Olen sairastanut yli 20 vuotta. Lääkärin mukaan masennus on täysin lääkeresistentti eli kaikki mahdolliset lääkkeet on kokeiltu vuosien kuluessa. Lisäksi tehottomiksi on todettu yli 10 vuoden terapia ja magneettistimulaatiohoitojakso. Sähköhoitoon on kynnys mennä, sillä olen töissä sitä antavassa yksikössä ja muihin kaupunkeihin on useiden satojen kilometrien matka.
Keskivaikessa masennuksessa selviydyin työssä vuosikausia. Nyt meneillään on toinen vaikean masennuksen jakso. Jäin pitkälle sairauslomalle ensimmäisen vaikean masennuksen jaksolla ja nyt työterveyslääkäri haluaisi pitää työssä osa-aikaisena. Työssäkäynti on äärimmäistä pinnistelyä.
Vuodessa nykyisin toimintakykyistä aikaa on vain muutama kuukausi. Vaikeiden masennuskausien aikana vain itken, viimeksi tätä kesti 6 kuukautta. Toivoisin, että jaksaisin edes harjata hampaat ja käydä suihkussa.
Lääkärin mukaan masennusjaksot vaikeutuvat ja pitenevät iän myötä.
Miten jaksan vielä vuosikymmeniä elää vakavasti masentuneena? Ei lohduta se, että tämä on puolen vuoden kuluttua ehkä kuukauden taas helpompaa ja sitten se taas palaa.
Mikä on se määrä, minkä ihmisen annetaan kärsiä? Suren elämättä jäänyttä elämääni.
Asun yksin eikä läheisiä tai ystäviä ole. Usein mietin, kuka minut hautaa tai kuka siivoaa jälkeeni jääneen vuosikausia siivoamattomana olleen asuntoni. Hypot ovat niin lyhyitä, että paljon jää tekemättä.
Keskivaikessa masennuksessa selviydyin työssä vuosikausia. Nyt meneillään on toinen vaikean masennuksen jakso. Jäin pitkälle sairauslomalle ensimmäisen vaikean masennuksen jaksolla ja nyt työterveyslääkäri haluaisi pitää työssä osa-aikaisena. Työssäkäynti on äärimmäistä pinnistelyä.
Vuodessa nykyisin toimintakykyistä aikaa on vain muutama kuukausi. Vaikeiden masennuskausien aikana vain itken, viimeksi tätä kesti 6 kuukautta. Toivoisin, että jaksaisin edes harjata hampaat ja käydä suihkussa.
Lääkärin mukaan masennusjaksot vaikeutuvat ja pitenevät iän myötä.
Miten jaksan vielä vuosikymmeniä elää vakavasti masentuneena? Ei lohduta se, että tämä on puolen vuoden kuluttua ehkä kuukauden taas helpompaa ja sitten se taas palaa.
Mikä on se määrä, minkä ihmisen annetaan kärsiä? Suren elämättä jäänyttä elämääni.
Asun yksin eikä läheisiä tai ystäviä ole. Usein mietin, kuka minut hautaa tai kuka siivoaa jälkeeni jääneen vuosikausia siivoamattomana olleen asuntoni. Hypot ovat niin lyhyitä, että paljon jää tekemättä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi olet pahoinpidelly itseäsi kemikaaleilla ja sähköstimulaatiolla? Miksi kuvittelet, että syy pahaan mieleesi on aivoissa? Elämäntilanteet pitää kohdata ja etsiä ongelmiin ratkaisuja. Olet varmastikin huijattu valitsemaan frankenstein-mallin, jota valtio suosittaa, mutta siitä lopputuloksena on itku, tai ei oikeastaan itku kirjaimellisesti, koska harvoin uhrin pystyvät enää itkeä, kun aivovauriot ovat niin laajat, mutta kuitenkin, ei kivasti käy. Sähköshokilla saat taas vaan laajennettua kärsimiäsi aivovaurioita, joten en suosita.
Sinua on kus****tu niin kuin monia muitakin luulemaan, että paha mieli on aivosairaus ja olet joutunut maksamaan siitä vedätyksestä kovaa hintaa. Lääkärisi ei joko tiedä mistä puhuu tai valehtelee sinulle.
Otan osaa. Kohtalotovereitasi on maa täys.
Ihmisellä, kun on paha mieli, tämä itkee 20 minuuttia. Kun ihminen itkee puoli vuotta, puhutaan jostain muusta. Puhutaan jostain sellaisesta, josta sulla ei ole kokemusta, mutta halutessasi voit aiheeseen perehtyä.
Hei BDI60 💛
Toivon ensinnä jaksamista sinulle! Olen itse sairastanut bipoa kymmenen vuotta. Lääkkeitä on myös kohdallani ollut vaikea löytää ja sähköt on tullut läpi käytyä pariin otteeseen.
