Säälittävää... Tälläinenkö on huumekeskustelun taso? Kaipa se on sitten niin, että jotka tietää, tajuu pysyä hiljaa.
Moni meistä saattaa pitää itseään avarakatseisena ja avoimena uusille ajatusmalleille. Huumeista puhuttaessa kaikki tuntuvat olevan asiantuntijoita ja niin kiihkoissaan joko puolesta tai vastaan, että dialogi taantuu tarhatasolle. Miksi kirjoitella idiotismeja, kun kaikki ympärilläsi luultavasti jo tietävät, että et tiedä mitään?
Verrattuna niiden yhteiskunnallisiin ja yksilöllisiin vaikutuksiin, on totuus, että huumausaineista on liian vähän tutkimustietoa. Tämä käy ilmi nopeasti esimerkiksi internetin huume-linkkejä tutkimalla. Kaikki toistavat samat mantrat, olipa kyseessä ylistyshymni tai yöjuttu. Usein tuntuu, että valistus tulee entisiltä narkkareilta tai huumeille jonkun läheisensä uhranneilta. Tämähän on järkevää, voit päätellä... Kunnes mieleen juolahtaa -minne sitten jäi totuus?
Jos kyseenalaistat oman mielenterveytesi/-lujuutesi, ei tarvitse kysellä onko joku päihde sopiva sinulle! Ei ole. Totuus on, että kannabiksesta ei joudu mielisairaalaan, mutta jos olet menossa, niin ehkä pikasemmin. Piriin ei automaattisesti kuole ja se ei välittömästi tee aivovammasia zombeja. Psyykkiset ilmiöt ovat usein niin paljon kavalampia, kuin ne lukuisat oireet, joiden konemaiseen toisteluun kaikki, niin ammattilaisista toisenlaisiin ammattilaisiin sortuvat. Ne ovat hienovaraisia, alttiita itsepetokselle ja syvällä tajunnassa. Katumus on keskustelussa hallitseva teema ja anteeksianto kadonnut hyve. Kerran narkomaani, aina pahoillaan? Näinkö lunastetaan takaisin paikka yhteiskunnassa ja rakennetaan pohja kestävälle elämälle ja toimeentulolle? Ainakin Suomessa.
Mitä ovat 'äärihuumevastaisuus' ja narkkarit, jotka rypee itsesäälissä? Jos kestää nousut, niin pitää kestää laskutkin. Ja mitä ihmettä te ihmiset teette, jotka esimerkiksi 'menetätte hampaanne' amfetamiinille? Täytyy olla jotain diabolisen vääristynyttä. Väitän, että huonoa oloa huumeista on kahta laatua. Sitä joka kumpuaa huonoista kokeiluista -missä navetta pyöri silmissä ja oksensin ja ahdisti. Ja sitten on sitä toista. Sosiaalisen syrjäytymisen, vieroitusoireiden, yliannostusten tai vaan olemisen aiheuttama kipu, josta saat kiittää vain itseäsi. Ei parane surkuttelemalla vaan skarppaamalla, mikä voi olla kinkkinen homma. Kunnon kuosista palautuminen voi viedä kuukausia, henkisistä kolhuista et pääse ehkä koskaan. Niele se ja hyväksy, niin olet matkalla parempaan minään. Sitten toinen puoli. Tajutkaa hitaimmatkin, että ihminen vetää kamaa, jotta se olis pihalla, mutta kun se lopettaa, se ei ole. Voimme siis unohtaa lässyttämisen ja olettaa keskustelevamme tasavertaisen kumppanin kanssa. Jos olet hullu, niin hakeudu hoitoon. Ja mistä vedetään linkki yleisen 'älykkyyden' tai sivistyksen ja huumeidenkäytön välille? Fiilikset ohjailee meitä, olimmepa viileitä neroja tai lähiön tyhmimmät pellet. Ja huumeet ohjaa fiiliksiä. Totuus on, että monet kulttuurina tuntemistamme ilmiöistä on 'keksitty' kunnon soosissa.
Kyse on paljolti persoonasta. Nisti on vaan niin räkänen, kuin se antaa ittensä olla, tekemättä asialle jotain. Toisaalta elämme nenänvartta tuijottamisen luvatussa maassa, joskin jonkun kaupankassan pahalla silmällä tivaaminen voi tuoda myös perverssin mielihyvän tuntemuksen. Ihan kun kiinnostais mitä tuntemattomat ajattelee. Monia kiinnostaa ihan liikaa. Lopettaminen on helvettiä ja kunnia niille, jotka sen klaaraa. Hiljaisia saavutuksia tehdään päivittäin vain jaksamalla, eikä kukaan taputtele selkään. Se on arkea ja se on nieltävä kuitenkin.
