Oikeustieteilijöiden MBTI

Oikeustiede - mitä siihen vaaditaan?

Olen tätä palstaa silloin tällöin lukiessa huomannut, että mielikuvat oikeustieteestä ja sen hekumallisuudesta ovat kenties jossain määrin erheellisesti virittyneet. Oikeustieteen opiskelu on hyvin pitkälti lukemista aiheista, jotka eivät välttämättä ole mielenkiintoisia, mutta jotka on professoria tyydyttävällä tavalla omaksuttava, jotta tentistä pääsee läpi. Minusta yhtenä hyvänä vastauksena otsikossa esittämääni kysymykseen on esimerkiksi ympäristöoikeuden perusteos "Kuntalaki - tausta ja tulkinnat". Mikäli siis on alalle haluamaisillaan oleva lukiolainen taikka muu pääsykoejäärä. Kannattaa yllämainittuun teokseen tutustua perusteellisesti. Hukkaan se ei mene, koska kirjan sisältö on ympäristöoikeuden perusteita ja kertoo samalla yhteiskunnan toiminnasta. Mitään viihdelukemista se ei ole, kuten jotkin oikeustieteen tenttikirjat saattavat parhaimmillaan olla -ainakin muutamien virkkeidensä osalta - mutta tutkinnon saavuttaminen vaatii suurinpiirtein joidenkin kymmenien saman tyylisten kirjojen lukemista ja niiden sisältöjen opettelemista. Samanlaisia unipillereitä löytyy myös hallinto- ja prosessioikeuden aloilta, kuten myös EU-oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden aloilta, finanssioikeudesta nyt puhumattakaan. Tutkinnon saaminen ei luonnollisestikaan takaa millään tavalla koulutustasi vastaavan työpaikan saamista. Aktiivisuus opintojen ohella auttaa kuitenkin huomattavasti työpaikan saamisessa vielä tutkinnon suorittamisen jälkeenkin.

Välityspalkkiot

Eräs lakimies kertoi, että oli saanut veneläiseltä välittäjältä, joka toimii pääkaupungin seudulla, 2500 euron välityslaskun asiakkaasta. Tuo välittäjä väitti, että kaikki asianajajat maksavat hänelle sen verran hänen välittämistä asiakkaistaan. Niitä välityspalkkioita maksavia asianajajia ja lakimiehiä tuntuu olevan riittävästi, kun nämä välittäjät (niiden yritykset) tulevat hyvin toimeen pelkästään välityspalkkioilla. Jotkut välittäjät pelkästään kiertelevät luvan saaneista lakimiehistä annettua lakia sillä, että he itse kyllä hoitavat asioinnin tuomioistuimen kanssa, mutta sitten joku asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja menee sovittua palkkiota vastaan virallisesti "edustamaan" heitä istuntoon. Tai asiakas maksaa itse vielä sovitun prosettiosuuden jutun hinnasta välittäjälle. Yleensä pimeästi. Virolaisilla lakimiehillä on tapana kierellä sitä lakia sillä, että asiakkaille laitetaan pelkästään lasku istuntoon mukaan ja sitten niissä oikeudenkäyntiasiakirjoissa vaaditaan käräjäoikeutta korvaamaan "oikeudenkäyntiavustajan" palkkio. Myös fb:ssa on ulkomaalaisten ryhmiä, joissa joku välittäjä, joka pyörittää sitä ryhmää, ilmoittaa suoraan, että hän toimii jollekulle asianajajalle.

Onko kukaan päässyt sisään oikaisupyynnöllä?

Turkuun tai muualle?