tarina: yhdeksäsosa

Kiira kirjoitti:

Taas aika paljon ihmisuhde läpinää alussa, pahoitteluni ;)




Jean heräsi, hänen niskaansa ja päätään särki nukuttuaan koko yön huonossa asennossa sohvalla. Hän maiskutteli kuivaa suutaan, jossa maistui eilen juotu viina. Noustuaan istumaan, hän oli hetken paikoillaan ja venytteli niskojaan. Hän muisti Michaelin, eilisillan, sen mitä oli tehnyt ja kirosi itseään hiljaa. Jean nousi ylös ja lähti kävelemään kohti makuuhuonetta. ”Michael” Jean kutsui. Huone oli tyhjä, hän tarkasti kylpyhuoneen ja keittiön –tyhjiä. Michaelin laukku oli poissa, samoin kuin miltei kaikki hänen vaatteensa ja ne pienet tavarat mitä Michael omisti. Jean otti puhelimensa ja yritti soittaa Michaelille, ei vastausta, hän soitti toisen, kolmannen ja neljännen kerran, yhä ei vastausta. Jean alkoi hermostua, hän kiroili itsekseen. Sitten hän otti autonavaimensa ja lompakkonsa ja lähti ulos.

Erik oli juuri keittämässä kahvia, kun ovikello soi. Hän keskeytti puuhansa ja meni avaamaan. ”Jean, mitä sinä täällä teet?” Erik kysyi hämmästyneenä avatessaan oven. Jean käveli hänen ohitseen sisälle. ”Onko Michael täällä?” Jean kysyi vihaiseen äänensävyyn ”Ei…miksi hän täällä olisi?” Erik kysyi ja katsoi Jeania kummastuneena. ”Soita jos kuulet hänestä” Jean käski ja oli jo menossa takaisin ulos. ”Jean, mitä oikein on tapahtunut? Onko teillä ollut riitaa?” Erik kysyi nopeasti. ”Äs, tämä ei kuulu sinulle” Jean tiuskaisi ja lähti. Paul oli kuullut Jeanin äänen ja tuli eteiseen. ”Mikä häntä vaivasi?” Paul kysyi. ”En tiedä, jotain on sattunut, Michael on ilmeisesti lähtenyt Jeanin luolta” Erik aavisteli pahinta. ”Taidan yrittää soittaa Michaelille”

Michael heräsi unestaan, Sam ei ollut enää hänen vierellään, mutta keittiöstä kuului ääntä. Hän nousi ylös ja kaivoi tavaroittensa joukosta kännykkäänsä, johon oli tullut jo kahdeksan puhelua, kaikki Jeanilta. Hän laittoi puhelimeen äänet päälle. Sam tuli takaisin huoneeseen kantaen tarjotinta. ”Oletkin jo ylhäällä, tein sinulle kunnon englantilaisenaamiaisen, mutta sinun pitää olla vuoteessa ” Sam virnisti. Michael hymyili hänelle ja nousi takaisin sängylle istumaan. ”Kiitos, en edes muista milloin olen viimeksi saanut aamiaisen vuoteeseen.” Michael laski puhelimensa yöpöydälle ”Onko joku soittanut? näytät niin vakavalta” Sam kysyi ja istui hänen viereensä sängylle. ”Jean, kahdeksan kertaa…” Michael sanoi vakavana ja maistoi sitten kahviaan. Sam katseli Michaeliin mietteliäänä. ”Oletko miettinyt, että voisit ilmoittaa heistä poliisille?” Hän kysyi sitten. ”Ja sanoa mitä? Poikaystäväni, tarkoitan entinen poikaystäväni raiskasi minut ystävänsä kanssa…hehän nauraisivat minut pihalle” Michael hymähti ja tuijotti ilmeettömänä kahvikuppiinsa. Sam kosketti kädellään hänen kasvojaan ja Michael nosti katseensa. ”Miksi olet niin hyvä minulle? En ymmärrä miten voit edes katsoa tai koskea minuun kaiken sen jälkeen” Michael sanoi ”Se mitä he tekivät oli ehdottoman väärin, kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista...Se ei millään tavalla muuta sitä miten näen sinut” Sam sanoi ja jatkoi ”Itseasiassa ihailen sinun sitkeyttäsi, sitä miten olet selvinnyt siitä kaikesta mitä sinulle on tapahtunut, moni muu ei olisi pystynyt siihen…Lupaathan ettet luovuta jatkossakaan? Ettet anna heidän nujertaa sinua?” Sam katsoi häneen ja piteli hänen kättään ”Lupaan…ehkä nyt kaikki kääntyy paremmaksi, nyt kun olen sinun kanssasi” Michael sanoi hymyillen varovasti.

