jos tuntee HUOMATTAVAA alemmuutta ihastuksen kohdetta kohtaan???
Mitä pitää tehdä,
kysymysysymys
18960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mennä peilin eteen ja todeta, että olen yhtä hyvä kuin hänkin, ellen jopa parempi. Itseä pitää osata arvostaa, eikä vähätellä. Ei ole mitään järkeä tuntea alemmuutta toista kohtaan. Ymmärrätkö? Ei mitään järkeä. Hän arvostaa sinua juuri sellaisena, kuin olet.
mennä lääkäriin. siellä ne pipit parannetaan jos tilanne ei ole toivoton. voi tietysti yrittää itse tohtoroida itseään ja kirjoittaa höpön löpöä nettiin kaiket päiväät mutta veikkaan ettei auta. ei ole suakaan auttanut.
Komppaan tätä.
Teidän ja kaikkien niiden, jotka nauttii toisten nolaamisesta, pitäis mennä lääkäriin. Se ei ole naurun asia, jos sairastuu tai on huono mieli. Tosin tuskin teitä huolittaisiin lääkäriin, koska niiden, joiden pitäis siellä oikeasti olla, niin ne ei oo siellä koskaan. Kun on tarpeeksi pahasti asiat, niin ei tunne, että mikään olisi vialla. Ja jos menee lääkäriin, niin voi hyvin esittää lääkärille, että on mukava ja myötätuntoinen ihminen. Selitys voi mennä läpi, jos on niin pahassa jamassa, että uskoo aidosti itsekin kaiken olevan hyvin ja olevansa ystävällinen toisille. Ette usko, kuinka raivostuttaa tuollainen käytös ja on loputon suo puuttua tuollaisiin kommentteihin, mutta ainakin nyt tähän yhteen puutun. Kannustan samaan muitakin, yhdessä meistä tulee monta ja saamme aikaan enemmän hyvää kuin pahaa. Ette ole idiootteja, mutta käyttäydytte kuin idiootit! Anteeksipyyntö olis paikallaan, mutta sitä tuskin tulee. Yllättäkää meidät positiivisesti! Ja tsemppiä kaikille niille, jotka joudutte nöyryytyksen kohteeksi - ei lannistuta!
Anteeksi. Menetin hermoni ja harkintakykyni. Oli väärin sanoa noin, että teitä ei huolittaisi lääkäriin. Varmaan tässä itse kunkin piäisi mennä lääkäriin tai ainakin katsoa peiliin. Se, mitä te teitte oli väärin, mutta yhtä väärin oli se, miten reagoin siihen. Muuta viestiäni en kadu, mutta tuon huolimisen ottaisin takaisin, jos voisin.
Sun pitää muuttaa asennettasi itseesi ja arvostaa itseäsi. Koska kukaan ihminen ei ole toista parempi. Jokainen ihminen on arvokas! Paitsi ehkä jotkut terroristit etc. Ihan varmasti ihastuksesi pitää sua arvokkaana eikä tunne olevansa ylempänä. 😏
sulle riittää määmy ettet vaani ja kyttää kaupan myyjiä. aloita siitä
joo ihme harrastus tämmönen. hyllyjen välissä jahtaa myyjiä rikosilmotus on kuulema tehty.
Miksi tuunnet alemmuutta? Onko ihastuksesi niin "ihmeellinen olento", että ajattelet ettei sinulla ole mahdollisuuksia häneen? Itse olen melko "näyttävä" ja sosiaalinen nainen ja ihastun yleensä kohteliaisiin, älykkäisiin miehiin, jotka kohtelevat minua kunnioittaen. Liika itsevarmuus miehessä on välillä ärsyttävää. Pieni salaperäisyys miehessä on hyvästä. :) Äänekkäät lihaskimput, joilla ei ole omia mielipiteitä ja jotka puhuvat vain itsestään, eivät tee minuun vaikutusta. Ole rohkeasti oma itsesi ja tutustu rauhassa ihastukseesi ja kun olet kerännyt tarpeeksi rohkea niin tee aloite pyytämällä häntä vaikka kahville. Tsemppiä!
Miettiä omia hyviä puoliaan, katsoa itseä peilistä ja kiinnittää huomiota hyviin ominaisuuksiin. Muistaa kaikki ne kehut mitä ihastuksen kohde on sinulle sanonut (ja uskoa ne!). Ja muistaa ne kehut ja positiiviset asiat mitä muut ihmiset, kuten kaverit ovat sinulle sanoneet. Ja muistaa se ettei kukaan ole täydellinen, ei edes se ihastuksen kohde.
Tajusin just ettei hän ole koskaan kehunut minua mistään..nyt alkoi nolottaa, mitä mä olen nää vuodet oikeen kuvitellut..
Ehkä hän ei koe tuntevansa sua vielä tarpeeksi hyvin voidakseen kehua? Me suomalaiset, ja ihmiset ylipäätään, ollaan aika huonoja kehumaan yleensä, vaikka aihetta olisi ja haluttaisiin sanoa heti tai tajutaan myöhemmin, että olisi ollut kiva sanoa jotain positiivista. Sekin kannattaa muistaa, että ihmissuhteisiin tarvitaan aina kaksi eli jos hän kohtelee sua epäystävällisesti ja siksi koet alemmuutta, niin eihän se sun vikas ole. Jos taas oot itse ensin ollut epäystävällinen ja hän vastaa samalla mitalla takaisin, niin siinä on molemmilla peiliin katsomisen paikka. Jos hän taas on ollut ystävällinen, niin minusta siitäkin pitäisi pystyä olemaan iloinen eikä odottaa kehuja ja aatella, että hän ei varmasti pidä minusta, kun ei ole koskaan kehunut. Ehkä pitääkin, joko hyvänpäivän tuttuna, ystävänä tai vielä enemmän, mutta ei ole saanut sanotuksi.
