Vuosi sitten näin sinut ensimmäistä kertaan, lääkäri, en halunnut sinun kanssa puhua edes, menin aina ohi ja katsoin lattialle, ja olin niin kun en huomannut sinua, koska en jaksanu vastata kysymyksiin tai edes puhua sinun kanssa. Rukoilin vaan että saisin taas kävellä ja olisin mennyt karkuun sairaalasta...
Mutta sitten yllätit minua esittämällä kysymyksiä ja vastasit myös siihen just niinkun minun suusta olisi vastaukset tullut, olet ollut ensimmäinen ihminen minun pienessä elämässä kuka on tulkinut 100% oikeasti...sitä oikeasti ihmettelen...
Sitten ihastuin sinuun, en voinut näyttä sitä koska pelkääsin että satutat, muistat varmaan miten heikossa kunnossa olin, yksi hyökkäys olisi ollut minun tarinan loppu...
En tiedä miksi kirjoitan sitä tänne, ehkä haaveilen, en tiedä, tiedän että haluan sinun kanssa keskustella ja saisin tunteisiin selvyyttä...
Mutta sitten yllätit minua esittämällä kysymyksiä ja vastasit myös siihen just niinkun minun suusta olisi vastaukset tullut, olet ollut ensimmäinen ihminen minun pienessä elämässä kuka on tulkinut 100% oikeasti...sitä oikeasti ihmettelen...
Sitten ihastuin sinuun, en voinut näyttä sitä koska pelkääsin että satutat, muistat varmaan miten heikossa kunnossa olin, yksi hyökkäys olisi ollut minun tarinan loppu...
En tiedä miksi kirjoitan sitä tänne, ehkä haaveilen, en tiedä, tiedän että haluan sinun kanssa keskustella ja saisin tunteisiin selvyyttä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.