Olen 21 vuotias nainen ja en pysty olla ajattelematta sitä, että puukottaisin jotakuta tai sitä, että minua puukotetaan tai kidutetaan. On myös jatkuvasti tunne, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Tuntuu siltä, että nää ei ole ihan minun omia ajatuksiani. Joku on syöttänyt aivoihini nämä ajatukset. Pelkään kovasti sitä, että teen jotain pahaa jollekkin tämän takia. En usko pystyväni siihen, mutta pelkään napsahtavani. Onko kenelläkään samanlaista kokemusta tai osaako joku neuvoa?
Olenko tulossa hulluksi? Agressiiviset ajatukset
voieii
2129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse koin myös ahdistuneena mielikuvia, missä loukkaannuin todella vakavasti tai minut pahoinpideltiin. En osaa sanoa vieläkään tarkkaa syytä, mutta jotenkinhan nämä alitajunnan tukahtuneeseen toimintaan ja tunne-elämään liittyvät. Aggressiivisiakin kausia oli joskus, mutta en kokenut niitä erityisen voimakkaina. Olisin kyllä voinut satuttaa jotakuta pahasti, jos olisin joutunut konfliktiin.
Tietyllä tavalla ihan tavallisia oireita nämä ovat. Älä pidä niitä "hulluutena" vaan ne ovat vain aivojen epätavanomaista mutta ihan luonnollista toimintaa, minkä syytä et vielä ymmärrä.
On muuten hyvä opetella tietoisuustaitoja http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/mitä-ovat-mindfulness-tietoisuustaidot
ja huomata, että ne mieleen nousevat ajatukset ovat vain ajatuksia joihin ei tarvitse tarttua ja joiden kanssa ei tarvitse samaistua.
Minusta paras keino ainakin alkuun olisi harjoittaa mindfulnessia siten, että yrittää pitää levollisen mielen, kun mielikuvat nousevat pintaan. Tarkoituksena on ylläpitää hyväksyvää ja uteliasta mielialaa ja tarkastelle tuntemuksia. Voit halutessasi tehdä itsellesi mantrankin, jossa vain toteat asiat älyllisesti. Et tiedä tuntemusten alkuperää, mutta hyväksyt ne sellaisina kuin ne ovat.
Ajan mittaan saatat saada enemmän myötätuntoa omia ajatuksia kohtaan ja superegon (itsekritiikin) ja alitajuisen passiivisuuden välinen konflikti hiljenee sen verran, että voit tutkia syvempiä syitä.
Näin ainakin itselläni kävi.
Ai niin, ja ihan yleisesti taustalla saattaa olla syvällisiä lapsuuden tunnekehitykseen tai tukahdutettuun traumaan liittyviä asioita, jotka oireilevat. Meidän oirevalikoima on sekä kulttuurisidonnainen, että yksilöllinen. Samasta syystä oireilevat voivat ilmentää henkistä kärsimystään eri tavoin: masennuksena, itsetuhoisuutena, itsensä vahingoittamisena, tai syömishäiriöinä.
Sulla se saattaa olla noi mielikuvat, kuten itsellänikin yhtenä.