Hei! Olen 18-vuotias tyttö, jolla diagnosoitiin PCO viikko sitten. Nyt mieleni on kovin synkkänä tästä, koska en näe muuta kuin kaksi vaihtoehtoa.
Joko elän elämääni aknen, epäsäännöllisten kuukautisten (tulevat erittäin harvoin, jolloin kohdun limakalvo paksuuntuu ja nostaa syöpäriskiä), lievän liikakarvoituksen (mahassa muutama haituva) ja korkeiden mieshormonitasojen kanssa......tai käytän diane Nova e-pillereitä, jotka saavat ilmeisesti minut masentuneeksi, itkuiseksi, saattavat lihottaa (mikä ahdistaa todenteolla, koska laihduttaminen on ollut minulle aina vaikeaa) ja saavat aikaan päänsärkyä.
Kaksi huonoa vaihtoehtoa ja molemmat pelottaa, varsinkin lääkkeet. En halua tunkea itseeni mitään ylimääräistä. Olen normaalipainoinen, mutta sen voin sanoa, että joudun tekemään aikalailla töitä sen eteen. Liikun paljon ja syön terveellisesti, välttelen epäterveellistä ruokaa. Minulla on aina ollut vatsassa rasvaa, en ole ikinä saanut vatsalihaksia puhtaasti näkyviin (olen ollut jopa anoreksinen, mutta silti vatsassani on ollut rasvaa, vaikka muualta se olisikin kadonnut).
Minusta tuntui ikävältä murrosiässä todeta, kuinka ystävieni vartalot muuttuivat naisellisiksi: leveä lantio, pieni vyötärö.....Minä taas olen aina ollut suora. Huoh. No pääsin yli siitä, kuten myös siitä, että kuukautiseni eivät meinanneet alkaa ollenkaan, vaan ne aloitettiin primolut nor lääkkeellä 16-vuotiaana. Aloin olla itsevarma ja pidin suoraa kroppaani jopa urheilullisennäköisenä, vaikka lihaksia ei siitä niin selvästi erota kuin muilla ikätovereillani. Pystyin silti pitämään itseäni naisellisena ja kauniina.
Nyt taasen, en voi sanoa enää samaa. Olen kuin jokin naisen irvikuva ja totuushan on, etten pääse tästä ikinä eroon. Kuinka naisellista onkaan ottaa pillereitä, jotta saa kehoonsa naishormoneja ja se, että en ehkä koskaan saa lapsia kuin vain hoidoilla.
Minua masentaa mummoni kommentit siitä, kuinka en saisi syödä tiettyjä ruoka-aineita, koska ne ovat "finnien ruokaa". Kuten liha (olen kasvissyöjä, mutta eihän se estä mummoani neuvomasta) tai suklaa (jota en todellakaan syö paljoa, koska no kaikki pienikin ylimääräinen kertyy vyötärölle). Myös äitini antaa kummallisia kommentteja välillä: minulla ei ole tapana juoda mehuja (juon yleensä vettä), mutta kerran tässä taannoin otin lasillisen appelsiinimehua. Äitini näki kun join sitä ja totesi, että "eikai vaan tule liikaa energiaa". Hänellä on muutenkin kovin eriskummallisia letkautuksia, jotka yleensä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.....Mutta nyt, nyt ne vaikuttavat minuun kovin raskaasti.
Toisaalta tuntuu huojentavalta tietää, mistä moni asia on johtunut, mutta samalla tämä tieto lisää tuskaa. Eihän tälle voi tehdä mitään. On vain asetettava omat munasarjat lepotilaan, mikä omasta mielestäni vaikuttaa kovin epäterveeltä ja vastenmieliseltä. Haluaisin vain niin tietää mistä tämä sairaus johtuu! En ole ikinä ollut ylipainoinen. Minua pelottaa. On elettävä vain päivä kerrallaan, sen tiedän ja tiedän myös sen, että viikon e-pillereiden käytöllä ei voi tietää vaikuttaako nämä minuun loppupeleissä mitenkään.
Minusta tuntuu erittäin yksinäiseltä.
Joko elän elämääni aknen, epäsäännöllisten kuukautisten (tulevat erittäin harvoin, jolloin kohdun limakalvo paksuuntuu ja nostaa syöpäriskiä), lievän liikakarvoituksen (mahassa muutama haituva) ja korkeiden mieshormonitasojen kanssa......tai käytän diane Nova e-pillereitä, jotka saavat ilmeisesti minut masentuneeksi, itkuiseksi, saattavat lihottaa (mikä ahdistaa todenteolla, koska laihduttaminen on ollut minulle aina vaikeaa) ja saavat aikaan päänsärkyä.