Samassa Michaelin kännykkä alkoi soimaan, Michael säpsähti, peläten että Jean yrittäisi soittaa uudestaan, mutta soittaja olikin Erik. ”Haloo” Michael vastasi puhelimeen huojentuneena. ”Hei, oletko kunnossa? Jean kävi äsken täällä etsimässä sinua, vaikutti hieman omituiselta” Erik kysyi ”Olen Samin luona, en aio enää palata Jeanin luokse” Michael sanoi.
”Mitä on oikein tapahtunut? Jean ei suostunut kertomaan” Erik kuulosti huolestuneelta. Michael oli hetken hiljaa, hänen kurkussaan oli kuristava tunne kun hän vain ajattelikin sitä, hän tunsi musertuvansa, jos sanoisi sen taas ääneen. ”En oikein haluaisi puhua siitä nyt, en pysty” Michaelin ääni värisi hieman. ”Hyvä on, voinko tulla käymään siellä?” Erik kysyi sitten.
”Odota” Michael sanoi ja katsoi Samiin. ”Voiko Erik tulla käymään täällä?” Sam nyökkäsi hänelle. ”Kyllä se käy, osoite on:…” ”Hyvä, tulen pian. Nähdään sitten”

Puolentunnin kuluttua ovikello soi, Sam meni avaamaan. ”Hei, tule vain sisään” Sam sanoi Erikille, jonka ilme kertoi syvästä huolestuneisuudesta. ”Miten Michael voi?” Erik kysyi, asettaen takkiaan naulakkoon. ”No, miten sen nyt ottaa, olosuhteisiin nähden melko hyvin” Sam sanoi ja jatkoi sitten. ”On ehkä parempi, että minä kerron tämän sinulle, Michael ei oikein itse jaksaisi puhua siitä vielä… Patrick oli eilen illalla nähnyt meidän suutelevan ja kertoi siitä Jeanille ja kun olin lähtenyt niin he kävivät hänen kimppuunsa…he raiskasivat hänet” Sam sanoi ja huokaisi syvään. Hän katsoi Erikiin, joka näytti hyvin järkyttyneeltä. ”He tekivät mitä?… voi hyvä luoja, en voi uskoa sitä…Jean?…voi hyvä luoja” Erik hoki, pidellen kättään suunsa edessä. ”Totta se on, jos näet Michaelin niin et epäile sitä hetkeäkään” Sam sanoi. ”En tietenkään epäile, että Michael valehtelisi, minun on vain niin vaikea uskoa tätä, olen tuntenut Jeanin niin pitkään” Erik sanoi. ”…tai ehkä minun olisi sittenkin pitänyt arvata että jotain tällaista tapahtuu, ennemmin tai myöhemmin” Sam katsoi Erikiin kummastuneena. ”Mitä oikein tarkoitat?” Hän kysyi. ”Selitän kaiken kohta, missä Michael on?”

