Olisiko kenelläkään kokemusta tai tietoa miten selittää tunteensa vammaisesta ystävästä niin, että suhde hyväksyttäisiin. Pakkohan se on kaikkien hyväksyä muuten, mutta että kukaan ei kuvittele että käyttäisin toista jollakin tavalla ohimennen hyväksi, vaan että välitän oikeasti ja pidän ystävästäni kiinni. Jotenkin on vain pelko muiden suhtautumisesta. En usko että hänen vanhempansa ilahtuisivat vaikka kuinka kauniisti runoilisin ne tosiasiat, joiden mukaan toisesta välitän ja totisesti välitänkin. Ehkäpä on vain ihan turhaa pelkoa. Sitä paitsi varsin moni kyllä tietää että välitän oikeasti.
Ystävyyssuhde vammaisen kanssa, pelkoa
muiden suhtautumisesta
161448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Huomenta !!!
Tuota noin, asia on sen kalatainen että siihen ei oiken tekisi mieli puuttua. Näet ainoa tilanne jossa tuota minun mielestäni pitäisi pohtia on se , että tunteittesi kohde on niin "pahoin" vammautunut että hänen ei missään suhteessa voi olla kykyenevä ilmasemaan omiatunteitaan ja ajatuksiaan. Sellasiai ihmisiä on aika vähän nyky käsityksen mukaan.
Mutta jos tuo kiusallien alkukommentti unohdetaan ja ajatelaan seet kyseessä on oikein oikeustoimikelponen ( itseään hallitseva) henkilö, niin kyllä kysymyksesi on aivan turha.
Voin kuitenkin vastata siihen lyhyesti aikani kuluksi.
Tunteiden vilpittömyys ja aitous tulee esille kaiksissa suhteisa vasta kun suhdetta on elety arkielämässä.
Kun on kohdattu ongelmia tai vastoinkäymisiä. Siis et voi vakuutta ihastuksesikohteen omaisia ja ystäviä muuten kuin elämällä sitä elämää jota tahdot / tahdotte,,,,aika sitten näyttää oletko todellal vilpitön edes itsellesi.
Onnea matkaan ja iloa ihastuksesta sinulle !!!
ps. olimpa positiivinen tänään, työ aaamuna hu hu.
Ystäväni taitaa olla aika kovalla prosentilla kyvytön vastaamaan asioistaan itse. Ilmaisee kyllä tunteita ja on ihan täydellinen kaveri.
Puolen toista kymmentä vuotta on tunnettu, monessa mukana oltu ja sanottakoon sekin, että mm. samassa hoitopaikassa, jossa siis ensimmäisen kerran tapasimmekin :)
Ei tässä muuta kuin pääsisin, eli uskaltautuisin tapaamaan hänen vanhempansa ja saisin ne vakuuttuneeksi suhteen kiltistä laadusta, välittämisen aitoudesta ja vilpittömyydestä.
Olet kyllä oikean ongelman kanssa tekemisissä, sillä ainakin minun jokainen tyttö- naisystävä on josakin vaiheessa joutunut asiaa selittelemään,,,mutta niin kuin kirjoitn, ainut vastaus on se että elää sitä suhdetta vilpittömästi.
ei muuta.
Älä aliarvioi ihmisiä, tuskinpa sun tarvii selitellä kellekkään mitään jos hengailet jonkun vammautuneen kanssa. Sitä paitsi jos joku on niin saaanan idiootti että tulee aukoon päätä ni auo takas tai lyö vaan pökköä pesään ja muiskauta vaikka pusu poskelle... Tyhmiä ihmisiä on hauskaa hätkähdyttää... Mutta silti ONNEKSI niitä on harvasa...
Monessa tilanteessa suurin ongelma on omien ennakkoluulojen voittaminen ja käsitysten joita luulee muilla olevan. Ei enää eletä keskiaikaa. Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat, kun he huomaavat että teillä on aito juttu ainakin järkevät suopuvat ja ne jotka todella välittävät sinusta.
Niin tässä vain pohdin hänen vanhempiensa, joita en ole edes nähnyt, suhtautumisessa samoin kuin tämän hoitsujen suhtautumisessa kun alan pian kai jatkuvasti ravaamaan vierailuille palvelutaloon.
Muista ihmisistä ei olekaan mitään väliä :) Sehän on kivaa, kun tölläävät. Olen ylpeä asiasta ja sehän tässä vasta onnellisin tunne onkin.
Olen kuullut vaan kamalan paljon juttuja, kuinka on olemassa suurin joukoin porukkaa, jotka kyttäävät vammaisia naisia hyväkseen käytettäväksi. Oikein pahasti ne jutut soivat korvissa kun ystävää tapailen.
Mutta onhan tämä enemmänkin omaa arkuutta kuin aiheellistakaan huolta muiden suhtautumisessa.
Jos rakastaa toista vilpittömästi ja kunnioittaa toista vammasta huolimatta,ei sille mitään esteitä suhteessa olemiseen.Mutta varmasti vastustusta tulet kokemaan mutta siinä pitää olla tavallaan terveellä tavalla "itsekäs"ja tehdä työtä suhteen eteen.
Aikanaan minäkin aloin seurustelemaan invalidin kanssa ja minun vanhempani varoittelivat että tuleekohan siitä mitään,mutta sitten vanhemmat rauhoittuivat kun tutustuivat kaveriini ja nyt he hyväksyvät täysin kaverini ja me ollaan oltu yhdessä monta vuotta ja meillä menee hyvin :)
Sen vain sanoisin sinulle että toivottavasti olet rehellinen kaveriasi kohtaan ja etkä käytä hyväksi taloudellisesti ja seksuaallisesti ja ennenkaikkea vaikka ystäväsi on vammainen niin hän myös kaipaa kunnioitusta ihmisenä.Mutta jos sinulla on hyötymistarkoitus mielessä niin paras että unohdat koko asian.
