahdistavaa joutua elämään osa elämästä naisena, joka on ihan perseestä... että kyllähän siinä silmät avautuu näkemään miten vittumainen välillä on "naisten" osa.

Voisikohan olla että transsukupuolisena sukupuolen tuomat etuoikeudet ja sukupuoleen liittyvä syrjintä ovat hyvin selkeästi nähtävissä ja koettavissa ja feminismi nähdään keinona purkaa sortavia rakenteita? Ammattiloukkaantujat ovat oma ryhmänsä ja millä perusteella tahansa ryhmität ihmisiä niin saat heitä varmasti siihen ryhmään.

Aloittaja ihmettelee: "Miksei transnaisia näy julistamassa intersektionaalisen feminismin iloa?" Ehkäpä hän ei tunnista intersektionaalisen feminismin nimeen vannovaa naista transnaiseksi hänet kohdatessaan?

jaaa-ah:n kanssa huomaan olevani monessa asiassa samaa mieltä. Enymmärrä ovenavauksesta nousevaa hermostumista. Mielestäni ovea on kohteliasta pitää auki oli siitä menossa sitten sukupuoleltaan mitä tahansa oleva henkilö tai vaikka sukupuoleton. Huomaan kyllä miesten hämmentyvän pitäessäni heille ovea auki mutta teen jatkossakin niin.