Michael tuli ulos makuuhuoneesta olohuoneeseen, jossa Sam ja Erik olivat. Erik katsoi Michaelia ja tuli halaamaan häntä. ”Jean saa kuulla kunniansa tästä hyvästä…” Erik sanoi vihaisena. ”Kerroin hänelle mitä tapahtui” Sam sanoi sitten. ”Minun pitää kertoa sinulle jotain Michael, luoja miten toivon nyt, että olisin kertonut tämän sinulle jo heti alussa” Erik sanoi. He olivat istuneet olohuoneeseen. Michael ja Sam katsoivat häneen tietämättä mitä odottaa. ”Huh, miten tämän nyt kertoisi, kai se on parasta kertoa suoraan…Katsos kun silloin vuosia sitten ennen kuin tapasit Rickyn, niin hän oli Jeanin kanssa…” ”Mitä?! Jean ja Ricky?? Et voi olla tosissasi…” Michael kysyi kauhistuneena. ”Totta se on…Rickyn ja Jenin suhde ei kuitenkaan ollut lähellekään samanlainen kuin mitä sinun ja Rickyn…he olivat kai liian samankaltaisia, tarkoitan, että molemmat liian voimakastahtoisia ja sen vuoksi Ricky hylkäsi Jeanin ja ilmeisesti pian sen jälkeen löysi sinut…Aluksi Jean tuli takaisin Pariisiin, mutta päätti sitten lähteä takaisin ja todistaa Rickylle, että oli häntä parempi. Kostaa se, että hänet oli hylätty. Sitten hän tajusi, että tekisi sen parhaiten viemällä sinut Rickyltä” Erik keskeytti hetkeksi ja katsoi Michaelia, joka ei voinut uskoa kuulemaansa. ”Ja minä hölmö uskoin häntä, luulin että hän oikeasti välitti ja halusi pelastaa minut siltä helvetiltä” Michael pudisteli päätään. ”Olen pahoillani etten kertonut tätä aiemmin, mutta Jean rukoili minua etten kertoisi. Uskoin häntä siinä, että hän oli sen kaiken keskellä rakastunut sinuun oikeasti. Enkä ollut koskaan nähnyt häntä niin onnellisena kuin sinun seurassasi… mutta nyt…alan epäillä tunnenko itsekkään häntä kunnolla…Totuus on kuitenkin se, että Jean on hyvin mustasukkainen, eikä koskaan ole suhtautunut järkevästi hylkäämiseen”

Michael yritti sulatella kuulemaansa Erikin lähdön jälkeen. Kaikki tuntui olevan liikaa, hän muisteli sitä kun oli tavannut Jeanin ja sitä mitä oli juuri tapahtunut. Toisaalta se kaikki kävi järkeen, se mies jonka hän oli tavannut New Yorkissa ei olisi satuttanut häntä näin, mutta se olikin vain ollut suurta valhetta, sitä miestä ei todellisuudessa koskaan ollutkaan. Hän istui sohvalla ja tuijotti eteensä tyhjin silmin. Sam tuli hänen taakseen ja laski kädet hänen harteilleen. ”Mitä mietit?” Hän kysyi sitten. ”Miten saatoin uskoa häntä, miten en nähnyt sitä? Luulet tuntevasi jonkun, luulet jopa rakastavasi ja sitten kaikki muuttuu, kaikki osoittautuu valheeksi, koko elämäsi, niin monta vuotta” Michael sanoi hiljaa. ”Ei kukaan olisi voinut nähdä sitä, joillakin on vain luonnonlahja valehtelemiseen, hän sai sinut näkemään mitä halusikin sinun näkevän, hän käytti hyväkseen sinun vaurioittavuuttasi…jopa Erik meni lankaan ja hän on sentään tuntenut Jeanin kauemmin kuin sinä” Sam sanoi, kiersi sohvan ja istui Michaelin viereen. Hän kietoi kätensä hänen ympärilleen ja veti hänet lähelleen. ”Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, niin kyllästynyt ja väsynyt…väsynyt pelkäämään…en ehkä pääse siitä koskaan eroon…pelkään etten ansaitse sinua Sam, pelkään että pilaan elämäsi… sinun pitäisi olla jonkun kanssa jonka ei tarvitsisi jatkuvasti taistella menneisyyttään vastaan, jonkun normaalin…” Michael kuiskasi. ”Ongelmana vain on etten halua ketään muuta, haluan vain sinut, kaikki järjestyy vielä, luota siihen.” Michael nosti päätään ja suuteli Samia. ”Kiitos, että jaksat kestää minua…lupaan ettei se ole aina tällaista kanssani, lupaan piristyä, en halua tehdä sinuakin onnettomaksi jatkuvalla suremisella”