Ja uskallapa laukoa jotain niin viisasta, kuin että kaikki narkkarit olis parempia kuolleina tms. Aika paksua puhetta moraalin puolesta! Voit painua sinne laitokseen, sillä oot vähän psyko ja vaarallinen. Ei tule ihmisillä mieleen, että tää maailma on paljon odottamattomampi ja pelottavampi kuin se oma pikku maailma, siellä pääkopassa. Siksi on parempi aina olla arvostelematta muita pikaisesti ja äkäisesti -et voi ikinä tietää mitä kukin on käynyt läpi elämässään. Toisaalta yhteiskunnassa on hyvä säilyttää tavat ja kohteliaisuus, kunnioittaa lakejakin järjen rajoissa. Siksi ei pidä myöskään jeesustella. Jotkut nyt vaan on oikeesti hulluja, idiootteja tai ignorantteja, vaikka voissa paistais.
Meillä on kaikilla potentiaali ja resurssit, joiden olemassaoloa emme välttämättä edes tiedosta. Olemme mitä teemme itsestämme. Ja tieto ei satuta, joten sitä saisi joku myös jakaa. Esimerkiksi amfetamiinin 'oireet' voi lukea mistä vaan -tyyliin sudenpentujen käsikirjasta, mutta millaiset ovat reaktiot kehossa näiden takana? Miten toimin jos joku vetää överit ja mistä nään sen? Siis asioista, joilla moraalisen tuulahduksen lisäksi myös oikea, reaalimaailmaan soveltuva tarkoitus, olkoonkin sitten vain informatiivinen.
Simppelit ihmiset ajattelee asioita lopullisesti.
Moni meistä saattaa pitää itseään avarakatseisena ja avoimena uusille ajatusmalleille. Huumeista puhuttaessa kaikki tuntuvat olevan asiantuntijoita ja niin kiihkoissaan joko puolesta tai vastaan, että dialogi taantuu tarhatasolle. Miksi kirjoitella idiotismeja, kun kaikki ympärilläsi luultavasti jo tietävät, että et tiedä mitään?
Verrattuna niiden yhteiskunnallisiin ja yksilöllisiin vaikutuksiin, on totuus, että huumausaineista on liian vähän tutkimustietoa. Tämä käy ilmi nopeasti esimerkiksi internetin huume-linkkejä tutkimalla. Kaikki toistavat samat mantrat, olipa kyseessä ylistyshymni tai yöjuttu. Usein tuntuu, että valistus tulee entisiltä narkkareilta tai huumeille jonkun läheisensä uhranneilta. Tämähän on järkevää, voit päätellä... Kunnes mieleen juolahtaa -minne sitten jäi totuus?
Jos kyseenalaistat oman mielenterveytesi/-lujuutesi, ei tarvitse kysellä onko joku päihde sopiva sinulle! Ei ole. Totuus on, että kannabiksesta ei joudu mielisairaalaan, mutta jos olet menossa, niin ehkä pikasemmin. Piriin ei automaattisesti kuole ja se ei välittömästi tee aivovammasia zombeja. Psyykkiset ilmiöt ovat usein niin paljon kavalampia, kuin ne lukuisat oireet, joiden konemaiseen toisteluun kaikki, niin ammattilaisista toisenlaisiin ammattilaisiin sortuvat. Ne ovat hienovaraisia, alttiita itsepetokselle ja syvällä tajunnassa. Katumus on keskustelussa hallitseva teema ja anteeksianto kadonnut hyve. Kerran narkomaani, aina pahoillaan? Näinkö lunastetaan takaisin paikka yhteiskunnassa ja rakennetaan pohja kestävälle elämälle ja toimeentulolle? Ainakin Suomessa.