Kaksi huonoa vaihtoehtoa ja molemmat pelottaa, varsinkin lääkkeet. En halua tunkea itseeni mitään ylimääräistä. Olen normaalipainoinen, mutta sen voin sanoa, että joudun tekemään aikalailla töitä sen eteen. Liikun paljon ja syön terveellisesti, välttelen epäterveellistä ruokaa. Minulla on aina ollut vatsassa rasvaa, en ole ikinä saanut vatsalihaksia puhtaasti näkyviin (olen ollut jopa anoreksinen, mutta silti vatsassani on ollut rasvaa, vaikka muualta se olisikin kadonnut).
Minusta tuntui ikävältä murrosiässä todeta, kuinka ystävieni vartalot muuttuivat naisellisiksi: leveä lantio, pieni vyötärö.....Minä taas olen aina ollut suora. Huoh. No pääsin yli siitä, kuten myös siitä, että kuukautiseni eivät meinanneet alkaa ollenkaan, vaan ne aloitettiin primolut nor lääkkeellä 16-vuotiaana. Aloin olla itsevarma ja pidin suoraa kroppaani jopa urheilullisennäköisenä, vaikka lihaksia ei siitä niin selvästi erota kuin muilla ikätovereillani. Pystyin silti pitämään itseäni naisellisena ja kauniina.
Nyt taasen, en voi sanoa enää samaa. Olen kuin jokin naisen irvikuva ja totuushan on, etten pääse tästä ikinä eroon. Kuinka naisellista onkaan ottaa pillereitä, jotta saa kehoonsa naishormoneja ja se, että en ehkä koskaan saa lapsia kuin vain hoidoilla.
Minua masentaa mummoni kommentit siitä, kuinka en saisi syödä tiettyjä ruoka-aineita, koska ne ovat "finnien ruokaa". Kuten liha (olen kasvissyöjä, mutta eihän se estä mummoani neuvomasta) tai suklaa (jota en todellakaan syö paljoa, koska no kaikki pienikin ylimääräinen kertyy vyötärölle). Myös äitini antaa kummallisia kommentteja välillä: minulla ei ole tapana juoda mehuja (juon yleensä vettä), mutta kerran tässä taannoin otin lasillisen appelsiinimehua. Äitini näki kun join sitä ja totesi, että "eikai vaan tule liikaa energiaa". Hänellä on muutenkin kovin eriskummallisia letkautuksia, jotka yleensä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.....Mutta nyt, nyt ne vaikuttavat minuun kovin raskaasti.
Toisaalta tuntuu huojentavalta tietää, mistä moni asia on johtunut, mutta samalla tämä tieto lisää tuskaa. Eihän tälle voi tehdä mitään. On vain asetettava omat munasarjat lepotilaan, mikä omasta mielestäni vaikuttaa kovin epäterveeltä ja vastenmieliseltä. Haluaisin vain niin tietää mistä tämä sairaus johtuu! En ole ikinä ollut ylipainoinen. Minua pelottaa. On elettävä vain päivä kerrallaan, sen tiedän ja tiedän myös sen, että viikon e-pillereiden käytöllä ei voi tietää vaikuttaako nämä minuun loppupeleissä mitenkään.
Minusta tuntuu erittäin yksinäiseltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Relaa vähän! Äitisi ja mummosi ovat varsinaisia hellaterroristeja. Olet normaalipainoinen ja liikut, sitä paitsi näytätä olevan myös täysi-ikäinen. Sukulaisillasi ei ole mitään aihetta harrastaa ruokafasismia sinua kohtaan. Etenkin kun olet jo sairastanut syömishäiriön.
Kaikilla vatsalihakset eivät ikinä näy. Väittäisin, että suurimmalla osalla naisista eivät. Itse saan laihtua niin laihaksi, että kuukautiset jäävät pois. Silti vatsalla on ihorasvaa. Toki lihakset tuntuvat ihon läpi, kun jännitän lihaksia. Oleellisempaa on toiminnallinen keho kuin täydellinen. Maratooneja salatinlehden voimin juoksevat barbienuket ovat todellisuudessa naiskuvan vähemmistöä.
Jossain on lukenut, että PCO saattaa helpottaa n. 40-vuotiaana, kun vaihdevuodet lähestyvät ja munasolujen määrä vähenee. En tiedä tarkoittaako se sitä, että jos välttää PCO:hon ja ylipainoon liittyvät riskit, niin vaihdevuosien aikaan voisi olla samoissa riskeissä muiden naisten kanssa. Olettaisin niin.
Jos lapsia haluaa, hommaa ei kannata lykätä liian kauaksi. Turha kuitenkaan pilata koko nuoruutta asiaa murehtimalla.
Itselläni on joskus nähty ultrassa polykystistyyppiset ovariot, samoin äidilläni. Itselläni kuukautiset säännöllistyivät vasta parikymppisenä. Sen jälkeen ne ovatkin pysyneet varsin säännöllisinä, ja nyt 40 alkaa olla vaihdevuosioireita. Eli tilanne voi helpottaa vielä sinullakin. Älä vaivu totaaliepätoivoon.