Kaksi viikkoa kului, Michael oli kerännyt voimiaan ja palasi takaisin ranskankielenopiskelun pariin. Sam ei puolestaan käynyt tunneilla enää lainkaan, työt veivät häneltä liikaa aikaa ja Sam oli myös tullut siihen lopputulokseen, ettei oppisi tunneilla mitään sellaista, mitä ei jo osaisi tarpeeksi hyvin. Jean oli yrittänyt ottaa yhteyttä Michaeliin useasti, mutta Michael ei kuitenkaan vastannut hänelle. Jean oli lähettänyt hänelle myös lukuisia viestejä anellen häntä takaisin ja pyydellen anteeksiantoa, niidenkin suhteen Michael päätti, että oli parasta olla välinpitämätön.

Eräänä iltana, kun Michael oli lähdössä kotiin tunneilta, hän näki Jeanin, joka odotti häntä ulkona yliopiston portailla. Michael pysähtyi hetkeksi ja katsoi Jeaniin, joka oli myös huomannut hänet. Michael lähti kävelemään nopein askelin kohti parkkipaikkaa, jossa Kity odotti häntä auton kanssa. ”Michael, odota!” Jean huusi hänen takanaan ja juoksi hänet kiinni. ”Et ole vastannut puheluihini, olen todella pahoillani siitä mitä tapahtui, olin idiootti, anna minulle anteeksi” Jean rukoili. Michael kääntyi katsomaan Jeania vihaisena. ”Luuletko tosiaan, että voisin antaa anteeksi sen mitä teit?! Ei, se on ohi Jean…Sitä paitsi tiedän nyt kaiken sinusta ja Rickystä…en halua enää ikänä nähdä sinua, jätä minut rauhaan!" Michael huusi ja jatkoi matkaansa. Jean kuitenkin seurasi häntä yhä. ”Odota nyt, et voi vaan jättää minua näin!” Jean huusi, mutta Michael ei pysähtynyt, hän suuntasi Kityn luokse, joka oli noussut autostaan ja katsoi häneen nyt hieman hämillään siitä, että mitä pitäisi tehdä. ”Voin, katso vain!” Michael huusi hänelle takaisin. ”Sinä petit minut Michael! Sinä nait sen Samin kanssa jo kauan ennen sitä iltaa, senkin lutka! Ja nyt asut sen miehen kanssa?! Minua ei petetä noin vain!” Michael oli kiertänyt auton ja kehottanut Kityä menemään takaisin auton sisälle. Hän avasi matkustajapuolen oven ja katsoi Jeaniin hämmästyneenä kuulemastaan. ”Usko mitä tahdot Jean, jos se sinua helpottaa. En kuitenkaan pettänyt sinua, se olit sinä joka teit sen valehtelemalla minulle kaikesta” Michael vastasi kiihtyneenä, loi Jeaniin vielä viimeisen katseen ja nousi sitten autoon.