Aika paljon kirjoitin jo, enkä saanut sinua vakuuttuneeksi ? :)
Mitenhän siis, kuten alussa kysyin, millaisilla sanoilla saisin kaikille selväksi, että en tosiaankaan käytä hyväksi taloudellisesti ja seksuaallisesti, eikä kukaan saa siis sellaista olettaakaan.
"Hän on kyvytön päättämään omista asioistaan ja hänellä on tunteita ja on täydellinen kaveri".
Eli tosi asia on ettei hän pysty hoitamaan asioitaan vaan on koko ajan toisten hoidettavana ja hän ei pysty elämään kuten terveet ihmiset kuten raha-asioitaan ja ei pysty seisomaan omilla jaloillaan ja ei elä ns.omaa elämäänsä.
Kuule olen tuollaisia ihmisiä tavannut ennenkin että jos on lompakossa rahaa niin ollaan sairasta käyttämässä hyväksi kun vaan vähän puhutaan "rakkaudesta"ja toisen tunteilla leikitään ja sairas ihminen uskoo herkästi kun muka sanotaan että rakastetaan.Sitten kun tämä leikki alkaa kyllästyttämään niin sitten heitetään kuin lelu nurkkaan ettei enää kiinnosta ja loukataan toisen tunteita hyvin syvästi.
Ps.Etkö sinä saa terveitä kumppaniksi kun pitää leikkiä vammaisen ihmisen tunteilla?
pitäisi saada muutos.
Kerro minulle, mitä pitäisi tehdä, niin sen teen.
Totta oli, että 1990-luvun alkupuolella ei paljoa muita ystäviä ollut kun en saanut vaikka olisin tahtonut ja nyt kaiketi saisin muitakin mutta en tahdo vaikka saisinkin.
Taidat tehdä kiusaa vaan. Mutta se ei itse asiaan vaikuta millään tavalla. Alkuaikoina pelotti tuollaiset mielipiteet enemmän. Nyt on toinen aika ja toiset laulut.
Kana ja muna ne tässä tääs vahtaa toisiaan.
Onko todelakin niin vaikea ymmärtää että kaikilla ihmisillä on vaara tulla hyväksi käytetyksi, niin taloudellisesti kuin seksuaalisesti.
Tuohon jälkikirjoitukseen vielä sen verran että, ei sitä vammasetkaan ihan kenen kaa tahansa tarvi alkaa olemaan... moni "terve" saa kyllä rukkaset ainakin minulta.
En tunne juurikaan velvollisuutta "rakastaa" kaikkia terveitä, vaan olen hvyinkin selvillä minkä näköinen, kokoinen, ääninen , hajuinen naisen tulee olla että häneen miellyn.
Joskus joku onkin sanonaut minulle että "onks sulla oikeesti vara valita" ja mä oon sanunu takasi että ennemin yksin kuin, väärän ihmisen kaa.
Iloista päivääkaikille ja koittakaa löytää oma tapanne rakastaa!!!!
Haista p...a kun sairasta käytät hyväksesi.Jos tarvitset seksuaallista tyydytystä niin onhan niitä seksipalstoja jotka tarjoaa seksinnälkäisille palveluja.
Ettei tarvitse sairaita vammaisia ihmisiä käyttää hyväksi.
olet oksettava.
mistään hemmetin seksistä ei ole kysymys, pönttö. Sitä varten on ihan oma kumppani. Tämä on ystävä - olkoonkin vaikka tärkeämpi kuin kukaan muu. Itse olet varsin ikävä tyyppi.
Luin sinun kirjoituksiasi ja kysyn ihan mielenkiinnosta sinulta.
Oletko mies vai nainen ja minkä ikäinen olet?Oletko avioliitossa vai avoliitossa tai oletko sinkku?
Voi kuules, tässä ei takuulla ole kukaan käyttämässä ketään hyväksi! Toiseksi vammaiset ei ole reppanoita jotka eivät osaisi itse päättää kenen kanssa hengaavat ! Ja kolmanneksi mistäs sä tiedät mikä nymfo tää nainen olisi ja kävisi itse ekana kiini kuin sika limppuun... Jospa pitäisit sen liian isot turpas itse kiinni ko et näköjään yhtä tiedä/tajua mitä puhut
Itse olen lyhytkasvuinen 20-vuotias tyttönen. Itselläni on paljon enemmän "normaaleita" ystäviä kuin vammaisia.
Kenenkään ystäväni vanhemmat eivät ole katsoneet minua pahalla silmällä ja ottaneet ilolla vastaan ja olen siitä hyvin, hyvin iloinen!
Itse olen sosiaalinen ja reipas nuori neitonen ja jotkut ystäväni, ihmiset joiden kanssa teen paljon yhteistyötä ja ystävieni vanhemmat ovat sanoneet, että ovat oppineet minulta paljon ja ajattelevat niin, että vaikka olisikin jokin vamma, niin ei se estä elämästä normaalia elämää ja minä elän siinä missä muutkin ja ketään ei ole vielä minua tähän ikään mennessä syrjinyt tai kiusannut! Olen onnellinen vaikka olenkin vammainen ja ylpeä itsestäni :)!