Jäin pysyvästi eläkkeelle viisi vuotta sitten ja se oli suuri helpotus, ei enää tarvinnut jaksaa. Sen jälkeen tulikin iso tyhjiö, että mitäs nyt, mutta pikkuhiljaa olen löytänyt elämääni tekemistä, pieniä, mutta tärkeitä asioita. Toki suunnitelmat ovat vuosien varrella menneet uusiksi moneen kertaan 😁
On ollut aivan hirveitä masennuksesta, mutta on edelleenkin myös ihania hetkiä. Yritän nauttia kuitenkin jokaisesta päivästä. Tämä on minun elämääni ja koitan tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän mihin voimat riittävät 😃
Seuraavaksi toivoisin, että tietämättömät ihmiset eivät kommentoisi asioista lytäten toisia. Ehkä se kertoo heistä itsestään jotain ihmisinä.
Kaikki sympatiani sinulle ja voimia kuitenkin eteenpäin taistelussa !
Kuulostaakohan tämä kornilta, mutta mahtaisiko sosiaalipuolelta voida pyytää kokonaisvaltaista kartoitusta tai apua tilanteeseesi ! Olen itse saanut apua sairaalan olisikohan se virkanimike ollut sosiaalivirkailijalta, jonka tehtävä on auttaa ja etsiä ratkaisua kaikenlaisiin ongelmiin. He ovat olleet erittäin ystävällisiä ja avuliaita !
Tai kuntasi sosiaalitoimiston kuuluisi ainakin yrittää auttaa sinua käytännön asioissa.
Sairailla, eläkeläisillä ja joillakin muilla ryhmillä on vain se vaikeus, että tuloja ei paljon ole eikä kunnat avusta siivouksessakaan. Siivoussetelin voi saada, jos on itsellä varaa maksaa parinkympin omavastuu. Se olisi suuri asia henkiselle olotilalle, että kotikin tulisi siivottua. Sinulla on työ, ei taida apuja tulla ?
Olet itse hoitoalalla töissä, etkö ole tietoinen kuntasi tarjoamista mahdollisuuksista ?
Vai etkö ole jaksanut selvittää ? Vai eikö mitään apua saa ?
Eikö joku työtoverisi voisi auttaa sinua, mihin ottaa yhteyttä erilaisten apujen saamiseksi ? Onko paikkakunnallasi mitään vapaehtoisapua, jota voisit pyytää edes joskus ? Tai pienellä korvauksella saada jostain käytännön apua ?
Arkiasioitten kuntoonsaaminen vaikka kuinka hitaasti tekee terää mielellekin.
Seurakunnasta voi tulla diakoni kotiin, he eivät tuputa uskontoa, vaan saat keskustella jonkun ihmisen kanssa ! Se on totaalista yksinäisyyttä parempi vaihtoehto.
Kun itse olin huonossa kunnossa en jaksanut juuri mitään, mutta jos joskus oli parempi jakso, tein vaikka väkisin jonkun ihan pienen asian päivässä, niin viikossa tuli tehdyksi jo aika paljon sitä siivoustakin. En jaksanut edes imuroida kaikkea kerralla, mutta kahdessa päivässä se tuli tehtyä. Yhtenä päivänä pesin lavuaarin. Yhtenä päivänä keräsin roskia pussiin. Toisena päivänä vein ne ulos. Pienen pienin askelin. Se itsensä pakottaminen teki ihan hyvää pitkällä juoksulla, piristikin, kun sai jotain aikaiseksi. Piti vaan potkia itseään henkisesti persuksiin (anteeksi!) päästäkseen alkuun.
Tiedän, että masentuneen on vaikea saada tehdyksi yhtään mitään.
Toivottavasti jotenkin pääset alkuun, pystythän kuitenkin töissäkin käymään vielä.
Usko itseesi ! Älä anna periksi sille "lukujärjestykselle" että puolen vuoden päästä alkaa taas huonompi jakso ! Se ohjelmoi sinut jo etukäteen masentumaan puolen vuoden päästä pahemmin. Yritä psyykata itsesi huijaamaan sitä lukujärjestystä !
Liiku luonnossa, edes vähän, luonto antaa rauhaa ja voimaa ! Itseäni auttoi sellainenkin lapsellinen asia kuin ruokkia lintuja pienillä kävelyilläni talvella.
Jotain on pakko keksiä, kun ymmärtää, että kukaan muu ei voi nostaa minua kuin minä itse.
Kevät ja kesä on tulossa ! Valoa ja toivoa !
Kirjoituksesi on selkeä, hyvin jäsennelty. Se kertoo monesta hyvästä asiasta, mm. siitä, että sinulla tilanne aika hyvin hallussa vielä. Älä siis anna periksi, sinussa on määrätietoisuutta masennuksestasi huolimatta !
Elämäsi avaimet ovat kuitenkin sinulla. Älä ala nyt jo elää synkeitten tulevaisuudennkuvitelmien mukaan.
Mitään siitä tulevaisuudesta ei ole vielä tapahtunut.
Älä uhriudu.
Tulevaisuutta ei ole ennenkuin me teemme sen !
Sinä päätät, minkälaisen tulevaisuuden teet itsellesi.