He olivat ajaneet jonkin aikaa, molempien ollessa hiljaa. ”Hei, oletko kunnossa?…Luulin, että minun eroni entisestäni oli vaikea, mutta nyt… se vaikuttaa pieneltä tämän rinnalla” Kity sanoi sitten rikkoen hiljaisuuden. ”Kyllä se tästä, Jean raivoaa jonkin aikaa ja rauhoittuu sitten…Ennen pitkää hän tajuaa jättää asian sikseen…hänen on pakko” Michael sanoi, mutta ei kuulostanut yhtään varmalta. ”Toivotaan, että olet oikeassa…mutta nyt puhutaan jostain muusta vai mitä? Haukutaan vaikka tätä kurjaa liikennettä…tai sitten puhutaan sinusta ja Samista, siitä miten teillä kahdella menee?” Kity kysyi hymyillen. ”Tosin näin kyllä Samin eilen ja hän näytti ainakin erittäin onnelliselta”. Kity jatkoi. ” Meillä menee erinomaisesti, Sam on upea ja ihana ja täydellinen, olen korviani myöten rakastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni.” Michael hymyili. ”Hyvä, hän taisi eilen käyttää täysin samoja sanoja sinusta” Kity sanoi. He tulivat Samin asunnolle. ”Nähdään taas, ehkä jo huomenna salilla?” Kity kysyi Michaelin noustessa autosta. ”Selvähän se, huomenna sitten! Niin ja kiitos kyydistä! Tästä koitui sinulle vain turhaa vaivaa, sillä olisin hyvin voinut kävelläkin” Michael sanoi. ”Niin mutta lupasin Samille tuoda sinut turvallisesti kotiin ja olen sanani mittainen tyttö” Kity hymyili.

Sisälle päästyään Michael kävi suihkussa ja joi pari lasia viiniä odotellessaan Samia kotiin. Odottaminen tuntui pitkältä, mutta lopulta Sam saapui. Michael nousi ylös sohvalta ja tuli Samin luokse eteiseen. Hän suuteli Samia pitkään ja kiihkeästi. ”Vihdoinkin tulit” Hän kuiskasi sitten. ”Mistäs näin lämmin vastaanotto?” Sam kysyi hymyillen ja suuteli häntä takaisin. Michael hymyili hänelle salaperäisesti, otti häntä kädestä ja ohjasi makuuhuoneeseen. Sinne päästyään, hän kaatoi Samin sängylle ja kiipesi hänen päälleen. Hän suuteli Samia intohimoisesti ja avasi samalla hänen paitaansa. Sam kiihottui nopeasti, hänen kätensä vaelsivat Michaelin vartalolla levottomana, hän ei ollut koskaan nähnyt Michaelia niin kiihkeänä.

Michael nousi ylös, istuen edelleen hajareisin hänen päällään. Michael riisui paitansa ja Sam katsoi häntä ihaillen, sitten Michael kumartui uudestaan ja he suutelivat. ”En tiedä mikä sinuun on tullut, mutta pidän siitä” Sam naurahti ja kieräytti hänet kyljelleen viereensä. He jatkoivat suutelua, Michael avasi Samin housut ja kiskoi ne hänen jaloistaan. Sitten hän suuteli Samin kovettunutta kalua hänen boksereittensa lävitse, veti ne alas ja otti sen kokonaan suuhunsa, samalla hän hyväili kädellään Samin kiveksiä. Sam voihki ja hapuili käsillään Michaelin vartaloa. Michael nosti päätään ja siirtyi hitaasti ylöspäin, suuteli hänen vatsaansa ja rintakehäänsä edeten yhä ylemmäksi kohti huulia. ”Haluan sinua niin paljon Sam, enemmän kuin olen koskaan halunnut ketään” Michael kuiskasi ja hieroi omaa vartaloaan häntä vasten. ”mmm…minäkin haluan sinua niin uskomattoman paljon…” Sam riisui Michaelin housut ja pian he olivat molemmat täysin alasti. ”Haluan sinut sisääni” Sam huokaisi ja kääntyi vatsalleen sängylle. Michael suuteli hänen niskaansa ja selkäänsä, hyväili kädellään hänen peppuaan. Hän otti yöpöydältä voidepurkin ja levitti sitä Samin aukolle ja oman kalunsa varteen. Tilanne tuntui täysin uudelta ja jännittävältä, oli kuin se olisi ollut hänen ensimmäinen kertansa ja tavallaan se olikin. Michael alkoi hitaasti työntyä Samin sisälle, hän pelkäsi että satuttaisi Samia. Sam voihki kiihottuneena hänen allaan. Hän oli hetken liikkumatta päästyään kokonaan Samin sisälle, tunne oli mahtava ja hän halusi tuntea sen joka solullaan. Sam nosti lantiotaan ja Michael aloitti hitaat työnnöt, ”Mmm…tuntuu todella hyvälle” Sam huokaili. Michael nopeutti pikkuhiljaa tahtiaan ja suuteli Samin lämmintä ihoa. Hän hyväili Samin kovaa kalua, joka alkoi sykähdellä ja lopulta purkautui hänen käteensä. Michael tunsi myös lähestyvän orgasmin omassa vartalossaan, joka paikkaa kihelmöi miellyttävästi, hän teki muutaman työnnön kunnes laukesi Samin sisälle. Michael lysähti sängylle Samin viereen makaamaan, he kääntyivät kasvotusten ja suutelivat ja hyväilivät toisiaan. ”Se oli mahtavaa” Sam kuiskasi. ”Parempaa kuin mahtavaa, huh, en tiennyt että se voisi tuntua näin hyvälle” Michael kuiskasi hymyillen. ”No nyt tiedät” Sam naurahti lempeästi ja suuteli hänen otsaansa. He jäivät lepäämään sängylle, Michael nukahti pian, Sam peitteli hänet ja suuteli hänen poskeaan. ”Nuku hyvin rakas”