Onneksi kehuin miestä joka sittemmin häippäsi, hän tietää että arvostan. En kuitenkaan sanonut niitä asioita joista eniten pidin eli hän on niiiin puoleensavetävä ulkoisesti, että munasarjat poksahtelee onnesta kun hän on lähellä. Liian ihana mulle.
Jos kiinnostaa, niin kannattaa kurkata: https://www.youtube.com/watch?v=psN1DORYYV0
Kyseisellä videolla puhuvan naisen kirjoja on käännetty myös suomeksi.
Komppaan monia edellisiä. Kannattaa uskoa ne positiiviset asiat, mitä sinusta on sanottu, muistaa, ettei kukaan ole täydellinen äläkä pelkää olla oma itsesi. Kannattaa myös tehdä sellaisia asioita, joista pitää ja joita pitää tärkeänä, niin silloin saa hyvää oloa siitä, että elää ainakin omannäköistään elämää ja tekee sellaisia asioita, jotka kokee oikeaksi. Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin, niin peiliin katsominen hyväksyvällä katseella ja hyviä puolia etsien voi auttaa. Jos se tuntuu vaikealta tai mahdottomalta, sitä kannattaa harjoitella. Koska niin kuin katsot itseäsi, katsot myös muita. Jos olet ylikriittinen itseäsi kohtaan, olet todennäköisesti sitä myös muita kohtaan, vaikka et sitä tiedostaisikaan. Minulle äiti on joskus sanonut, että koitapa katsoa peiliin ja sanoa kymmenen kertaa nauramatta, että: "Ai, että minä olen kaunis!" niin saat kolikon. Se on aika vaikeaa ja vielä vaikeampaa on uskoa se, mitä sanoo. Joskus pikkutyttönä kun yritin sitä, niin hihittämiseksihän se meni, mutta näin jälkikäteen ajateltuna sain mielestäni hyvän opetuksen - leikin varjolla voi oppia kaikenlaista.
On myös olemassa sellainen harjoitus, josta voi olla hyötyä. Jos kokee häpeää, alemmuutta ja syyllisyyttä, niin sen avulla voi harjoitella muuttamaan ajatustapaansa. Harjoituksessa kirjoitetaan jostakin ajatuksesta, joka itsellä on niin kolmesta eri näkökulmasta. Ensin kirjoitetaan, mitä kriitikko minussa sanoo. Sitten kirjoitetaan, mitä kritisoitu minussa sanoo. Lopuksi kirjoitetaan, mitä myötätuntoinen sivustakatsoja minussa sanoo. Näin käydään läpi ajatus ajatukselta ja monipuolistetaan omia ajatuksia. Yksi kohta voisi olla esim., että Olen yhteiskunnan loinen, koska en käy töissä (kriitikko eli mitä kriittistä sanot itse itsestäsi), Koita nyt ryhdistäytyä ja mennä töihin! (kritisoitu eli mitä kriittistä sulle on joskus sanottu) ja Ihmisen arvoa ei määritellä sillä, mitä hän tekee, vaan hän on arvokas sellaisenaan, vaikka ei tekisi mitään muuta kuin eläisi ja hengittäisi (myötätuntoinen sivustakatsoja eli mitä lempeää sanot itsestäsi).
Ja viimeiseksi sanoisin, että jos oikein mietit, niin ethän sinä hyödy alemmuuden tunteesta mitään, vaan päinvastoin. Sen varjolla voit ehkä vältellä pelottavia ja jännittäviä tilanteita ja sen riskin ottamista, että osoitat hänelle tunteesi, mutta loppujen lopuksi siitä on enemmän haittaa kuin apua. Siksi siitä kannattaakin tietoisesti yrittää päästä eroon. Suomalaiset voi ajatella, että mä nyt oon vaan tällainen ja pitää hyvänä sitä, ettei ole liian suuria toiveita ja luuloja itsestään, mutta terve itsetunto on paljon palkitsevampaa. Siihen pääsy ei ole helppoa, mutta varmasti tavoittelemisen arvoista. Tsemppiä!
Mä tiedän vaan mitä ei kannata tehdä (itse olen kohteena valitettavasti ollut): yrittää painaa toista alaspäin!
Lopettaa tuntemasta eh eh
Hyvä vitsi, nauroin tuolle :D Mutta koska vitsissä on aina puoli totta, haluan sanoa, että mun mielestä mikään tunne ei ole turha, koska niille on aina syynsä ja tarkoituksensa. Tunteista voi oppia jotain, mutta niille ei kannata antaa liikaa painoarvoa eikä niitä kannata analysoida liikaa. Jos huomaa tuntevansa jotain, mikä haittaa elämää, se kannattaa jollain tavalla käsitellä ja ratkaista, mutta jos joskus ei onnistukaan välttämään esim. alemmuuden tunnetta, niin voi hyväksyä sen, että nyt tuli tämmönen tunne ja ajatus, mutta se ei välttämättä ole totta eikä sitä tarvitse sen enempää huomioida, vaan siirtyy seuraavaan asiaan :)