Mitä ovat 'äärihuumevastaisuus' ja narkkarit, jotka rypee itsesäälissä? Jos kestää nousut, niin pitää kestää laskutkin. Ja mitä ihmettä te ihmiset teette, jotka esimerkiksi 'menetätte hampaanne' amfetamiinille? Täytyy olla jotain diabolisen vääristynyttä. Väitän, että huonoa oloa huumeista on kahta laatua. Sitä joka kumpuaa huonoista kokeiluista -missä navetta pyöri silmissä ja oksensin ja ahdisti. Ja sitten on sitä toista. Sosiaalisen syrjäytymisen, vieroitusoireiden, yliannostusten tai vaan olemisen aiheuttama kipu, josta saat kiittää vain itseäsi. Ei parane surkuttelemalla vaan skarppaamalla, mikä voi olla kinkkinen homma. Kunnon kuosista palautuminen voi viedä kuukausia, henkisistä kolhuista et pääse ehkä koskaan. Niele se ja hyväksy, niin olet matkalla parempaan minään. Sitten toinen puoli. Tajutkaa hitaimmatkin, että ihminen vetää kamaa, jotta se olis pihalla, mutta kun se lopettaa, se ei ole. Voimme siis unohtaa lässyttämisen ja olettaa keskustelevamme tasavertaisen kumppanin kanssa. Jos olet hullu, niin hakeudu hoitoon. Ja mistä vedetään linkki yleisen 'älykkyyden' tai sivistyksen ja huumeidenkäytön välille? Fiilikset ohjailee meitä, olimmepa viileitä neroja tai lähiön tyhmimmät pellet. Ja huumeet ohjaa fiiliksiä. Totuus on, että monet kulttuurina tuntemistamme ilmiöistä on 'keksitty' kunnon soosissa.
Kyse on paljolti persoonasta. Nisti on vaan niin räkänen, kuin se antaa ittensä olla, tekemättä asialle jotain. Toisaalta elämme nenänvartta tuijottamisen luvatussa maassa, joskin jonkun kaupankassan pahalla silmällä tivaaminen voi tuoda myös perverssin mielihyvän tuntemuksen. Ihan kun kiinnostais mitä tuntemattomat ajattelee. Monia kiinnostaa ihan liikaa. Lopettaminen on helvettiä ja kunnia niille, jotka sen klaaraa. Hiljaisia saavutuksia tehdään päivittäin vain jaksamalla, eikä kukaan taputtele selkään. Se on arkea ja se on nieltävä kuitenkin.
Ja uskallapa laukoa jotain niin viisasta, kuin että kaikki narkkarit olis parempia kuolleina tms. Aika paksua puhetta moraalin puolesta! Voit painua sinne laitokseen, sillä oot vähän psyko ja vaarallinen. Ei tule ihmisillä mieleen, että tää maailma on paljon odottamattomampi ja pelottavampi kuin se oma pikku maailma, siellä pääkopassa. Siksi on parempi aina olla arvostelematta muita pikaisesti ja äkäisesti -et voi ikinä tietää mitä kukin on käynyt läpi elämässään. Toisaalta yhteiskunnassa on hyvä säilyttää tavat ja kohteliaisuus, kunnioittaa lakejakin järjen rajoissa. Siksi ei pidä myöskään jeesustella. Jotkut nyt vaan on oikeesti hulluja, idiootteja tai ignorantteja, vaikka voissa paistais.
Meillä on kaikilla potentiaali ja resurssit, joiden olemassaoloa emme välttämättä edes tiedosta. Olemme mitä teemme itsestämme. Ja tieto ei satuta, joten sitä saisi joku myös jakaa. Esimerkiksi amfetamiinin 'oireet' voi lukea mistä vaan -tyyliin sudenpentujen käsikirjasta, mutta millaiset ovat reaktiot kehossa näiden takana? Miten toimin jos joku vetää överit ja mistä nään sen? Siis asioista, joilla moraalisen tuulahduksen lisäksi myös oikea, reaalimaailmaan soveltuva tarkoitus, olkoonkin sitten vain informatiivinen.
Simppelit ihmiset ajattelee asioita lopullisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..kirjoitus.
Lisäisin vielä etteivät syy- ja seuraussuhteet aina ole aivan yhtä yksinkertaisia kuin ensihätään saattaisi kuvitella.
Johtavatko miedot päänsekoittajat vahvoihin miksereihin vai hakeutuvatko jotkut niihin vahvoihin joka tapauksessa, aloittaen helpommin saatavasta.
Väitän ettei yhtä yksiselitteistä ja kaikenkattavaa vastausta ole koska ihmisiä on niin moneen junaan. Siksi patenttiratkaisuja ja porttiteorioita on naurettavaa edes tyrkyttää.
Vielä naurettavampaa niihin on uskoa.