Erik oli vältellyt pitkään Jeanin näkemistä, hän halusi rauhoittaa itsensä ennen kuin kohtaisi tämän. Kun tapahtuneesta oli kulunut kaksi viikkoa hän päätti viimein mennä Jeanin luokse, hän ajatteli että voisi samalla hakea Michaelin loput vaatteet, jotka olivat vielä jääneet Jeanille. Oli jo ilta, kun hän saapui asunnolle, hän soitti ovikelloa ja joutui odottamaan melko pitkään ennen kuin Jean viimein tuli avaamaan. ”Ai sinä, tulitko tänne moralisoimaan?” Jean kysyi katkeran kuuloisena. Erik katsoi häntä pitkään oli selvää, että Jean oli taas juovuksissa, hänen toisessa kädessään oli puoliksi juotu viinalasi. ”Voinko tulla sisään?” Erik kysyi. ”sen kun tulet” Jean sanoi välinpitämättömästi ja lähti kävelemään kohti keittiötä. Erik sulki oven perässään ja seurasi Jeania, joka oli istuutunut keittiön pöydän ääreen. ”Jean, mikä sinua oikein vaivaa nykyisin? Tuskin tunnen sinua enää...juot liikaa ja se mitä teit Michaelille…” Erik aloitti, mutta Jean keskeytti hänet. ”Mitä minä tein?! Tein vain sen mitä se lutka ansaitsikin, Michael petti minut, annoin hänelle kaiken ja nyt se huora ei edes puhu minulle…Tiedätkö? Tekisin sen uudestaan, jos vain saisin tilaisuuden… ” Jean sanoi omituinen katse silmissään. ”Et voi tarkoittaa tuota Jean?! Kuuntele nyt itseäsi! ”Erik sanoi kauhistuneena. ”Entä jos tarkoitan? Menet heti kielimään sen uudelle pikku ystävällesi, niin kuin olet kielinyt kaiken muun…hah, ja minä luulin että olisit minun ystäväni, mutta se samperin huora on saanut sinutkin puolelleen…” Erik katsoi Jeaniin täysin äimistyneenä, tuntui kuin hän olisi katsonut täysin vierasta ihmistä. ”Lopettaisit juomisen ja palaisit järkiisi, etkö todella tajua että voisit olla vankilassa sen tähden mitä olet tehnyt!? Michaelin asemassa en itsekkään välittäisi puhua sinulle ” Erik sanoi ja oli jo lähdössä pois ”Niin lähde sitten Erik ,äkkiä vain pois, jos et kestä minua ja sano sille pikku huoralle terveiset minulta” Jean huusi ja nauroi humaltunutta naurua.



jatkuu...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä